Mielen ja ruumiin seksuaalisuus

Psykoseksuaaliterapia


Seksuaalisuuden ajatellaan ja ymmärretään usein kapea-alaisesti tarkoittavan pelkästään seksiä ja seksuaalista toimintaa. Onkin ymmärrettävää, että kysymykset seksuaalisesta hyvinvoinnista voivat yllättää, hämmentää tai tuntua joistakin jopa tunkeilevilta. Seksuaalisuus on kuitenkin paljon enemmän kuin yhdynnät ja muu seksuaalinen toimintamme. Se on kohdusta kuolemaan jatkuva erottamaton osa ihmisyyttä ja ihmisyyden syvintä olemassaoloa. Seksuaalisuuden perustana on biologiamme ja yksilöllinen kehityksemme. Se kehittyy kokonaisvaltaiseksi kokemukseksi itsestämme seksuaalisena yksilönä, joka toteuttaa seksuaalisuuttaan itselleen ominaisella tavalla. Psykoseksuaalisuudessa todentuu ruumiillisuuden lisäksi kasvumme ja kehityksemme sellaiseksi kuin olemme ja sellaiseksi, joksi olemme tulossa. Siinä ruumiillisuuteen yhdistyvät psyykkinen kasvu ja kehitys, sisäistettyjen suhteiden maailma, elämänaikaiset kokemukset ihmissuhteissa, kaikkiin edellä mainittuihin liitetty mielikuva- ja merkitysmaailma sekä mielen tiedostamaton maailma. Seksuaalisuus on intiimiä, yksilöllistä ja yksityistä yksilön näkökulmasta. Samaan aikaan se on intiimiä, yksilöllistä ja vuorovaikutuksellista yksilön suhdemaailmassa. Yksilön seksuaalinen hyvinvointi edellyttää itsekokemusta joka on riittävässä sopusoinnussa oman sukupuoli- ja seksuaali-identieetin kanssa. Se merkitsee yksilön hyvää oloa omana itsenään, suhteessa itseensä. Parisuhteessa seksuaalisen hyvinvoinnin saavuttaminen edellyttää puolisoiden yksilöllisten seksuaalisten maailmojen riittävää jakamista, laajentumista vuorovaikutukseen ja yhteen liittymistä - parin kehitystä suhteelliSeksi.

Ennen ajattelun ja tietoisuuden kehittymistä ihmisvauvan varhainen kokemusmaailma on kokonaisvaltaisesti ruumiillista. Vauvan kokemukset vuorottelevat itsekseen tai aikuisen sylissä koettavasta tyynestä olosta epämiellyttäviin tuntemuksiin (nälkä, kylmä, väsymys, äidin tuoksusta ja sydämen rytmistä irrallaan olo) ja jälleen raukeamiseen (lämpö, kylläinen vatsa, tutun tuoksuinen syli ja pehmeä kosketus). Näitä tyydytyksen ja tyydyttymättömyyden kokemuksia vauva kokee suhteessa häntä hoivaavaan aikuiseen ja yhdessä hänen kanssaan. Näihin hetkiin liittyy ponnistelua, kurottautumista yhteyteen, liikettä, rytmiä, läheisyyttä, lämpöä, kosketusta, tuoksuja, makuja ja erilaisia ääniä. Parhaimmillaan aikuinen tunnistaa vauvan tarpeita, tyynnyttää hänet ja antaa hänelle vähitellen rakentuvan luottamuksen hyvään. Näissä kannatelluksi tulemisen kokemuksissa ja tyydytyksen hetkissä lepää pohja seksuaaliselle turvallisuuden tunteelle sekä toisen varaan antautumiselle.

Varhaisissa hoivasuhteissa tulemme konkreettisesti hoivatuiksi. Saamastamme hoivasta sisäistämme huolenpidon lisäksi vanhempiemme suhteessa olon tavat ja suhteen tunneilmaston. Hoiva, jota olemme saaneet, vaikuttaa omien tarpeiden ja halujen tunnistamiseen ja ilmaisemiseen. Sekä puutteellisessa hoivassa kasvaneet, että ylihuolehditut kadottavat kosketuksen omiin tarpeisiinsa ja sisäiseen lupaan ilmaista tarpeitaan ja halujaan. Monin tavoin koskettamista ja toisen koskettamaksi tuloa opetellaan kaikissa rakastavissa suhteissa. Sopivalla tavalla hoivatuilla on parhaat edellytykset luontaisesti arvostaa itseään ja uskaltaa haluta, ilmaista haluaan ja nauttia. Näissä varhaisissa kokemuksissa syntyy luottamus ja kyky vastavuoroisuuteen, itselle ja toiselle hyvän tahtomiseen sekä halu, joka kunnioittaa itseä ja toista.

