Je´Vida

Katja Gauriloffin ohjaama oman sukunsa tarinoista kumpuava elokuva Je´ vida vuodelta 2023 on maailman ensimmäinen koltansaamenkielinen elokuva. Se on kolmessa aikatasossa etenevä tarina pakkosuomalaistamisen koltansaamelaisille aiheuttamasta traumasta ja sen ylisukupolvisesta siirtymisestä.

Tarinan nykyhetkessä ikääntynyt Iida saa yhteydenoton itselleen tuntemattomaksi jääneeltä sisarentyttäreltään Sannalta ja kuulee sisarensa Annin kuolemasta. Sanna ja Iida lähtevät yhdessä pohjoiseen kohti Annin ja Iidan kotitilaa, josta Sannalla ei aiemmin ollut mitään tietoa. Oman taustansa unohtamaan pyrkinyt Iida on vaitonainen, ja ajomatka näyttää molempien kannalta tuskalliselta. Iida pelkää kohdata sitä, minkä on joutunut jättämään taakseen ja Sanna haluaa kiivaasti tietää sukunsa, äitinsä ja siten myös omista juuristaan. Naiset ajattelevat pikaisesti polttavansa tilalla olevat jäämistöt ja luovuttavansa talon siitä jo kiinnostuneelle ostajalle. Iidan lapsuuden kotipihaan järven rantaan saapuminen on kuitenkin molemmille vahva kokemus. Vanhan tuvan nurkassa oleva puinen arkku kätkee sisäänsä monia muistoja menneisyydestä. Sen avaaminen merkitsee myös Iidan ja Sannan mielissä olevien suljettujen kirstujen avautumista. Löytyvä kolttavaimon päähine, šaamšiki palauttaa Iidan mieleen lapsuuden ja siihen liittyneet menetykset. Sannan kysymykset suvun vaietusta historiasta alkavat saada vastauksia.

1950-luvun alussa pikku Je ´vida on kymmenenvuotias. Hän elää yhteisöllistä elämää perheensä kanssa. Ukkinsa kanssa Je´vida oppii kalastuksen ja luonnossa elämisen taitoja. Tytön isosisko Anni on kauempana kotoa koulussa, joka odottaa myös Je´vidaa. Ukki vastustaa tytön kouluun lähettämistä. Elämä tilalla ei ole helppoa. Je´vida menettää ukkinsa. Äiti on raskaana ja synnytyksen käynnistyessä tyttö lähetetään soutaen hakemaan apua järven toiselta rannalta. Äidin ja vauvan menehtymisen jälkeen Je´Vida päätyy sisarensa tavoin kouluun, jonka tarkoituksena on kitkeä saamelaisista lapsista pois heidän oma kulttuuritaustansa.

Assimilaatio on ajattelutapa, jonka mukaan erilaisten yksilöiden ja ryhmien odotetaan paitsi toimivan osana yhteiskuntaa, myös sulautuvan valtaväestöön ja tulevan identiteeteiltään valtaväestön kaltaisiksi. (Hiltunen) Saamelaisten pakkosulauttaminen tarkoitti pakottamista suomen kielen ja kulttuurin omaksumiseen. Lapsia lähetettiin kristillisiin sisäoppilaitoksiin, jossa oman kulttuurin ja kielen esille tuominen kiellettiin. Henkinen väkivalta vallitsi oppilaitoksissa 1940-luvulta alkaen, erityisesti Ivalossa. (Siltala 2016). Iidan opettaja julistaa: "Täällä ei puhuta lappia! Teette tulevalle itsellenne palveluksen. Suomen kieli on kuin lämmin vaate, jonka kanssa tarkenette läpi elämän. Kylmiä rääsyjä ette enää tarvitse!". Je´vida nimi muutetaan Iidaksi. Lämpimät nutukkaat poltetaan ja käyttöön otetaan solmittavat nahkakengät. Ruokalautanen on syötävä tyhjäksi. Outoja makuja vierastavaa lasta pakkosyötetään ja hänen on syötävä myös pakkotoimen aikaan saama oksennus lautaseltaan. Vuoteenkastelijat joutuvat rangaistukseksi avantoon, jonka ympärillä muut oppilaat huutavat "Hygienia, hygienia!".

