70 on vain numero

Johanna Vuoksenmaan käsikirjoittama ja ohjaama elokuva 70 on vain numero vuodelta 2021 on lämmin tarina, jossa neljän yksinäisen ihmisen kaipuut kohtaavat. Elokuva nivoo yhteen suuria elämän teemoja: rakastetuksi tulemisen ja rakastamisen tarve, perheen kaipuu, julkisuuden ja menestymisen varjopuolet, vanhuuden pelko, puolisoiden välinen ikäero, kumppanuusvanhemmuus ja apilaperhe perhemuotona.

Elokuvan päähenkilöt ovat Seija, Shanella, Lauri ja Mirja. Seija on pian 70 vuotta täyttävä menestynyt iskelmälaulaja. Kansa rakastaa hänen laulujaan ja hän rakastaa esiintymistä ja ihailijoita. Menestys mahdollistaa Jaguaarilla ajamisen ja järven rannalla asumisen, mutta ihmissuhteita ja onnellisuutta raha ei tuo. Seija on yksinäinen ihminen, jolle lapsuus alkoholistiäidin kanssa opetti sen, ettei kannata luottaa kehenkään eikä mihinkään. Omasta isästään Seijalla ei ole tietoa, mutta parhaan lapsuuden aikaisen ystävänsä Mirren luona Seija sai kokemuksia hyvästä perheestä ja välittämisestä. Myöhemmin yhteys Mirren perheeseen katkesi ja Seija on edelleen katkera kokemistaan hylkäämisistä. Shanella on Seijan ainoa ystävä, assistentti, esiintymispukujen ompelija ja someasiantuntija. Shanella unelmoi perheestä, mutta ei ole löytänyt elämänkumppania. Hän ei halua lahjasolulasta vaan ydinperheen, jossa lapsella on molemmat vanhemmat ja isä, joka kannattelee lastaan läpi elämän. Lauri opiskeli muusikoksi, rakastui ja meni naimisiin Hollannissa. Haaveet perhe-elämästä kariutuvat puolison haluttomuuteen saada lapsia. Suomeen palattuaan Lauri on elänyt sinkkuna. Mirja on 70-vuotias leski, joka on kokenut monia menetyksiä elämässään. Hän teki itsenäisen ratkaisun elämänsä ja tulevaisuutensa turvaksi. Hän muutti seniorikeskus Virkkulinnaan, jossa voi asua itsenäisessä vuokra-asunnossa ja nauttia talon tarjoamista valmiista aterioista ja viikkotansseista. Itseään heikommassa kunnossa olevien asukkaiden keskuudessa oleminen pitää elämän realiteetit mielessä ja saa Mirjan kokemaan kiitollisuutta omasta vielä hyvästä terveydestään ja toimintakyvystään. Mirja haaveilee isovanhemmuudesta ja pelkää aikuisen poikansa jäävän elämässä ilman perhettä.

Seijan musiikkimanageri Klaus ymmärtää vanhuuden olevan nouseva trendi ja toivoo Seijan antavan sille julkisuudessa kasvot. Hän suunnittelee Seijan seuraavan levyn teemaksi ikääntymistä. Seija pelkää vanhenemista kuollakseen. Hän sanoo ikänsä häpeillen, sillä kokee itsensä nuoreksi ja perustelee sen seuraavasti: "70 on uusi 50 ja 50 on uusi 30, ja kun supistetaan, niin 70 on uusi 30." Ei siis ole yllättävää, ettei Seija syty Klausin ajatuksista. Levyn aikaansaamiseksi järjestetään sanoittajien ja muusikoiden yhteiskirjoitussessio. Seija tyrmää ryppyjä sisältävät tekstit ja haluaa laulettavakseen jotakin isoa, hänhän on "yleisön terapeutti, ystävä, rakastettu ja jumala." Seija ihastuu lahjakkaan Laurin sävellykseen ja Lauri kannustaa Seijaa sanoittamaan laulun itse. Syntyy huikea, tuleva hitti "Moi", jossa Seija korostaa itsenäisyyttään ja riippumattomuuttaan.

