.

Kunnes kuolema meidät eriyttää


Rakkaan kuolema on elämänkohta, joka pakottaa yksin jäävän rakentamaan uudelleen minuutensa ja identiteettinsä ilman toista ja parisuhdetta, joka tiedostamattomalla ja sanattomalla sopimuksella kannatteli puolisoiden toisiinsa sijoittamia odotuksia ja toisilleen antamiaan psyykkisiä tehtäviä. Kuolema erottaa puolisot, mutta se antaa myös mahdolllisuuden uuteen eriytymiseen ja yksilöitymiseen. Onnistuneen suruprosessin tuloksena kuolleesta muodostuu sisäinen muisto-objekti, todellinen kuva ihmisestä, jota sekä rakasti että vihasi. Muisto-objekti lohduttaa ja auttaa rakentamaan omaa elämää uudelleen.

Kun parisuhteen taakkana on toisen sairastuessa ja kuollessa liikaa työstämättömiä asioita, kokemuksia ja ristiriitoja, surutyö pysähtyy tai estyy. Kuolleesta puolisosta ei voi irrottautua, sillä se merkitsisi myös luopumista osasta itseä ja siten omaa sisäistä kuolemaa. Komplisoidussa surussa kuollut puoliso koetaan yksipuolisesti täydellisenä tai vihattavana ja samalla nämä tunteet herättävät toivottomuutta, syyllisyyttä ja häpeää. 

Sanna Aavaluoman teos rakentaa paripsykoanalyyttista suruteoriaa tarkastellen puolisoiden yhteistä suruprosessia parantumattoman sairauden edetessä sekä parisuhteen laadun ja puolisoiden yksilöitymisen vaikutusta lesken toipumiseen puolison kuoleman jälkeen. Kirjoittajan mukaan komplisoidun surun riskit ovat tunnistettavissa puolisoiden välisessä dynamiikassa jo sairauden varhaisessa vaiheessa. Kyselytutkimus, johon osallistui 25 muistisairaan puolison leskeä antaa arvokasta tietoa parisuhteen tukemisen merkityksestä ja mahdollisuuksista sairauden aikana, saattohoidon kehittämisen tarpeesta sekä lesken tukemisesta puolison kuoleman jälkeen.

Kirja soveltuu oppikirjaksi lääketieteen, hoitotyön, psykologian, psykoterapian sekä sosiaalityön koulutus- ja opetusohjelmissa. Kirja auttaa pareja valmistautumaan parantumattoman sairauden tunneprosesseihin, yhteisestä elämästä luopumiseen ja leskiä puolisonsa kuoleman jälkeen.