Psykoanalyytikko Martti Siirala on 1960- luvulla määritellyt taakkasiirtymän vaimennettujen ja työstämättömien traumaattisten kokemusten sukupolvelta toiselle siirtyväksi perinnöksi. Hän totesi: "Se, mikä ei tule yhdessä jaetuksi, tulee jonkun kannettavaksi – taakkasiirtymäksi". Taakkasiirtymä syntyy, vahvistuu ja jatkuu vuorovaikutuksessa, jossa pidetään kiinni yksipuolisesta totuudesta, jossa jotkut yhteisön tai sen ulkopuolisten yhteisöjen jäsenet pitävät tietoa ja ymmärrystä yksinoikeudella hallussaan ja tietävät valmiit vastaukset (Siltala 2012). Saamelaisten kokema taakkasiirtymä sisältää sekä yhteisön että yksilöiden äärimmäisiä menetyksiä, avuttomuuden tunnetta, vainoja ja sairauksia, toisen ryhmän tai aatteen uhriksi joutumista ja nöyryytyksiä toisen ryhmän, yhteisön ja kansan taholta. (Siltala 2016).

Taakkasiirtymän seurauksena kukin sukupolvi tiedostaen tai tiedostamattaan määrittelee identiteettinsä koetun trauman sävyttämänä ja siirtää edeltävien sukupolvien traumamuistojen haavoittaman minuutensa sukupolvelta toiselle. Työstämättömät traumakokemukset muuttavat yksilön ja yhteisön mielenmaisemaa, identiteetin kokemusta, vuorovaikutussuhteita ja merkitysyhteyksiä. Eheyden tunne tulee uhatuksi. (Siltala 2016) Trauman kokenut sukupolvi yrittää selviytyä vaikenemalla. Vaikeneminen sisäistyy seuraavaan sukupolveen kokemuksena, jossa jotakin keskeistä itsestä puuttuu. Aina taakkasiirtymän aiheuttamia seurauksia ei osata yhdistää niiden alkulähteeseen, vaan ihminen etsii syitä kokemukselleen omasta nykyhetken elämänpiiristään.

Aikuiseksi varttunut Iida kokee häpeää taustastaan. Hän elää Ivalossa ja on työssä majatalon keittiössä. Iidan elämä muuttuu, kun majataloon saapuu "etelän insinööri" Lauri. Laurin työmatkan jälkeen he jatkavat kirjeenvaihtoa ja Lauri palaa Iidan luo. He suunnittelevat yhdessä muuttoa etelään. Menneisyytensä vuoksi sisarukset Iida ja Anni vieraantuivat toisistaan. Yhteydenpito aikuisina olisi merkinnyt jatkuvaa tietoisuutta kahden kulttuurin ristiriidasta ja muistuttanut menneisyyden menetyksistä.

Vaikka kuolemassa jokin päättyy, jonkin uuden alkaminen voi samalla mahdollistua. Yhteisellä matkallaan pohjoiseen Sannan sinnikkäät kysymykset auttavat Iidaa kertomaan tarinaansa ja Sannaa tukeutumaan Iidaan omaan tulevaisuuteensa liittyvissä kysymyksissä ja epävarmuudessa. Iida rohkaisee Sannaa luottamaan tulevaisuuteen ja parisuhteeseensa. Vielä alussa oleva raskaus on kuin lupaus elämän jatkumisesta ja uusista mahdollisuuksista. Luonnon vahva läsnäolo saa Sannan ymmärtämään miksi on pakonomaisesti piirtänyt metsiä. Hän kokee tuleensa kotiin ja päivän päättyessä pihanuotiossa palaa hävitettävien roskien mukana myös talon kauppakirjat.