Seijan ja Laurin yhteistyö tuntuu hyvältä ja laajenee yhdessäoloksi. He rakastuvat, mutta iltapäivälehtien lööppien välttämiseksi vuoksi seurustelevat salaa. Seija pelkää ikänsä paljastuvan, mutta Lauri ei edes ajattele asiaa eikä kysy Seijan ikää, sillä hän vilpittömästi viihtyy tämän seurassa. Ihastunut tai rakastunut ihminen ei ole realiteeteissa. Lauri varmistaa Seijalta ehkäisyn tarvetta. Seijalle ominainen kuvitelma ikinuoruudesta näyttäytyy hänen keskustelussaan gynekologinsa kanssa. Seija tiedustelee vieläkö hän voisi tulla raskaaksi – ymmärtämättä yhä jatkuvien kuukautisvuotojen olevan hormonikorvaushoidon aiheuttamia. Suhteen jatkuessa Lauri haluaa esitellä Seijan äidilleen. Vierailu on kaikille osapuolille järkytys - Seijalle sen tapahtuessa Virkkulinnassa ja kaikille kun toisiltaan kadonneet ystävät Seija ja Mirre tunnistavat toisensa. Mirja ei voi käsittää poikansa rakastumista äitinsä ikäiseen naiseen. Rakkaus ei katso ikää, sanoo Seija, mutta elämä katsoo, korjaa Mirre, joka tietää Laurin lapsihaaveista.

Valtaosalla ihmisistä on toive saada lapsi. Silloinkin, kun lapsettomuus on ollut tietoinen valinta, biologisen rajan tullessa vastaan on kohdattava psyykkinen työ toteutumattoman vanhemmuuden merkityksistä, vaikutuksista ja seurauksista omaan elämään. Shanella toteaa elämän epäreiluksi – Seija ei voi saada lasta mutta hänellä on mies. Shanella haluaa lapsen, mutta on yksinäinen. Seija löytää ratkaisun, joka voisi toteuttaa kaikkien unelmat. Jos Lauri ja Shanella tekisivät yhteisen lapsen, lapsi saisi parhaat mahdolliset vanhemmat ja Seija voisi olla varaäiti. Alkaa kumppanuusvanhemmuuden ja apilaperhe-elämän suunnittelu. Kumppanuusvanhemmuus on yleistyvä perhemuoto, jossa henkilöt jakavat vanhemmuuden suunnitelmallisesti ilman parisuhdetta. Kumppanuusvanhempia voi olla useampia, kuten apilaperheissä, tai se voi olla kahden henkilön sopima vanhemmuussuhde. Aluksi mahdottomalta tuntuva ajatus alkaa tuntua hyvältä myös tulevista biologisista vanhemmista. Raskauteen kuuluu monenlaiset tunnekuohut. Vaikka Laurilla ja Shanellalla ei ole rakkaussuhdetta, Seija pelkää niin olevan ja kokee voimakasta ulkopuolisuutta, kateutta ja mustasukkaisuutta. Vaikka kaikki on yhdessä suunniteltu, tulevien vanhempien vauvasta iloitsemiseen on vaikea päästä mukaan. Lopulta onnen vauvan syntymästä jakavat sen vanhemmat Shanella, Lauri ja Seija sekä Mirre-Mummo.

Tosielämässä suuren ikäeron pariskuntien valintoja päivitellään, mutta myös kunnioitetaan. Presidentti Sauli Niinistön ollessa 63-vuotias, hänen puolisonsa Jenni Haukio oli 34-vuotias. 70-vuotias presidenttiehdokas Paavo Lipposella oli 44-vuotias puoliso. Kummassakaan tapauksessa perheen perustaminen ei muodostunut ongelmaksi, sillä naiset olivat miehiään nuorempia ja vielä hedelmällisessä iässä. Elokuvan 70 on vain numero arvioissa lapsen saamisen toiveita on kommentoitu absurdeina ja komediallisina juonen osasina. Iäkkään naisen ja nuoren miehen välistä rakkautta ja parisuhdetta näyttää olevan vaikea hyväksyä edes elokuvassa, sillä useissa arvioissa Lauri määritellään Seijan rakastajaksi, vaikka heidän suhteensa jatkui ja vakiintui.

