Ihan pervoa

Seksuaalisuuden ilmentäminen herättää voimakkaita tunteita ja reaktioita - myös sen suhteen mitä pidetään tavallisena, epätavallisena, normaalina, erikoisena, epänormaalina, tai sairaana. Myös termit, joilla "ei-tavallista" seksuaalisuutta ja seksiä kuvataan, vaihtelevat. Parafilia-termi otettiin käyttöön 1800 -luvulla kuvaamaan ei-heteroseksuaalista käyttäytymistä. Se on edelleen käytössä seksologiassa ja seksuaalilääketieteessä. Myöhemmin tuli rinnakkaiskäsite perversio korostaen vääristymää. Se kuuluu edelleen psykoanalyyttiseen kieleen kuvaten mm. eroottisen kiihottumisen ja sadismin yhteen kietoutuneisuutta. Suostumukseen perustuvan, ei-normatiivisen seksuaalisen mieltymyksen, käyttäytymisen ja identiteetin yhteydessä käytetään nykyisin myös käsitettä Kinky sex. Perversioita voidaan tarkastella kahdesta näkökulmasta. Ihmisen luovan ajattelun leikkikenttänä ne eivät herätä psykoterapeuttista tai juridista huolta. Monilla ihmisillä seksuaalisiin fantasioihin liittyykin parafilian /perversion kaltaisia mielihaluja ja joskus myös käyttäytymistä. Erilaisten perversioiden yhteys yksilön vakaviin psyykkisiin häiriöihin ja ihmisten välisen väkivallan muotoihin edellyttää kuitenkin myös rajantekoa hyväksyttävän, hoitoa vaativan tai rangaistavan käyttäytymisen välillä.

Lääketieteellisten tautiluokitusten mukaan parafiliat ovat ryhmä häiriöitä, joissa seksuaalinen halu kohdistuu johonkin epätyypilliseen kohteeseen tai käyttäytymiseen. Häiriöstä puhutaan, kun tämä toiminta on välttämätöntä seksuaalisen kiihottumisen tai tyydytyksen saamiseksi. Invasiivisessa parafiliassa ihminen rikkoo toisen ihmisen koskemattomuutta ja pakottaa hänet toimintansa kohteeksi (esimerkiksi itsensä paljastaminen, tirkistely ja pedofilia). Ei-invasiivisessa parafiliassa toisen ihmisen intimiteettiä ei loukata, vaan henkilö esimerkiksi käyttää näitä fantasioita masturboidessaan. Oikeuslääketieteen professori Anil Aggrawal (2009) esittelee kirjassaan Forensic and medigo-legal aspects of sexual crimes and unsual sexual practicesneljätoista patologisen seksuaalisuuden luokittelua ja 549 erilaista parafiliaa. Hän toteaa, ettei lista voi koskaan olla täydellinen, sillä seksuaalinen kiihottuminen voi allergian tavoin liittyä mihin tahansa auringon alla - mukaan lukien aurinkoon itseensä.

