Cherbourgin sateenvarjot

Jacques Demyn ohjaama elokuva Cherbourgin sateenvarjot vuodelta 1964 on kertomus ensirakkaudesta, unelmista, sodasta, pettymyksistä ja vaikeista päätöksistä. Itselleni elokuva on poikkeuksellisen rakas, sillä se on kuvattu syntymäni vuonna ja on ensimmäinen elokuvateatterissa suurella valkokankaalla näkemäni elokuva. Olin elokuvissa äitini ja äitini äidin kanssa. En osannut vielä lukea, mutta tarinan visuaalisuus, värit, musiikki ja tunnelma jättivät lapsen mieleen lähtemättömän jäljen, joka uskoakseni osaltaan on vaikuttanut siihen, että pari- ja perhesuhteet sekä elokuvat kuuluvat kaikki myös nykyiseen työhöni.

Tarina sijoittuu ranskalaiseen Cherbourgin kaupunkiin ja tapahtuu seitsemän vuoden aikana 1957 – 1963. 16-vuotias Geneviève asuu kaksin äitinsä Madame Emeryn kanssa perheen omistaman pienen sateenvarjoliikkeen yläkerrassa. Perheen isä on kuollut. Geneviève tapailee äidiltään salaa 20-vuotiasta automekaanikkoa Guytä. Kuullessaan nuorten suhteesta Madame Emery järkyttyy. Hän ei näe parilla tulevaisuutta, eikä usko tyttärensä tietävän todellisesta rakkaudesta vielä mitään. Äidin kiellot eivät estä rakastunutta Genevièveä tapailemasta Guytä. Nuori pari suunnittelee naimisiin menoa, perheen perustamista ja nimiä tuleville lapsilleen.

Raskaat pilvet laskeutuvat Emeryn naisten ylle. Algerian sodan vuoksi Guy saa määräyksen astua kahdeksi vuoksi armeijan palvelukseen. Epätoivoiset nuoret vannovat toisilleen ikuista rakkautta ja Geneviève lupaa odottaa rakkaansa paluuta. Viimeisenä yhteisenä iltanaan ennen Guyn lähtöä pari rakastelee. Guyn lähdettyä Geneviève on murtunut. Tyytyväiseltä vaikuttava äiti lohduttaa tytärtään toteamalla ajan parantavan haavat ja kenties kahdessa vuodessa Guyn unohtuvan. Äiti saa tiedon 80 000 frangin veroista, joihin hän ei ole varautunut. Sateenvarjoliikkeensä pelastamiseksi äiti päättää raskain sydämin myydä mieheltään saamiaan koruja. Koruliikkeen omistaja empii, mutta samaan aikaan liikkeessä oleva varakas timanttikauppias Roland Cassard kiinnittää huomionsa kauniiseen Genevièveen, haluaa auttaa naisia ja ottaa korut myytäväkseen.

Odotus saa uusia sävyjä, kun Geneviève huomaa olevansa raskaana. Alkujärkytyksen jälkeen äiti alkaa tukea tytärtään raskaudessa. Roland pitää yhteyttä Emeryn naisiin. Eräällä illallisella Roland pyytää Genevièven kättä. Roland kertoo olevansa työmatkoilla kolme kuukautta ja pyytää Genevièveä harkitsemaan asiaa hänen poissa ollessaan. Äiti on kosinnasta onnellinen ja samaan aikaan huolissaan. Mitä Roland ajattelee, kun Genevièven raskaus selviää hänelle? Geneviève on vaikean ratkaisun edessä. Hänestä alkaa tuntua kuin Guy olisi ollut poissa jo vuosia. Miehen kasvojen piirteetkin alkavat kadota mielestä.

Vuonna 1959 Guy palaa kotiin lievästi haavoittuneena ja huomaa kaiken muuttuneen. Sateenvarjoliikkeestä tai Genevièvestä ei kaupungissa ole jälkeäkään. Hän kuulee rakkaansa menneen naimisiin ja muuttaneen pois. Vain Guyn kasvattanut kummitäti Elise ja hänestä huolehtinut Madeleine muistuttavat ajasta ennen sotaa. Guyn maailma romahtaa. Hän etsii lohtua alkoholista ja maksullisista naisista, riitautuu työnantajansa kanssa ja irtisanoutuu autokorjaamolta. Eräänä aamuna kotiin tullessaan Guy kuulee Madeleineltä Elisen kuolleen yöllä. Guy huomaa tarvitsevansa Madeleineä ja pyytää tätä jäämään luokseen asumaan. Guyn ja Madeleinen suhde lämpenee, he menevät naimisiin ja saavat lapsen.

Miten ihminen selviytyy ensirakkauden menettämisestä? Jokaiselle äiti on ensimmäinen rakkaus, jonka menettämisen tai josta luopuminen vaikuttaa kaikkiin tuleviin ihmissuhteisiin. Turvallisesti lapsen eriytymistä tukeva äidinrakkaus kannattelee ihmistä läpi elämän. Hylkäävän tai poissaolevan äidin puuttuva rakkaus jättää suureen tyhjyyteen, jossa ihminen joko lakkaa uskomasta rakkauden mahdollisuuteen tai takertuu siihen ja vaatii kumppaniltaan täydellistä, aukotonta rakkautta. Sitova äidinrakkaus estää lapsen itsenäistymisen, aikuistumisen ja jättää aikuisen lapsen ikuiseen riippuvuuteen täydellisestä äidistä, jonka tasolle yksikään aikuisrakkaus ei voi yltää. Suuri nuoruudenrakkaus on askel irti lapsuudenperheestä ja merkittävä itsenäistymisen kannalta. Sen menettämisen sureminen mahdollistaa antautumisen uuteen rakkauteen. Surematon rakkauden menetys voi katkeroittaa tai kulkea ihmisen mielessä jättäen myöhemmät ihmissuhteet haaleina varjoonsa.

