Ihmisyyden helminauha

Olin Lontoossa kesällä 2019 Pride- viikon aikana. Pistäydyin Covent Gardeniin perustettuun pop up -pridemyymälään, jonka koruvalikoimasta pieni osa on tallentunut tämän kirjoituksen kuvaan. Korut herättivät ihastusta ja hämmennystä. Samaan aikaan kun sukupuolen ja seksuaalisuuden monimuotoisuus on avautunut hohtamaan sateenkaaren kaikissa väreissä, on ihmisten välisissä suhteissa ja käyttäytymisessä tapahtunut jotakin huolestuttavaa. Erilaisten identiteettien määrittely on tiukentunut. Homofobian rinnalle on noussut heteronormatiivisuus kirosanana. Sateenkaarilipun alta ei enää automaattisesti löydy tilaa kaikille. Onko erilaisuus hyväksyttävää vain, jos toinen on tismalleen samalla tavalla erilainen kuin itse? Onko se ainutkertaista yksilöllisyyttä? Mitä meille ihmisille on tapahtumassa?

Pride-liikkeen historia alkaa Yhdysvalloista. 1960-luvulla seksuaalivähemmistöjen elämä oli vaikeaa. Homoseksuaalisuus oli rikos. Joissakin Yhdysvaltojen osavaltioissa homoseksuaalisiin suhteisiin kotonaan ryhtyvät miehet saatettiin kastroida. Homoudesta saattoi joutua loppuelämäkseen mielisairaalaan. Homoseksuaalina ei voinut tehdä työtä hallituksen tai armeijan palveluksessa. Lääkärin tai asianajajan ammattiin homoseksuaalit eivät myöskään saaneet toimilupaa. Seksuaalivähemmistöt kokivat paljon väkivaltaa. Baareja ratsattiin ja homoseksuaaleja pidätettiin. Stonewall nimiseen baariin 28.6.1969 tehty ratsia johti kapinaan ja vastarintaliikkeen syntyyn. Vuosi tapahtumien alkamisesta Yhdysvalloissa järjestettiin ensimmäiset Pride-kulkueet, joissa ihmisiä kannustettiin olemaan ylpeästi oma itsensä. Ensimmäiseen Pride-kulkueeseen osallistui Yhdysvalloissa 5000 ihmistä. Vuonna 2018 osallistujia oli yli kaksi miljoonaa.

Entä miten seksuaalioikeuksien puolustaminen on toteutunut ja toteutuu meillä Suomessa? Sexposäätiö perustettiin vuonna 1969 seksuaalisen hyvinvoinnin edistämiseksi Suomessa. Säätiön kotisivuilla todetaan: "Pyrimme siihen, että jokainen voisi toteuttaa seksuaalisuuttaan tyydyttävästi ja tasapainoisesti. Edistämme seksuaalisen vapauden, tasa-arvon ja seksuaalioikeuksien toteutumista sekä rakennamme myönteistä seksuaalikulttuuria. Kannatamme moniarvoista yhteiskuntaa, jossa seksuaalisuuden, sukupuolen ja ihmissuhteiden moninaisuus saa kukoistaa." Seksuaalinen tasa-arvo SETA ry perustettiin vuonna 1974. Perustamisen vuosipäivää alettiin gay-liberation -liikkeen mukaan kutsua vapautuspäiviksi, jolloin järjestettiin mielenosoituksia, joissa vaadittiin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille yhdenvertaisia oikeuksia ja vastustettiin syrjintää. HeSeta, nykyinen Helsinki Pride-yhteisö perustettiin vuonna 1990. 2000-luvun alussa vapautuspäivien nimi vaihtui kansainvälisen mallin mukaan Prideksi. Ensimmäistä Helsinki Pride-viikkoa juhlittiin vuonna 2000 ja vuodesta 2006 se on järjestetty vuosittain juhannuksen jälkeisenä viikkona. Viime vuosina Pride-kulkueeseen on Helsingissä osallistunut 100 000 ihmistä. Tänä vuonna koronapandemia esti kokoontumiset ja koko viikon ohjelma kulkueineen on siirretty pidettäväksi syksyllä 7-13.9. Suomen seksologinen seura perustettiin vuonna 1997. Seuran säännöissä todetaan sen tehtäväksi toimia laaja-alaisesti seksologian kehittämiseksi Suomessa ja edistää toiminnallaan seksuaalioikeuksia ja seksuaalista hyvinvointia. Seura vahvistaa seksologian asiantuntijuutta kouluttamalla, välittämällä tietoa koulutuksista ja myöntämällä auktorisointeja eli ammatillisia pätevyystodistuksia. Seuralla on myös seksologian alan eettinen ohjeisto ja etiikan jaos, joka antaa lausuntoja.

