Armeliaisuuden illallisella

Pääsiäinen on kristillisessä perinteessä kärsimyksen ja ylösnousun juhla. Sitä edeltää hiljainen viikko, jota kutsutaan myös piinaviikoksi. Pääsiäisen teemoihin kuuluvat viimeinen ehtoollinen, kieltäminen, kavaltaminen, nöyryyttäminen, ristiinnaulitseminen, kuolema, ylösnousemus, syyllisyys ja anteeksianto. Miten pääsiäisen tarinaa voidaan kuulla parisuhteen kannalta? 

Pitkään parisuhteeseen voi kuulua vaiheita, joita värittävät piinaava hiljaisuus, toisen luottamuksen pettäminen, omien tekojen tai jonkun asian kieltäminen, pettymys ja raivo. Tällaisten tapahtumien ja tunnelmien ketju, päättyy joskus suhteen kuolemaan ja eroon, joskus taas anteeksiantoon ja suhteen uuteen kasvuun. Kenties tunnetuin pääsiäisen symboli on muna. Kovakuorinen muna kätkee sisäänsä mahdollisuuden uuteen elämään.

Kun puolisot kokevat pettymystä suhteessaan, ratkaisevaa on se, voidaanko näitä tunnelmia ajan myötä ymmärtää myös muuna kuin pettymyksen tuottaneen puolison puutteellisuutena. Kohtuuttomien toiseen kohdistettujen odotusten raukeaminen tuottaa ensin pudotetuksi tulemisen kokemuksen ja havahtumisen siihen, ettei toinen ollut omien odotusten kaltainen. Onkin hyvin tavallista, että puolisot syyttävät suhteen toimimattomuudesta toisiaan. Ajatellaan ja koetaan, että ongelmat ratkeaisivat, jos toinen lakkaisi olemasta jonkinlainen tai alkaisi olla jonkinlainen. 

Suhteen kieltäminen merkitsee yhteisen uskon ja luottamuksen romahtamista siihen, mitä aiemmin on yhdessä vaalittu. Toisen kuunteleminen tai toisesta kiinnostuminen lakkaa. Se voi näyttäytyä myös toisen puolesta asioiden tietämisenä, toisen tuomitsemisena ja toisen hylkäämisenä joko psyykkisellä poissaolevuudella tai konkreettisella yksin jättämisellä.

Vaikeassa tilanteessa sisäisten silmien sulkemisella on hetkellisesti itseä helpottava vaikutus. Todellisuutta on kuitenkin vähitellen suostuttava aistimaan tavalla tai toisella. Hiljaisuus, joka sisältää itsen, toisen ja suhteen mielessä pohtimista ja tarkastelua ilman kummankaan syyttämistä, johtaa yleensä lisääntyvään ymmärrykseen itseä, toista ja suhdetta kohtaan. Vaikeneminen tai mykkäkoulu, joka seuraa omien tarpeiden tunnistamisen ja niiden toiselle ilmaisemisen sammumista, on puolestaan piinaavaa hiljaisuutta. Piinaava hiljaisuus satuttaa, rikkoo ja tuhoaa suhdetta. Piinan pitkittyessä puolisoiden välillä oleva myötätunnon vyöhyke kutistuu. Hylätyksi tulemisen kokemukset ja tunteet muuntuvat sietämättöminä toisen nöyryyttämiseksi. Sekin helpottaa ohikiitävän hetken ajan, sillä astuessaan uhrista hyökkääjäksi ihminen voi kieltää oman avuttomuutensa ja tarvitsevuutensa ja hän saa hetkellisesti omasta voimantunteestaan kiinni.

Kaikilla suhteen tapahtumilla on useita merkityksiä ja jokin tarkoitus. Jokainen muna sisältää mahdollisuuden uuteen elämään. Voi myös ajatella, että jokainen munaus sisältää mahdollisuuden oivaltaa jotakin itsestään ja käytöksestään. Sanonnan mukaan munakasta ei voi syntyä rikkomatta munia. Kun jokin puolisoiden välillä rikkoutuu, rikkoutunutta ei voi saada takaisin entiselleen. Suhteen kannalta keskeistä on se, heitetäänkö rikkoutunut roskakoriin, yritetäänkö elää rikkoutumisesta seuranneen sotkun keskellä ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut, vai päätetäänkö rikkoutunut hyödyntää yhteiseksi hyväksi. Kun puolisot päättävät lähteä yhteisen aterian valmistamiseen, tulee ensin yhdessä tutkia mitä käyttökelpoisia aineksia suhteen kaapeista ja komeroista löytyy. Mikäli puolisot löytävät itsestään hyväksyttyä kiukkua, myötätuntoa, oman osuuden näkemistä sekä armollisuutta itseä ja toista kohtaan, ovat ainekset uuteen hyvään olemassa. 

Pakotettu anteeksianto tai suostuminen entiseen ilman molempien todellista halua korjata harvoin tuottavat todellista muutosta parempaan. Jaettu ymmärrys tilanteeseen johtaneesta dynamiikasta, vastuunotto omista teoista ja aito pahoillaan olo johdattelevat anteeksiantamisen prosessiin. Anteeksiantamisen illallinen ravitsee molempia puolisoita ehdoitta suhteen tulevinakin ehtoina.

Armeliasta pääsiäistä!

Sanna Aavaluoma