Historian horinaa

12.01.2020

WHO:n määritelmän mukaan seksuaalisuus on biologisten, psykologisten, sosiaalisten, taloudellisten, poliittisten, kulttuuristen, eettisten, juridisten, historiallisten, uskonnollisten ja henkisten tekijöiden vuorovaikutusta. Pohtiessamme itseämme, elämäämme ja seksuaalisuuttamme tämän päivän maailmassa, on hyvä tehdä myös aikamatkoja edellisten sukupolvien ajatusmaailmaan ja todellisuuteen. Minulle se mahdollistui mielenkiintoisella tavalla löydettyäni eräästä antikvariaatista kaksi Nainen ja Mies, Läheinen lehti julkaisua vuodelta 1949. Lehden ilmestymisen aikaan äitini äiti on ollut 36 -vuotias ja äitini 16-vuotias. Ovatkohan he lukeneet näitä lehtiä? Olisivatko nämä ajatukset olleet heille uusia, pelottavia, vai kiinnostavia? Editorin kustantaman lehden toimittaja oli Aleksis Kiven seuran entinen sihteeri filosofian maisteri Alfred Ehder. Lehdestä julkaistiin ainoastaan neljä numeroa. Missä määrin tämän lehden tekstit edustavat aikaansa? Vai ovatko ne yleiseksi naamioituja Ehderin omia ajatuksia? Tämä blogikirjoitus koostuu pääasiallisesti lehden suorista lainauksista.

Ensimmäisen numeron pääkirjoitus kuuluu seuraavasti: "Tässä kansiossa oleva lehti on kirjoitettu kaikille niille, joita kiinnostavat naisten ja miesten väliset kysymykset. Se miesten ja naisten maailma, jossa elämme, on mitä suurimmassa määrin kuvitelmien maailma, missä saavuttamattomia kangastuksia tavoittelevia harhailijoita on kenties enemmän kuin missään muussa maailmassa. Se on myöskin ikuisesti uusi maailma, koska se jokaiselle nuorelle ihmiselle, joka kehittyy sukukypsään ikään, avautuu aina yhtä uutena ja tuoreena. Tämän seksualiteetin maailman näemme usein joko liian kauniina tai liian rumana, koska näemme siitä vain osan. Mutta miksi näemme siitä vain osan? Siksi koska emme muuta voi, siksi koska se kaikesta ikuisuudestaan huolimatta on sittenkin meille vielä niin hämmästyttävän tuntematon, täynnä yllätyksiä ja arvoituksia, täynnä joko niin verhottuja tai niin alastomia tosiasioita, että ne pakottavat meidät yhä uudelleen ja uudelleen ajattelemaan kaikkea kokemaamme ja näkemäämme, kuten tulette huomaamaan lehtemme tästä ja seuraavista numeroista."

Artikkelissa Lääkärin neuvoja avioliittoon aikoville sanotaan: "Moni nainen, miksei myös mies, voi mennä avioliittoon määrätynlaisin pelonsekaisin tuntein. Vaikka heillä saattaa olla jo edeltä käsin olla määrättyjä tietoja sukupuolielämästä ja siihen liittyvistä seikoista, vallitsee heitä kumminkin tietynlainen jännitystila, varsinkin, jos heille ei ole näistä asioista aikaisemmin puhuttu tai jos heille on avioliitto esitetty haikara-tarina-tyyliin. He tarvitsevat välttämättä neuvoja avioliitosta ja siihen liittyvistä seikoista." Jutun päätteeksi on laatikossa lause: "LÄHEINEN LEHTI tulee tästä lähtien julkaisemaan ylläolevan tapaisia, arvoaltaisen, avioliittoneuvontaa hoitavan yhdistyksen taholta tulleita artikkeleita."