Tavallisimpia parafilioita ovat

• Ekshibitionismi eli seksuaalinen paljastamishäiriö: jatkuvaa tai toistuvaa kiihottumistarkoituksessa tapahtuvaa sukupuolielinten paljastamista tuntemattomalle henkilölle tilanteessa, jossa tämä ei osaa odottaa näkemäänsä. Paljastelun kohteet ovat yleensä satunnaisesti valikoituja naisia tai nuoria tyttöjä. Pyrkimyksenä ei yleensä ole lähemmän kontaktin luominen kohteen kanssa, joskin pieni osa itsensä paljastajista voi uhata uhrejaan. Toimintaan liittyy seksuaalista kiihottumista tai masturbointia. Toisilla pelkkä itsensä paljastaminen voi laukaista orgasmin. Korostuneen seksuaalinen tai paljastava pukeutuminen voidaan myös nähdä ekshibitionistisena tekona.
• Voyerismi eli seksuaalinen tirkistelyhäiriö: jatkuva tai toistuva halu katsoa toisten sukupuolista tai intiimiä käyttäytymistä, esimerkiksi riisuutumista, peseytymistä, masturbointia tai rakastelua. Tirkistely tapahtuu kohteen siitä tietämättä ja johtaa tirkistelijän seksuaaliseen kiihottumiseen. Kiinni jäämisen riski ja pelko lisäävät usein kokemuksen intensiteettiä. Tirkistelijä ei ole kiinnostunut paikoista ja tilanteista, joissa alastomuuden katselu on sallittua.
• Fetisismi eli esinekohtainen seksuaalihäiriö: seksuaalinen kiihottuminen ja tyydytys ovat riippuvaisia jonkin elottoman esineen tai toisen ihmisen ei-eroottisen ominaisuuden läsnäolosta. Tyypillisiä virikkeitä kiihottumiselle ovat nahka, kumi tai muovi.
• Transvestiittinen fetisismi: omaan sukupuoleensa identifioitunut henkilö pukeutuu vastakkaisen sukupuolen vaatteisiin ja saa seksuaalista tyydytystä näyttäessään vastakkaisen sukupuolen edustajalta.
• Pedofilia: seksuaalinen kiinnostus kohdistuu ensisijaisesti lapsiin. Pedofilia-käsitteen alle mahtuu laaja kirjo lapsiin kohdistuvan hyväksikäytön muotoja. Lapsiin kohdistuvat seksuaaliset fantasiat ilman niiden toteuttamista on eri asia kuin niiden toteuttaminen, joka on rikos.
• Sadomasokismi: mielihyvän saaminen seksuaalisesta toiminnasta, johon liittyy kivun tuottaminen tai kokeminen. BDSM-seksiin (Bondage, Discipline, Sadism, Masochism) liittyy hallittua sitomista, alistamista, alistettuna olemista ja rankaisua. Sadomasokistiset seksuaaliset fantasiat ovat yleisiä ja osalla ihmisistä on sadomasokistisia toimintoja osana seksiään. Vapaaehtoisuuteen ja suostumukseen perustuvaan BDSM:n harjoittamisen periaatteisiin kuuluu yhteiset sopimukset ja turvasanat. BDSM:n identiteetikseen kokeville seksi ilman näitä elementtejä on vaniljaseksiä. Toisen ihmisen ahdistelu tai pakottaminen ovat seksuaalista väkivaltaa.
• Eroottinen asfyksia: seksuaalinen kiihottuminen ja mielihyvän kokemus, joka liittyy aivojen hapensaannin heikentymiseen. Kokemus saadaan aikaan puristamalla kaulavaltimoita.
• Frotterismi: kiihottuminen tai orgasmin saaminen ilman lupaa tapahtuvassa toista vasten nojautumisessa tai itsensä hinkkaamisessa toista ihmistä vasten.

Parafilioita on selitetty monin tavoin ja niiden kehittymistä pidetään monen tekijän summana. Pakottaviin parafilioihin on liitetty aivojen anatomian ja neurofysiologian poikkeavuuksia, aivojen verenkierron häiriöitä tai ongelmia aivopuoliskojen yhteistoiminnassa. Psykoanalyyttisen teorian mukaan vahingoittamisen halu voi kohdistua itseen (masokismi) tai toiseen (sadismi). Äärimmäisessä muodossaan se merkitsee fyysistä julmuutta, mutta voi toteutua myös sublimoituna sanalliseksi tai mentaaliseksi julmuudeksi. Robert Stoller määritteli perversion vihan eroottiseksi muodoksi, jossa itsen tai toisen vahingoittaminen tuottaa orgastista mielihyvää. Pedofiili tai raiskaaja tavoittelee siten toiminnallaan yhteen kietoutunutta seksuaalisen ja aggressiivisen tyydytyksen toteutumista. Mitä on tapahtunut ihmiselle, joka saa nautintoa kärsimyksestä tai sen toiselle tuottamisesta? Kasvuolosuhteissa ja perhesuhteissa, jotka vaurioittavat lapsen tunne-elämän kehitystä, lapselle ei kehity vakaita mielenrakenteita, tunne-elämää ja turvallista kiintymyssuhdetta, jotka ovat perusta intiimiin ja läheiseen suhteeseen toisen ihmisen kanssa. Varhaisiin suhteisiin kytkeytyvät sietämättömät kokemukset synnyttävät katkeruutta ja vihaa. Alistetuksi ja nöyryytetyksi tulemisen kokemuksia pyritään myöhemmin elämässä työstämään alistamalla ja nöyryyttämällä toisia. Äitimyytin purkaja ja naisten perversioista kirjoittanut psykiatri ja ryhmäanalyytikko Estela Welldon on perehtynyt vaarallisten potilaiden psykoanalyyttiseen hoitoon. Kirjassaan Playing with dynamite Welldon (2011) kuvaa perversion diagnostisia kriteerejä seuraavasti