Miten edelliset teemat näyttäytyvät Genevièven ja Guyn kohtaloissa? Geneviève kasvoi kaksin äitinsä kanssa, vailla kokemuksia vanhempien parisuhteen suojasta. Suhde äitiin oli tiivis, äiti oli takertunut tyttäreensä miehensä kuoleman jälkeen. Teiniäidiksi tulo, pelko Guyn mahdollisesta menehtymisestä sodassa, loputtomalta tuntuva yksinolon aika, tarve saada tukea ja halu itsenäistyä äidistä tekevät Genevièven ratkaisun ymmärrettäväksi. Lähellä oleva Roland rakastui Genevièveen, ei järkyttynyt tämän raskaudesta, vaan halusi olla lapselle toinen vanhempi. Roland oli turvallisen tulevaisuuden tarjoava vaihtoehto. Lupaukset ikuisesta rakkaudesta ja unelmat yhteisistä suunnitelmista auttoivat Guytä selviytymään sodassa. Rauhan sijaan paluu rintamalta merkitsi uutta, mielen sisäistä sotaa. Haavoittumisen myötä terveytensä menettänyt Guy menetti tulevaisuuden unelmansa mutta pian myös kummitätinsä, joka oli hänet kasvattanut. Hetken aikaa elämä oli suistua raiteiltaan. Osa vanhasta unelmasta, omasta huoltoasemasta oli kuitenkin vahva. Guytä aina rakastanut Madeleine oli omistautunut Elisen hoitamiseen – ja samalla ylläpitänyt toivoa Guyn suhteen. Nähdessään Genevièven ja Rollandin menevän naimisiin Madeleinen tiesi, ettei joudu enää kilpailemaan Genevièven kanssa. Sekä Geneviève että Guy jatkoivat kumpikin elämäänsä tietämättä toistensa kohtaloista. Kuin muistona jaetusta rakkaudestaan he kumpikin nimesivät lapsensa yhteisen suunnitelmansa mukaisesti. Genevièven tytär sai nimekseen Françoise, Guyn ja Madeleinen pojasta tuli François.

Talvella 1963 Geneviève hakee tytärtään anoppinsa luota. Matkan varrella hän päättää pistäytyä vanhaan kotikaupunkiinsa Cherbourgiin ja pysähtyy tankkaamaan autoaan tietämättä huoltoaseman olevan Guyn omistuksessa. Vanhat rakastavaiset kohtaavat ja muistot palautuvat hetkeksi kipeinä kummankin mieleen. Guy kieltäytyy Genevièven ehdotuksesta tulla tervehtimään autossa odottavaa tytärtään. Geneviève ja Françoise jatkavat matkaa. Tyttö näkee biologisen isänsä vain huuruisen auton ikkunan takaa. Guy palaa perheensä luo.

Cherbourgin sateenvarjot oli ilmestyessään välitön kansainvälinen menestys. Se voitti Cannesin elokuvajuhlien pääpalkinnon, kultaisen palmun. Viidestä ehdokkuudestaan huolimatta se jäi ilman Oscar-palkintoja. BBC:n asiantuntijaraati äänesti elokuvan vuonna 2018 kaikkien aikojen sadan parhaan ei-englanninkielisen elokuvan joukkoon. Poikkeukselliseksi elokuvan tekee sen musiikki. Kyseessä ei ole perinteinen musikaalielokuva. Oopperan tapaan "läpisävelletyn ja lauletun elokuvan" dialogeja kuljettavat laulettu puhe (resitatiivi) ja erityiset sävelmät (aaria). Elokuvan alussa on viittaus oopperaan, salaisilla treffeillään Geneviève ja Guy ovat oopperassa katsomassa Carmenia. Musiikin elokuvaan on säveltänyt Michel Legrand. Genevièven ja Guyn esittäjien huulioiden takana todelliset laulajat ovat Danielle Licari ja José Bartel. Elokuvan rakastetusta tunnussävelmästä on kaksi suomennosta. Sauvo Puhtilan alun perin Eino Grönille tekemän version "Cherbourgin sateenvarjot" ovat levyttäneet myös Reijo Taipale, Topi Sorsakoski, Yölintu, Merja Rantamäki ja Anu Hälvä. Jukka Kuoppamäen hienon suomennoksen "Rakkaani hylkää mua ei" ovat levylle laulaneet Anki (1966) ja Jorma Kääriäinen & Riku Niemi Orchestra (2011). Jälkimmäinen tavoittaa nuoren Genevièven tunnelmia:

Liian tyhjää on nyt ollut elämäin.

Kun sä lähdit aivan liian yksin jäin.

Ennen aina ajattelin mielessäin;

minun rakkaani hylkää mua ei.

Sinun kanssasi, jos vielä olla saan,

sua unhoittaa en voi mä milloinkaan.

Kaiken onnen saavuttaa voin päällä maan,

jos vain rakkaani hylkää mua ei.

Hiljaisuus nyt täyttää minun elämäin.

Ennen koskaan ollut en näin yksinäin.

Silloin aina ajattelin mielessäin;

minun rakkaani hylkää mua ei.

Sanna Aavaluoma

Rooleissa

• Madame Emery Anne Vernon

• Genevieve Catherine Deneuve

• Guy Nino Castelnuovo

• Roland Cassard Marc Michel

• Madeleine Ellen Farner