Voidakseen kokea itsensä kokonaiseksi ja todeksi tässä hetkessä, ihmisellä tulee olla kosketus menneisyyteensä ja tulevaisuuteensa. Saamelaiskäräjien vuonna 2017 tekemän aloitteen myötä Valtioneuvosto päätti yhteistyössä Saamelaiskäräjien ja Kolttien kyläkokouksen kanssa asettaa toimikaudelle 28.10.2021-31.12.2023 Saamelaisten totuus- ja sovintokomission, jonka tavoitteena on koota saamelaisten kokemukset Suomen valtion ja eri viranomaisten toimista ja siitä millaisia vaikutuksia ja seurauksia niillä on ollut ja on edelleen saamelaisille alkuperäiskansana ja sen jäsenille yksilöinä sekä tehdä tämä tieto näkyväksi. Valtioneuvoston päätöksen mukaan "Komission työn tulee purkaa ja auttaa käsittelemään traumoja, joita saamelaiset niin kansana kuin yksilöinä kantavat ylisukupolvisesti. Psykososiaalista, henkistä ja psyykkistä tukea saamen kielillä ja kulttuuritaustan edellyttämällä tavalla tulee olla tarjolla koko prosessin ajan. Komission tulee laatia työstään raportti, joka sisältää toimenpide-ehdotuksia." (valtioneuvoston kanslia 2021).

Je´vidan lehdistötiedotteessa elokuvanohjaaja Katja Gauriloff kirjoittaa pakkosuomalaistamisen vuoksi oman äidinkielen ja kulttuurin menettämisen aiheuttaneen surua, vihaa, ulkopuolisuuden tunnetta sekä oman identiteetin ja arvomaailman myllerrystä kahden maailman välissä. Elokuvan lehdistötilaisuudessa sain mahdollisuuden keskustella aikuisen Iidan roolissa nähtävän Heidi Juliana Gauriloffin kanssa elokuvasta ja ylisukupolvisista taakkasiirtymistä. Heidi Gauriloff kertoi tunteneensa itsensä kuin puolikkaaksi ilman historiaansa. Koltansaamenkielen ja perinnekäsitöiden opiskelun myötä omasta identiteetistä puuttuneet palat ovat löytyneet. Serkukset Katja ja Heidi Gauriloff ovat löytäneet monia tapoja käsitellä taiteen avulla sukunsa ja yhteisönsä tarinoita ja traumoja sekä tuoda näkyväksi kolttasaamelaista kulttuuria ja yhteisöä, joka tänä päivänä on ylpeä juuristaan. Tapahtuneita traumoja ei voi eikä tule unohtaa. Niiden ylisukupolvisista vaikutuksista vapautuminen edellyttää näkyväksi ja tunnustetuksi tuloa sekä yhteisöllistä kokemusten jakamista ja menetetyn suremista. Je´vida antaa sille kauniin mahdollisuuden.

Sanna Aavaluoma

Rooleissa:

• Je´vida lapsena Agafia Niemenmaa

• Je´vida aikuisena Heidi Juliana Gauriloff

• Iida Sanna—Kaisa Palo

• Sanna Seidi Haarla

• Ukki Erkki Gauriloff

• Mummo Matleena Fotonoff

• Äiti Heini Wesslin

Lähteet:

1. Hiltunen Anna-Kaisa. Kulttuurivähemmistöprojekti. Sanasto https://www.kulttuuriakaikille.fi/doc/sanasto_monikulttuurisuudesta.pdf

2. Siltala Pirkko (2012) Psykoanalyyttisiä esseitä. Prometheus kustannus.

3. Siltala Pirkko (2016) Taakkasiirtymä. Trauman siirto yli sukupolvien. Therapeia-säätiö

4. Valtioneuvosto (2021) Saamelaisten totuus- ja sovintokomission asettamispäätös 28.10.2021