Viidessäkymmenessä vuodessa ensimmäisen Pride- marssin jälkeen seksuaalioikeuksien toteutumisessa on maailmanlaajuisesti tapahtunut paljon hyvää. Moni aiemmin poikkeavuutena, sairautena tai laittomana pidetty seksuaalisuuden muoto on ymmärretty seksuaaliseksi monimuotoisuudeksi. Sukupuoli- ja seksuaali-identiteetin sekä seksuaalisen suuntautumisen yksilöllisyys, moninaisuus ja joustavuus ovat saaneet tilaa. Lisääntynyt tieto erilaisten parisuhteiden kirjosta on laajentanut perinteistä käsitystä miehen ja naisen välisestä suhteesta ainoana suhdemallina. Seksuaalivähemmistöjen oikeudet ovat parantuneet lähes kaikkialla maailmassa. Suomessa tasa-arvoinen avioliittolaki astui voimaan maaliskuussa 2017. Taiwan salli samaa sukupuolta olevien avioliitot ensimmäisenä Aasian maana vuonna 2019.

On surullista, että kaikessa terveydenhuollossa on sorruttu heteronormatiivisuudesta poikkeavuuden patologisointiin. Monet yksilöt ovat tulleet sen vuoksi epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi. Psykoanalyyttisen teorian historiassa ihmisen psykoseksuaalista kehitystä on kuvattu heteroseksuaalisen identiteetin näkökulmasta. Freud toimi ja ajatteli oman aikansa tieteen saavutusten valossa. Teorioiden kehittyminen tieteen ja tutkimuksen kehityksen myötä on paitsi tärkeää, myös välttämätöntä. Anteeksipyyntöjä menneestä on esitetty niin kansainvälisten psykoanalyyttisten katto-organisaatioiden kuin yksittäisten yhdistysten taholta. Virheitä ei tule kieltää. Tietämättömyydestä johtuvia vääryyksiä ei kuitenkaan voida poistaa pelkästään julkisilla anteeksipyynnöillä niiden puolesta, jotka ovat ajattelivat ja toimivat oman aikansa nykytiedon mukaan.

Ihmisen muuttuminen on hidas prosessi. Erilaisuuden hyväksymisen vaikeus elää tämän päivän Suomessa niin tavallisen kansan, politiikan, kirkon, terveydenhuollon ja myös seksuaalivähemmistöjen keskuudessa. Poliisilaitoksen raportin mukaan yli viidessä prosentissa Suomessa tapahtuvista viharikoksista on taustalla seksuaalinen suuntautuminen, sukupuoli-identiteetti tai sukupuolen ilmaisu. Kirkon kanta avioliitosta miehen ja naisen välisenä on säilynyt, mutta sateenkaaripapit-verkkosivustolta löytyy 74 pappia, jotka ilmoittavat vihkivänsä samaa sukupuolta olevia pareja. Psykoterapian ammattilaisten keskuudessa kuulee ilmaisuja homoseksuaalisista taipumuksista, homoseksuaaliksi ryhtymisestä tai samansukupuolisten suhteiden olevan psyykkisen toiminnallistumista, mutta Terapeutit sateenkaaren alla -facebook ryhmään kuuluu tällä hetkellä 79 psykoterapeuttia, eikä aiheeseen liittyvää koulutusta tarvitse hakea enää pelkästään ulkomailta. 

Liehuuko sateenkaarilippu tänä päivänä hyväksynnän ja rakkauden puolesta? Seksuaalivähemmistöihin kuuluvat määrittelevät entistä tarkkarajaisemmin omaa identiteettiään. Iltalehden (28.6.2019) "Me vain taistelimme" artikkelin mukaan Facebookin feministisessä keskusteluryhmässä on pohdittu monisuhteisten heteroparien kuulumista Prideen. Alkuperäisessä Pride-lipussa oli kahdeksan raitaa, joiden väreillä oli jokaisella eri merkitys. Vaaleanpunainen kuvasi seksiä, punainen elämää, oranssi parantavaa voimaa, keltainen auringonvaloa, vihreä luontoa, turkoosi taidetta, indigonsininen tyyneyttä ja violetti yhteishenkeä. Myöhemmin lippu muutettiin kuusiväriseksi, ja sen nykyiset värit ovat punainen, oranssi, keltainen, vihreä, sininen ja violetti. Symbolisesti lipun raidoista putosi pois seksi. Taide ja tyyneys sulautuivat harmoniaksi. Onko harmonia ihmisten välillä koskaan mahdollista - tai edes tavoiteltavaa? Olisiko tärkeämpää säilyttää tyyneys erilaisuuden edessä? Miten voisimme kasvattaa ja kannatella elämää niin, että ihminen voisi kokea oman olemassaolonsa niin turvalliseksi, ettei hänen tarvitsisi pelätä toisia? Mikä rakentaisi ihmisen identiteettiä niin vahvaksi, ettei hän kokisi toisen erilaisuuden uhkaavan omaa olemassaoloaan? Voisiko jo tänä syksynä, tai joskus tulevaisuudessa koittaa päivä, jolloin kenenkään ei tarvitsisi viestittää, osoittaa tai todistaa oman identiteettinsä erityispiirteitä julkisesti tavalla, joka väheksyy niitä, joiden identiteettinauhan helmissä on jokin omasta helminauhasta poikkeava, erivärinen helmi? Rohkenen uneksia tulevaisuudesta, jossa voisimme kaikki kokea olevamme samanarvoisia helmiä ihmisyyden helminauhassa.

Sanna Aavaluoma