Joko tai vai Sekä että

12.04.2020

Luonnontieteilijä Charles Darwin oli ensimmäinen, joka käytti sanaa bisexuality vuonna 1868 kuvatessaan kaksineuvoisia eli hermafrodiittisia kasveja ja eläimiä. Sigmund Freud käänsi termin psykologiaan 1896 todeten biseksuaalisuuden olevan ihmisellä synnynnäistä. Rosine Perelbergin (2018) mukaan kaikki Freudin julkaisemat tapauskertomukset voidaan ymmärtää feminiinisten ja maskuliinisten samaistumisten välisen vuorovaikutuksen näkökulmasta. Biseksuaalisuus on ollut olemassa koko tunnetun historian ajan, mutta sitä on alettu tutkia vasta 1900- luvun lopulla. Suomessa julkinen keskustelu aiheesta alkoi 1980-luvulla. Biseksuaalinen identiteetti tunnustettiin 1990- luvun alussa. Queer-teoria tutkii ja kyseenalaistaa heteroseksuaalisuutta oletusarvona pitävää ajattelutapaa ja yhteiskuntaa. Nykyisin biseksuaalisuus määritellään emotionaaliseksi, seksuaaliseksi ja/tai romanttiseksi kiinnostukseksi useampaa kuin yhtä sukupuolta kohtaan. Määritelmä viittaa ihmisen halun kohteeseen, valintoihin ja käyttäytymiseen. Määritelmä ei sisällä psykoanalyyttista ajatusta biseksuaalisuudesta ihmisen olemukseen erottamattomasti kuuluvana.

Biseksuaalisuus oli yksi Sigmund Freudin psykoseksuaalisen kehitysteorian keskeisistä ajatuksista. Freudille se merkitsi psyykkistä kypsymättömyyden vaihetta, jonka tulisi ratketa oidipaalisen kehityksen tuloksena lapsen samaistuessa vanhempiinsa. Freud kuitenkin totesi 1930 että mikäli oletamme yksilön etsivän tyydytystä maskuliinisiin ja feminiinisiin toiveisiinsa seksuaalisuudessa, on oletettavaa, etteivät ne voi täyttyä samassa kohteessa. Freudilla ei ollut käytettävissään tämän päivän tietoa ja ymmärrystä seksuaalisuuden moninaisuudesta vaan hänen ajattelunsa perustui aikansa vallitsevaan kaksijakoiseen sukupuolikäsitykseen. Juliet Mitchellin (2018) mukaan biseksuaalisuus on universaalia. Tiedostamattomat prosessit eivät ole sukupuolittuneita. Libido on sama kaikilla ihmisillä. Tiedostamaton, unimaailma, psyykkiset defenssit ja patologiat ja taiteen tekeminen on yhteistä kaikille. Christian David (2018) kirjoittaa biseksualisaatiosta prosessina, jossa maskuliiniset ja feminiiniset ulottuvuudet yhdistyvät sekä miehissä että naisissa. Se mahdollistaa kyvyn fantasioida, ymmärtää ja jakaa seksuaalisia ja psykoseksuaalisia kokemuksia toista sukupuolta olevan kanssa.

Ihmisen seksuaalisen orientaation selvittämiseksi Alfred Kinsey (1953) kehitti asteikon, jonka ääripäinä ovat 100 % heteroseksuaalisuus ja 100 % homoseksuaalisuus. Kinseyn väestötutkimuksen mukaan amerikkalaiset miehet sijoittuivat asteikolle seuraavasti: 50% miehistä ovat hallitsevasti heteroseksuaalisia, 4 % hallitsevasti homoseksuaalisia ja 46% sijoittui jatkumon eri kohtiin. Fritz Klein (1980) laajensi seksuaalisen orientaation käsitettä ja esitti sen koostuvan seitsemästä osa-alueesta, jotka ovat sosiaalinen käyttäytyminen, emotionaalinen suuntautuminen, seksuaaliset fantasiat, seksuaalinen mielenkiinto, sosiaalinen suuntautuminen, elämäntapa ja oma identiteetti. Weinrich ym. (2014) mukaan biseksuaalisuuden ymmärtäminen on avain seksuaalisen orientaation ymmärtämiseen. Kaksijakoisten mittareiden, kuten Kinseyn asteikon käyttö vääristää todellisuutta pakottamalla määrittelyn joko/tai lähtökohtaiseksi. Biseksuaalisuus on heidän mukaansa yhdistelmä homoseksuaalisuutta ja heteroseksuaalisuutta, ei kompromissi näiden kahden välillä.

Luin kolme suomalaista biseksuaalisuuteen liittyvää väitöstutkimusta vuosilta 2014-2019. Niiden tulokset liittyvät biseksuaalisuuden määrittelyyn ja biseksuaalien ihmisten asemaan Suomessa (Jenny Kangasvuo 2014), biseksuaalisuuden tunnistamiseen, asian parisuhteessa esiin tuomiseen ja tiedon herättämiin tunteisiin parisuhteessa (Irma Lehtonen 2015) sekä biseksuaalisuuden ja kahdenvälisen parisuhteen väliseen jännitteeseen (Annukka Lahti 2019).