Otsikolla "Seksualiteetin uudet kasvot" esitellään ote tri Mies Reenkolan teoksesta Suvunjatkaminen aikamme kuvastimessa: "Kautta koko historiallisen ajan voimme seurata, miten herkästi seksuaalielämä nykyaikaistaa kasvonsa kutakin aikakautta kuvastavaksi. Tiedämme kansainvaelluksen valtavien raiskausnäytelmien ja primitiivissadistisen erotiikan jälkeen maailman siirtyneen ritarikauden liioiteltuun neitseellisyyden palvontaan. Sitten taas koittaa myrskyinen vallankumouskausi paavinvallan rappioineen, uskonpuhdistuksineen, löytöretkineen, uskonsotineen. Senkin ajan miehet tarvitsivat ja kaipasivat naista pitkien retkiensä jälkeen. Enkä usko, että silloin liikoja siliteltiin. Tuskinpa sen ajan nainenkaan tunsi tyydytystä täydeksi, ellei viini ja hevosen hiki tuoksunut urhon parrasta."

Kysykää TE, Me vastaamme -palstalla otetaan vahvasti kantaa kysyjien elämäntilanteisiin. Nimimerkki Neuvosta kiitollinen kirjoittaa: "Minulla on lapsi aikaisemmasta avioliitosta. Aikomukseni on mennä uuteen avioliittoon erään miehen kanssa, joka haluaisi lähettää pikku poikani lastenkotiin. Miten saisin hänet vakuuttuneeksi siitä, että poikani ei tulisi särkemään kotionneamme?" Vastauksessa todetaan: "Teidän tulisi muistaa miten paljon onnettomia orpoja maassamme nykyisin on. Älkää lisätkö niiden määrää. Jos mies todella rakastaa Teitä, on hänen rakastettava poikaannekin, joka on osa Teistä. Jos aikaisempi avioliittonne purkautui kuoleman johdosta, otamme osaa suruunne. Mutta jos syynä oli jokin muu, niin emme voi sanoa muuta kuin että olette jälleen osunut väärän miehen tielle."

"He sanovat mielipiteensä" palsta alkaa näin: "Painomuste on kertonut Amerikan kuuluisiksi tulleista koeavioliitoista ja jopa meillä täällä Pohjolan perukoillakin on ollut puhetta samasta aiheesta. Toinen kysymys, joka on totta Suomessa sanoinkuin USA:ssa ja Ruotsissa ovat koeputkilapset. Näiden kysymysten johdosta lähetimme edustajamme kiertämään kaupunkia ja kysymään: 1. Mikä on mielipiteenne koeavioliitosta? 2. Mikä on mielipiteenne koeputkilapsesta?" Helsinkiläinen työmiehen rouva, joka ei halunnut nimeään julkisuuteen vastaa: "Reilu avioliitto on kaikkein paras. Siihen on totuttu. Jos nyt tuotaisiin markkinoille koeavioliitot, niin kuka sitten menisi oikeaan avioliittoon? Pois puheetkin sellaisesta! Itselläni ei ole lasta, mutta mielestäni ottolapsikin olisi parempi omistaa kuin "tehdasvalmisteinen."

2020-luvun ihmiselle osa lehden teksteistä on tuskallista luettavaa. Onkin siis muistutettava lukijaa, ettei seuraava rasistinen teksti ole oma mielipiteeni vaan suora lainaus lehden 1/1949 artikkelista "Äärimmäisyydet yhtyvät", jossa kauneuskäsitettä pohditaan seuraavasti: "Kun me länsimaalaiset ihmiset - sanokaamme vaikka miehet- olemme sitä mieltä, että joku nainen on kaunis, niin tarkoitamme että hänellä on ulkonäkö, joka muistuttaa länsimaista naisihannetta. Mutta jos neekeri väittää, että nainen miellyttää häntä, niin hän tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että tuon naisen tuoksu miellyttää häntä. Muodot merkitsevät neekerille perin vähän ja hajuaisti on kaikki kaikessa, kuten eläinmaailmassakin, jota lähellä neekerit eroottisessa mielessä ovatkin. Sellaiset sanat kuin rakkaus tai minä rakastan sinua eivät esiinny neekerikielissä muuten kuin poikkeustapauksissa. Sokea vietti on heidän pääasiallinen ohjenuoransa."