Vanhusten määrä on lisääntynyt maailmassa jo vuosikymmenten ajan samalla kun nuorten ja lasten määrä on vähentynyt. Yli 65-vuotiaiden osuus EU:n väestöstä on tällä hetkellä noin 20 %, mutta prosenttiosuuden ennustetaan kasvavan 30 prosenttiin vuoteen 2050 mennessä. Ihmiset elävät yhä vanhemmiksi, alle 60 – 70 vuotiaiden kuolemat ovat harvinaisia. WHO on nimennyt ajanjakson 2021-2030 "terveellisen vanhenemisen vuosikymmeneksi", jonka tavoitteena on edistää ikääntyvän väestön hyvinvointia. (YK, Euroopan komissio)

Elokuvan otsikko 70 on vain numero pätee niin parisuhteisiin kuin ikäryhmiinkin. Tarinan kolme 70-vuotiasta naista elävät kukin hyvin erilaista elämää. Seija on aktiivinen ja itsenäinen. Hän voi hyvin, mutta kieltää ikänsä ja pelkää tarvitsevuuden näyttämistä. Mirre ja Seijan fani asuvat Virkkulinnan palvelutalossa. Mirre voi hyvin, viihtyy ikäistensä keskuudessa mutta hänellä on elämää myös Virkkulinnan ulkopuolella. Seijan hauras fani on avun ja hoivan tarpeessa. Hän kuolee heistä ensimmäisenä. Ikääntymisellä ei ole sääntöjä. Tärkeää on, että jokainen saisi tehdä sen itselleen sopivalla tavalla ja elää oman näköistään elämää.

Lopulta realiteetit voivat lähentyä toisiaan ja hyväksyä toistensa olemassaolon. Kun voi luopua omasta ainoasta todellisuudestaan, jotakin uutta kaunista voi alkaa kehittyä. Seija ajaa vakavan kolarin, mutta jää eloon ja päätyy Virkkulinnaan kuntoutukseen. Seija ja Mirre lähentyvät ja lupaavat toisilleen, etteivät enää koskaan hukkaa toisiaan. Keskusteluyhteyden ja toisen kuuntelemisen myötä selviää, että molemmat olivat kokeneet tulleensa hylätyksi, loukkaantuneet ja lakanneet odottamasta yhteydenottoa toisiltaan. Seija ei toistuvien muuttojen keskellä ilmoittanut Mirrelle osoitetta, josta hänet tavoittaisi. Seija hyväksyy oman ikänsä ja suostuu lausumaan menehtyneen ikätoverin ja faninsa muistotilaisuudessa runon Eeva Kilven (1987) teoksesta Animalia:

Kun mummot kuolevat

heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää

ja joistakin mummoista tulee puita

ja he humisevat lastenlastensa yllä,

suojaavat heitä sateelta ja tuulelta

ja levittävät talvella oksansa

lumimajaksi heidän ylleen.

Mutta sitä ennen he ovat intohimoisia. 

Sanna Aavaluoma

Rooleissa

• Seija Kuula - Hannele Lauri

• Lauri Tamminen - Mikko Nousiainen

• Shanella Misa Palander

• Mirja "Mirre" Tamminen - Marja Packalen

• Klaus Granholm - Juha Torvinen

Lähteet:

1. Kilpi Eeva (1987). Animalia. WSOY

2. https://www.ykliitto.fi/uutiset-media/uutiset/maailman-vaeston-ikaantyminen-on-menestyksen-merkki-0

3. https://commission.europa.eu/strategy-and-policy/priorities-2019-2024/new-push-european-democracy/impact-demographic-change-europe_fi