Suvussa ja perheessä läheisyyteen ja seksuaalisuuteen liittyvä tunnemaailma ja seksuaalisuuteen liittyvät voimauttavat ja haavoittavat kokemukset ovat vaikuttaneet meihin jo paljon ennen kuin olemme tulleet tietoisiksi seksuaalisuudesta itsessämme. Omasta seksuaalisuudesta tietoiseksi tuleminen, sen tutkiminen ja siihen tutustuminen ovat herkkiä vaiheita kehittyvälle lapselle. Siinä kunnioitetuksi tai häpäistyksi tuleminen vaikuttavat oman identiteetin kehittymiseen ja vahvistumiseen sekä seksuaalisuudesta iloitsemisen mahdollisuuteen. Nuoruusiässä seksuaalisuuden herääminen ja halun kohdistuminen toiseen ihmiseen avaavat mahdollisuuden yhteisiin, jaettuihin nautinnon kokemuksiin. Onnekkaita ovat ne, jotka löytävät turvallisia ja kunnioittavia suhteita, joissa tulevat myös seksuaalisesti arvostetuksi. Näissä kokemuksissa kasvaa rohkeus ja ilo seksuaalisuudesta nauttimiselle.

Alkavissa parisuhteissa intiimiys ja läheisyys on useimmiten vahvasti läsnä. Tuoreissa suhteissa kosketellaan paljon, suudellaan usein ja halutaan viettää paljon aikaa yhdessä. Tämä kaikki ylläpitää myös seksuaalista halua ja virettä. Sekä puolisoiden sisäisessä maailmassa, että ulkoisessa elämän todellisuudessa tapahtuvat muutokset heijastuvat seksuaalisuuteen sekä heidän yksilöllisessä elämässään, että parisuhteessaan. Näitä muutoksia tapahtuu elämän kulun myötä kehityksellisissä ja traumaattisissa kriiseissä, jotka liittyvät omaan sisäisen kasvuun ja kehitykseen, ikääntymiseen, terveyteen, ihmissuhteisiin, työelämään ja taloudelliseen asemaan. Parisuhteessa puolisoiden kyky sietää ja sisällyttää omaa ja toisen ahdistusta, toisen ahdistuksen itsessä herättämiä tunteita sekä kyky tukea toisiaan heijastuvat vääjäämättä myös parisuhteen seksuaalisuuteen.

Psykoseksuaalisuus määrittelee seksuaalisuuden mielen ja ruumiin seksuaalisuudeksi, joka näyttäytyy tavoissamme toteuttaa omaa seksuaalisuuttamme ja mahdollisuuksissamme nauttia siitä itseksemme ja suhteissamme. Se sisällyttää yksilön ja parin seksuaalisuuteen heidän koko elämänsä aikaiset kokemukset, tapahtumat ja tarinat, sekä ulkoisen ja sisäisen maailman todellisuuden. Psykoseksuaalisuudessamme voidaan nähdä ruumiillisuuden, mielen ja suhteiden tiedostamattoman dynamiikan muovaama perusta, jonka päälle rakentuu kokonaisuus monista erilaisista aistimuksista, tuntemuksista, tunteista, tapahtumista, kokemuksista, ajatuksista ja mielikuvista. 

Seksuaalisuus on jokaiselle intiimi ja herkkä alue, joka suhteen vaikeuksissa herkästi vaurioituu, lukkiutuu tai jäätyy. Kadonneen intiimin turvallisuuden palautuminen ei tapahdu suorasukaisesti pelkästään fyysisten ja seksuaalisten harjoitusten kautta. Intiimien lukkojen avautuminen edellyttää turvallisuutta, rauhallisuutta, luottamusta ja suhdetta - niin puolisoiden kuin parin ja terapeutinkin välillä. Turvallinen hoitosuhde, jossa seksuaalisuuteen liittyvistä kysymyksistä voidaan keskustella ja niiden herättämää ahdistusta voidaan yhdessä ymmärtää, auttaa paria rakentamaan uudelleen väliltään kadonnutta seksuaalista läheisyyttä. Pitkään kadoksissa ollut seksuaalinen yhteys parin välillä ei välttämättä kuitenkaan löydy pelkästään psykoterapian keinoin. Seksuaalisuuden toteuttaminen, seksuaalinen hyvinvointi tai sen ongelmat kertovat ruumiillisten, psyykkisten ja vuorovaikutuksellisten prosessien yhteen kietoutumisesta. Siten seksuaalisten ongelmien hoidossakaan ei voida ohittaa mitään näistä ulottuvuuksista.

Puolisoiden kokemukset läheisyydestä, intiimiydestä, seksuaalisuudesta ja seksistä suhteessaan ovat aina läsnä (pari)psykoterapiassa tavalla tai toisella. Seksuaalisuuteen liittyvät haasteet voivat olla syy parin terapiaan hakeutumiseen. Silloin jo ensimmäisellä tapaamisella avautuu keskustelu jommankumman haluttomuudesta, suhteen seksittömyydestä, lapsettomuudesta, ulkopuolisista suhteista, yhdyntäkivuista, erektio- tai orgasmivaikeuksista. Joskus taas ongelmista rohkaistutaan puhumaan paripsykoterapian edetessä - joko terapiasuhteen syventyessä tai parisuhteessa aktivoituvien haasteiden myötä. Kun parin kokemuksia suhteessa olevista hankaluuksista tutkitaan terapiassa, myös läheisyyden, intiimiyden ja seksuaalisuuden kysymykset avautuvat. Toisinaan parilla saattaa olla haasteellisesta tilanteestaan huolimatta tyydyttävä seksielämä. Joskus paripsykoterapian edetessä seksuaaliset pulmat ratkeavat, vaikkei niihin erityisesti olisi kiinnitetty huomiota ja pari havahtuu läheisyyden ja seksuaalisen hyvinvoinnin lisääntymiseen terapian edetessä.