YK:n Onnellisuusraportissa Suomi on todettu maailman onnellisemmaksi vuosina 2018 ja 2019. Läheisen lehti julkaisi myös pistetestit onnellisuudesta ja mustasukkaisuudesta. Tarjoan teille mahdollisuuden testata onnellisuutenne vuoden 1949 Läheisen lehden kriteereillä. Vastaa kysymyksiin kyllä, ehkä tai ei.

  • Tunnetteko itsenne tyytyväiseksi, rauhalliseksi ja onnelliseksi?
  • Onko teillä vain muutamia vihollisia vai eikö teillä ole niitä lainkaan?
  • Ovatko velkanne suurin piirtein järjestetyt?
  • Onko taloudellinen tulevaisuutenne taattu?
  • Ovatko asunto-olonne tyydyttävät?
  • Ovatko suhteenne rakastettuunne (aviopuolisoonne) sydämelliset ja hyvät?
  • Oletteko varma, että tulisitte toimeen, vaikka ulkonaiset olosuhteenne muuttuisivat vähemmän edulliseksi teille?
  • Viihdyttekö hyvin yksinäisyydessä, esim. kirjan parissa?
  • Pidättekö luonnosta?
  • Uskotteko Jumalaan ja hänen apuunsa?
  • Oletteko sitä mieltä, että elämänne tähän asti ei ole mennyt hukkaan?
  • Tyydyttääkö työnne teitä?
  • Rakastatteko eläimiä?
  • Onko teillä jokin mieliharrastus?
  • Onko teillä säästöjä?

"Kyllä-vastaus antaa kaksi pistettä. Ehkä- vastaus yhden pisteen ja ei-vastaus nolla pistettä. Jos saatte 26-30 pistettä, olette hyvin onnellinen ihminen. Jos saatte 20-25 pistettä on teitä pidettävä onnellisena ihmisenä. Jos saatte 15-19 pistettä olette, kuten ihmiset yleensä ovat. Jos saatte 10-14 pistettä olette enemmän onneton kuin onnellinen ja jos saatte alle 10 pistettä, olette onneton ihminen. "

Miten horina muuttuu havinaksi? Psykoanalyyttisen paripsykoterapian pioneeri Henry Dicksin (1967) mukaan parin yhteensopivuuteen vaikuttaa kolme systeemiä. Ensimmäinen niistä on sosiaalisten, kulttuuristen ja yhteiskuntaluokkaan liittyvien tekijöiden muodostama julkinen systeemi. Toinen systeemi syntyy kummankin persoonallisista normeista, jotka kertovat missä määrin on yksilönä kehittynyt omien lähtökohtiensa sisällä tai tehnyt henkilökohtaisia omia, toisenlaisia ratkaisuja. Kolmas systeemi on tiedostamaton. Sen muodostavat kummankin kiintymystyyli, objektikonstanssi, turhautumisen sietokyky ja kyky olla vastavuoroisessa riippuvaisessa ihmissuhteessa. Lehtien kirjoitusten lukeminen herätti voimakkaita tunteita ajatellessani sitä, että tekstien kirjoittamisesta on kulunut ainoastaan 70 vuotta. Voimme jokainen miettiä itseämme ja kumppaniamme: minkä ikäisiä meihin kumpaankin vahvasti vaikuttaneet läheiset olivat vuonna 1949. Miten tuo aika vaikutti kasvatukseemme ja tunnemaastoon, jossa kehityimme? Mitä heidän ajatusmaailmastaan me vielä kannamme mukanamme? Missä olemme voineet kehittyä? Vai olemmeko? 


Sanna Aavaluoma