Äitien kattamat pöydät

13.05.2018

Äidin mielessä lapsi on lapsi, vaikka hän olisi vanhus.  Äitimme ovat kantaneet meitä mielessään, sydämessään ja kohdussaan. Ennen syntymäämme olimme osa äitimme ruumista. Yhteys äidin ja lapsen välillä ei katkea, ellei tapahdu jotakin hallitsematonta pahaa. Äidit elävät lastensa mielissä koko elämän ajan. Elämän vaikeissa tilanteissa tulee äiti mieleen ja kuoleva ihminenkin voi peloissaan huutaa äitiä. Äitimme ovat kattaneet meille elämää varten mielen sisäisen ruokapöydän, jonka ääressä voimme kokea ravitsevan meitä tai jättävän meidät nälkäisiksi.  

Äidin varhaiset tehtävät liittyvät vauvan kokonaisvaltaiseen hoivaamiseen. Se merkitsee vastaamista vauvan fyysisiin ja rakentuvan mielen tarpeisiin. Kun vauva ja äiti ovat kokemuksellisesti yhtä, vauva on katkeamatta äidin mielessä.  Vauvan elossa pysyminen edellyttää monenlaista ravintoa: lämmintä maitoa, läheisyyttä, lämpöä ja puhtautta, sekä erilaisten olotilojen vastaanottoa - hankalassa olossa rauhoitetuksi tulemista ja hyvässä olossa yhdessä nauttimista ja vauvan olemassaolosta iloitsemista. Toistuvat hyvän hoivan kokemukset tallentuvat vauvan mieleen niin, että hän vähitellen voi itse luoda mielikuvan tulevasta hyvästä - ja voi hetken odottaa tyydytystä. Hän luottaa siihen, että hyvä on tulossa. Yhdessäolon hetkissä äiti peilaa vauvan tunteita. Äiti vastaanottaa ja kannattelee vauvan vaihtelevia tunnetiloja ja antaa siten vauvalle kokemuksen siitä, että vaikeat olot ovat kesytettävissä. Vauvan kokemus itsestään ihanana ja rakastettavana rakentuu näissä hetkissä.

Tämä kaikki on mahdollista silloin kun asiat sujuvat suotuisasti - kun vauva on maailmaan tervetullut, kun äidillä on riittävästi sisäistettyjä hyviä hoivakokemuksia, kun äidillä on lähellään häntä tukevia ja kannustavia läheisiä: puoliso, omat vanhemmat, ystäviä tai ammattiauttajia. Jos elämänolosuhteet ovat olleet raskaita ja rikkovia, äidillä ei kenties ole voimavaroja huolehtia vauvasta vauvan ehdoilla. Silloin toivottavasti löytyy kannattelevia ihmisiä sekä äidin että vauvan turvaksi. 

Lapselle hoivakokemusten rinnalla yhtä tärkeä mielen ravinto on saada kokea vanhempien välinen lämpö ja rakkaus - sekä saada kokemus kummankin rakastamana olosta. Kokemukset vanhempien välisestä suhteesta sisäistyvät sisäiseksi pariksi, joka ruokkii aikuisuuden oletuksia parisuhteessa olosta. Näitä kokemuksia voisi elämän ruokapöydässä ajatella mielikuvina yksin syömisestä, romanttisesta illallisesta tai mukavasta perhelounaasta, jossa voidaan kuulla kaikkien kuulumisia ja kokemuksia kuluneesta päivästä. Lapsen saamat kokemukset eivät ole kokonaan riippuvaisia perherakenteista. Ulkoisesti eheässä perheessä lapsen mieli voi myrkyttyä vanhempien välisestä vihamielisyydestä. Yhden vanhemman kanssa elävä lapsi voi saada vanhemmaltaan evääksi luottamusta ihmissuhteisiin ja uskoa rakkauteen. 

Aluksi äiti on vastuussa siitä, että hän ravitsee vauvaa ja lasta. Äidin omat sisäiset mielikuvat ja vastavuoroinen suhde lapsen kanssa tosin ravitsee myös äidin mieltä. Kasvun ja kehityksen myötä äiti kattaa sisäisen ruokapöytämme kanssamme, ja opettaa meitä vähitellen tekemään sen ensin yhdessä, sitten ilman häntä. Lopuksi äiti antaa jokaiselle lapselleen kopion avaimista suvun ruokakellariin ja ruokakomeroon. Niitä tarvitaan, sillä jos jäisimme vain äidin pöytään kattaman ruuan varaan, se happanisi ja pilaantuisi. Isä auttaa lasta löytämään tiet kauppoihin ja ostoksille..  

Äidillä on  vahva vaikutusvalta myös siihen, minkälaiseen mielen ympäristöön ja mihin siellä hän pöytämme asettaa. Äiti voi viestittää lapselle maailman olevan vaarallinen paikka, jossa kehenkään ei kannata luottaa. Silloin olisi turvallisinta pysyä äidin lähettyvillä, sisällä ja nauttia vain niitä ruokia joita äiti tarjoaa. Äiti voi myös valita ja tallentaa mieleemme maisemapöydän, jossa ravinnoksi muodostuu nautittavan ruuan lisäksi lämmin aurinko, lempeä merituuli, rauhoittavat aaltojen äänet. Sellaisessa maisemassa on hyvä olla joko itsekseen tai yhdessä toisen kanssa. 

Ei liene sattumaa, että meitä monin tavoin ravinneiden ja toivottavasti mielessä yhä ravitsevien äitien päivää vietetään usein yhdessä ruokaillen. Se voi olla viesti äidille siitä, että tänä päivänä äidin ei tarvitse valmistaa ruokaa. Toivottavasti kaikki voivat omalla tavallaan nauttia tänä päivänä yhdessäolosta ja mukavista muistoista hetkistä, joita äitinä olemiseen tai äidin kanssa olemiseen on elämän varrella mahtunut. Hyvää äitienpäivää!

Sanna Aavaluoma