  • Kangasvuon mukaan biseksuaalisuuteen ja biseksuaalisiin ihmisiin on liitetty mielikuvia seksuaalisesta kyltymättömyydestä, jonka kohde voi olla mikä tahansa. Biseksuaalisuutta on myös luonnehdittu trendiksi tai muoti-ilmiöksi, joka on seurausta seksuaalisen vapautumisen etenemisestä. Toisaalta siitä on puhuttu kaikkia ihmisiä koskevana yleisinhimillisenä ilmiönä, jota kuitenkin on jatkuvasti selitettävä. Kangasvuo esittää biseksuaalisuuden toimineen 1970-luvulta alkaen samansukupuolisen halun selityksenä ja oikeuttajana sekä siltana hyväksyntään; jos ihminen on perusluonteeltaan biseksuaalinen, homoseksuaalisuuden tuomitseminen merkitsisi myös ihmisyyden tuomitsemista.
  • Lehtosen mukaan biseksuaalisuus kehittyy useimmiten vähitellen. Biseksuaalinen identiteetti voi olla selkeä jo murrosiässä, mutta osalla kiinnostus samaa sukupuolta oleviin kehittyy vasta keski-iässä. Biseksuaalisuus voi olla välivaihe siirryttäessä seksuaalisesta suuntautumisesta toiseen. Ilmiön joustavuus, kyky suuntautua homo- ja heteroseksuaalisesti mahdollistaa biseksuaalisuuden salaamisen. Hylkäämisen pelko saa salaamaan asian puolisolta, vaikka samaan aikaan salaaminen aiheuttaa pelkoa, ahdistusta, surua, häpeää ja syyllisyyttä. Puolisolle tieto voi olla yllättävä ja traumaattinen ja tuntua petetyksi tulemiselta tai herättää häpeää. Uusi tilanne voi johtaa suhteen päättymiseen.
  • Lahden mukaan parisuhteessa ollessaan haastatellut biseksuaaliset henkilöt tavoittelivat pysyvää monogamista parisuhdetta, mutta biseksuaalinen identiteetti vaikeutti jatkuvuuden tunteen saavuttamista parisuhteessa. Biseksuaalisuus nosti esiin turvallisen ja kestävän parisuhteen ja parisuhteen rajat ylittävän seksuaalisen halun välisen jännitteen.

Mielenkiintoista on se, että molemmissa parisuhdetta käsittelevissä tutkimuksissa avoin suhde nousi parisuhteen säilymisen mahdollistavaksi tekijäksi. Oma kliininen kokemukseni on, ettei biseksuaalisuus välttämättä merkitse sitä, että henkilö kaipaisi useita suhteita samanaikaisesti. Biseksuaalisella henkilöllä voi olla elämänhistoriassaan useita pitkiä parisuhteita yhteen kumppaniin kerrallaan. Parisuhde voi muodostua sitoutuneeksi kahdenväliseksi suhteeksi riippumatta siitä, kumpaa sukupuolta kumppani on. Toisen puolison biseksuaalisuus onkin paripsykoterapeutin vastaanotolla tullut puheeksi toisen osapuolen yhtenä kokonaispersoonallisuuteen liittyvänä asiana, ei välttämättä terapiaan tulon syynä tai uhkana suhteelle. Terapian aikana avautuva uusi identiteetti voi johtaa suhteen päättymiseen. En voi verrata omaa kokemustani väitöstutkijoiden aineistojen laajuuteen. Jään kuitenkin miettimään voiko biseksuaalisuus joskus antaa "syyn" väistää parisuhteessa ahdistusta herättävien asioiden kohtaamista (kuten parin seksuaalisuudessa esiintyvät haasteet tai tyytymättömyys suhteessa) ja tuoko avoin suhde silloin kanavan ahdistuksen purkautumiselle. Ajatus biseksuaalisuuden ja avoimen suhteen kaipuun automaattisesta yhteen linkittymisestä tuntuu yleistämiseltä ja suhteessa kasvun mahdollisuuden hylkäämiseltä.

Esther Rapaport (2019) toteaa nykytiedon osoittavan, että biologinen sukupuoli, sosiaalinen sukupuoli-identiteetti ja seksuaalinen orientaatio ovat erillisiä, mutta toisiinsa monimutkaisin tavoin vaikuttavia muuttujia. Tämän ymmärryksen integroimattomuus psykoanalyyttiseen teoriaan ylläpitää ajatusta biseksuaalisuudesta psyykkisenä kypsymättömyytenä tai estää hyväksymästä biseksuaalisen henkilön kokemusta sukupuoli-identiteetin ja sukupuolen ristiriidattomuudesta. Rapaport näkee dinosauruksia sekä psykoanalyyttisessa että queer- teoriassa ja kysyy: miksi vaivautua ajattelemaan biseksuaalisuutta, kun tiedämme jokaisen seksuaali-identiteetin olevan rakentuva ja joustava? Eikö olisi aika unohtaa erilaiset luokittelut ja antaa tila yksilölliselle seksuaaliselle kokemusmaailmalle?

Taidehistorian ja sukupuolentutkimuksen dosentti Harri Kalhan (2019) teos "Sukupuolen sotkijat" on riemastuttavaa luettavaa ja kaunista katseltavaa. Kirja koostuu 1900-luvun saksalaisista ja ranskalaisista postikorteista, joiden kuvissa sukupuoli hämärtyy. Tekijä toivoo kuvien toimivan monenkirjavan nautinnon ja hämmennyksen lähteenä sekä vaihtoehtoisena sukupuoliaapisena. Kalha kuvailee postikorttien miehenpuolia iloisina hinthapeleina ja naisoletettuja äijämyksen roolissa viihtyvinä. Taiteen keinoin postikorttien kuvat välittävät nähtäväksemme mielen sisäistä maailmaa, fantasioita ja leikkiä, Rapaportin kaipaamaa yksilöllistä kokemusmaailmaa. Sukupuolen sotkijat -näyttely on Helsinki Art Museumissa 1.11.2019-27.9.2020.


Sanna Aavaluoma