• Perversio on koteloitunut (ei dissosioitunut). Henkilö tietää mikä on itsessä kätketty ja pelkää sen paljastuvan. "Oikea käsi tietää mitä vasen käsi tekee"
• Toiminta on pakonomaista ja toistuvaa. Tekijä ei osaa selittää toimintaansa, mutta se tuottaa helpotusta sietämättömään seksuaaliseen ahdistukseen.
• Fantasia ei ole riittävä tyydytyksen saamiselle, vaan se toteutetaan ruumiillisesti.
• Kyky kokea toinen kokonaisena, erillisenä ihmisenä puuttuu. Suhteet ovat osaobjektisuhteita, toista kohdellaan kohteena.
• Rakkauden ja seksuaalisen suhteen tunnetasolla yhdistyminen on estynyt
• Teon ja toiminnan kohteen epäinhimillistäminen, objektin tehtävä tuottaa itselle tyydytys.
• Seksualisaatio on korvannut ajattelukyvyn.
• Vaikka henkilö on kivuliaan tietoinen pakonomaisesta tarpeesta jatkaa toimintaansa, hän ei tunnista sen symbolista merkitystä.
• Perversiota toteutetaan pakonomaisesti ja toistuvasti tietyn kaavan mukaan.
• Henkilö on tietämätön vihamielisyytensä aiheuttajasta ja siitä, kenelle hän pyrkii kostamaan.
• Henkilöllä on äärimmäisiä loukkuun jäämisen tai toisen valtaan joutumisen pelkoja.
• Henkilöllä on täydellisen kontrollin tarve.
• Huijauksen ja petkuttamisen tunnelma herättää terapeutissa vahvan vastatransferenssitunteen potilaan kanssa "salaliitossa olosta".
• Yksityisyys ja julkisuus kietoutuvat yhteen todellisen ja kuvitteellisen vallantunteen kanssa.
• Jatkuva veto riskinottoon ja vaaran etsimiseen, "tanssi kuoleman kanssa".
• Kyvyttömyys surra.
• Kieltäminen toimii maanisena defenssinä masennusta vastaan.

Lontoossa Portman-klinikalla seksuaali- ja väkivaltarikoksista tuomittujen kanssa psykoterapiaa tekevä psykoanalyytikko Stanley Ruszczynski oli Suomessa kouluttamassa paripsykoterapeutteja vuonna 2015. Olen tiivistänyt hänen seminaarinsa sisällön seuraavasti: Normaalissa kehityksessä elämänvietti vahvistuu, tuhoisat yllykkeet kesyyntyvät, aggressio tulee sisällytetyksi ja kyky rakastaa kehittyy. Ambivalenssi on kehityksellinen saavutus, jonka epäonnistuessa rakkaus ja huolenpito eivät säätele aggressiivisia yllykkeitä. Tällöin seksuaalisuuskin voi tulla kaapatuksi pahantahtoisen aggression käyttöön, ilmetä sadomasokistisena käytöksenä ja voitonriemuna toisen inhimillisyydestä riisumisesta. Kun teemme työtä perversioiden kanssa, on tärkeää kiinnittää huomiota tekojen lisäksi mielentilaan ja ajatuksiin. Perversiossa hyvä muuttuu pahaksi ja paha hyväksi. Kyky ajatella ja nähdä toinen yksilönä katoavat. Kuitenkin, olipa käyttäytyminen mitä tahansa, sen takana on väkivallan tekijän yritys pitää itsensä koossa.   

Sanna Aavaluoma