Elämän värit

Minkälaisia mielikuvia värikäs elämä, elämän värit tai värikäs persoona sinussa herättää? Entä minkälaista on väritön elämä? Värit sisäisessä ja ulkoisessa todellisuudessamme puhuvat jokaiselle omaa kieltään. Yhdelle yksivärinen on harmoninen, toiselle tylsä. Jollekin värikkyys on elämän ehto, toiselle se merkitsee levottomuutta. Joku haluaa värit vahvoina ja kylläisinä kun taas toisen värimaailmaan sopivat hempeät pastellisävyt. 

Empiristisen tieteenteorian mukaan ihmismieli on synnynnäisesti tabula rasa - tyhjä taulu, johon kokemus piirtää jäljen. Ajatus ihmislapsesta tyhjänä tauluna on samaan aikaan kiehtova, mutta nykyajatusten mukaan myös puutteellinen. Tiedämme ylisukupolvisten taakkojen, perimän ja äidin raskaudenaikaisten kokemusten ja tunnemaailman vaikuttavan kohtuvauvaan. Näitä jo ennen syntymäämme meihin piirtyneitä kuvioita voisi ajatella värityskuvien kaltaisiksi hahmotelmiksi tai kuvapohjiksi, joita ihminen täyttää kokemuksen väreillä elämänsä aikana. Voisimmeko siis tyhjän taulun sijaan tarkastella uutta elämää erilaisista värityspohjista rakentuvana värityskirjana?

Synnymme erilaiseen värimaailmaan monesta syystä. Talven lapsen silmien eteen avautuu valkoinen, auringossa kimmeltävä maailma. Pakkaspäivän sininen taivas liittyy valkoisen rinnalle puhtaana. Kevään lapsi saa nähdä silmujen kasvavan lehdiksi. Maasta nousevat ja avautuvat kukkameret ilostuttavat häntä värien määrässä. Kesän lapsen sisäisessä maassa loiskuvat ja kohisevat joet, kosket, järvet ja meri. Värit ovat vahvoja ja ne tuoksuvat kuumalle maalle. Syksyn lapsen väreihin liittyy maanläheisyys, ruska ja kuivuminen. Hän näkee värien vetäytymisen kylmältä suojaan. Näiden ulkoisten värien lisäksi varhaisissa suhteissamme sisäiset värit ovat kovin erilaisia. Toiveikkuuden ja ilon ollessa elämässä hallitseva, värivarastot ovat rikkaat ja kirkkaat. Kun suru täyttää perheen elämän, myös värit tummuvat ja synkkenevät. Vetäytymisen maailmassa väritkin haalistuvat, eivätkä ne aina erotu taustastaan.

Värittämiseen perehtyneet tietävät kynien laadun merkityksen. Liian kovat värit jättävät paperiin haalean väritysjäljen, joka ei kunnolla tartu paperiin. Voiman käyttö saa joko terän katkeamaan tai paperin rikkoutumaan. Pehmeästi paperilla liukuvat, tasaisesti leviävät ja halutessa keskenään sekoittuvat värit auttavat luomaan uusia sävyjä ja kaunista pintaa. Riippuen elämän olosuhteista sekä perheemme ja sukumme taloudellisista mahdollisuuksista saamme käyttöömme erilaisia värejä ja erilaatuisia kyniä. Ensimmäisten saamiemme värien ja kynien lisäksi saamme onneksemme lahjaksi uusia värejä ja kyniä koko elämämme ajan ystäviltämme, rakastetuiltamme, satunnaisissa kohtaamisissa mielenkiintoisten ihmisten kanssa ja matkustaessamme maailmalla. Kokemuksemme piirtävät meille myös uusia kuvapohjia väritettäväksi.

Värityskuvan syntyminen edellyttää myös taitoa käyttää värejä. Ensimmäisiä kuvia tehdessämme peitämme kuvan vahvoilla, summittaisilla ääriviivat ylittävillä vedoilla. Hienomotoriikkamme ei riitä vielä rajojen sisällä pysymiseen tai pieniin yksityiskohtiin. Toivottavasti lähellämme olevat aikuiset kuitenkin ovat ihastelleet tuotoksiamme, sillä kiinnostus ja hyvä palaute vahvistaa itseluottamusta ja rohkeutta jatkaa. Ne, joiden tuotokset eivät muita kiinnosta, eivät välttämättä opi itsekään niitä arvostamaan. Jos kuviamme arvostellaan ankarasti tai meitä ohjataan tekemään niistä jonkun muun mielen mukaisia, innostuksemme ja uskalluksemme kuivuu.

Pelkkä tekniikka tai hienot välineet eivät kuitenkaan riitä esteettisesti miellyttävään lopputulokseen. Tarvitaan myös värisilmää, rohkeutta yhdistää erilaisia sävyjä sekä suunnitelmallisuuden ja spontaaniuuden sopivaa vaihtelua. Vaikka näitä taitoja voi harjaannuttaa, toisilla meistä ne ovat jo synnynnäisinä lahjoina. Heidän kuvistaan näyttää syntyvän alati uutta ja yllättävää kuin itsestään.

Minkälainen on sinun värimaailmasi? Oletko pastellisävyjen vai vahvojen värien kantaja? Minkälaisiin väreihin sinun tekee mieli tänään tarttua? Kuvaavatko sinun tunnelmiasi parhaiten puuvärit, vahavärit, vesi- tai öljyvärit vaiko tussit? Tuleeko Sinun tämän päivän kuvastasi pienistä yksityiskohdista rakentuva värikartasto vai suurista väripinnoista syntyvä tunnelmakuva? Mitä jos antaisit itsellesi hetken aikaa tyhjän paperin ja värien tai värityskuvan kanssa. Anna värien puhutella sinua. Tartu siihen väriin, joka sinua kutsuu. Ylläty siitä, minkälainen värimaailma sisältäsi löytyy!

Sanna Aavaluoma