Joulutarina

Marko Leinon saturomaaniin perustuva, Juha Wuolijoen ohjaama elokuva Joulutarina vuodelta 2007 kertoo miten Joulupukista tuli Joulupukki. Elokuva on kaunis tarina elämän karuudesta, ihmisen hyvyydestä, lähimmäisen rakkaudesta, välittämisestä ja traumojen vaikutuksista ihmiseen. 120 eri maahan myyty Joulutarina on myös palkittu lukuisilla kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla.

Lapin syrjäisessä kalastajakylässä asuvat Einari ja Aleksandra kahden lapsensa, viisivuotiaan Nikolaksen ja yksivuotiaan Adan kanssa. Ada on sairastunut ja vanhemmat lähtevät viemään häntä lääkäriin yli jäisen järven. Nikolas jää yksin kotiin odottamaan perhettään. Äiti kehottaa Nikolasta aikansa kuluksi veistämään siskon lahjan valmiiksi. Rakkaitaan Nikolas ei enää saa nähdä, naapurit tulevat kertomaan perheen pudonneen jäihin ja hukkuneen. Muistoksi jää vain isän puukko, jolla hän on opetellut vuolemaan puuta.

Kyläkokouksessa pohditaan Nikolaksen kohtaloa. Vaikeana aikana kukaan perheistä ei ole halukas ottamaan poikaa huollettavakseen. Kristiina ja Hannus, joilla on itsellään jo kolme lasta tekevät kyläläisille ehdotuksen. Jokainen perhekunta voisi huolehtia pojasta vuoden kerrallaan ja poika vaihtaisi perhettä aina ennen joulua. Näin vastuu lapsesta tulisi jaettua yhteisesti. Yhteisellä päätöksellä Nikolas muuttaa aluksi Kristiinan ja Hannuksen luo. Vuosien kuluessa koko kylästä tulee Nikolaksen perhe ja perheiden lapsista hänen sisaruksiaan. Ensimmäisen perheen pojasta, Eemelistä, tulee kuitenkin läheisin ystävä, joka auttaa Nikolasta yli vaikeimman ajan vanhempien ja pikkusiskon menettämisen jälkeen. Vuosi vuodelta Nikolaksen puutyötaidot kehittyvät ja joka joulu hän jättää kiitokseksi veistämiään puuleluja niiden perheiden lapsille, joiden luona hän oli saanut olla. Hän ei unohda pientä hukkunutta Aada-siskoaan, vaan toivottaa hänellekin Hyvää Joulua laskiessaan tekemänsä lahjan avantoon.

Kuudes vuosi on kyläläisille raskas. Ruokaa ei tahdo riittää eikä kukaan voi huolehtia Nikolaksesta. Kylällä vuosittain puusepän tuotteitaan kaupusteleva Iisakki lupaa ottaa pojan luokseen. Kyläläisiä pelottaa, sillä Iisakki tunnetaan ankarana miehenä. Arki Iisakin luona on vaativaa. Nikolaksen on puhuteltava häntä mestariksi ja Iisakki nimittää poikaa Julliksi. Iisakki jopa katkaisee Einarin puukon terän, kuin katkaistakseen Nikolaksen siteen isäänsä. Iisakki alkaa opettaa Nikolakselle puusepän taitoja ja saa pojasta hyvän apumiehen verstaalleen. Omia töitään Nikolas saa tehdä verstaassa öisin.

Joulun lähestyessä Nikolas valmistautuu jälleen lähtemään Iisakin luota ja vaihtamaan perhettä. Hän pyytää vapaata voidakseen viedä vanhaan kotikyläänsä lahjoja. Nähtyään Nikolaksen vuoden aikana tekemät lelut Iisakin sydän alkaa heltyä. Hän ymmärtää matkan olevan pojalle liian raskas yksin tehtäväksi ja he lähtevät matkaan yhdessä. Kun Nikolas kierroksen päätteeksi laskee joululahjansa Aadalle avantoon, Iisakki kertoo kaikkien lasten muistuttavan häntä maailman merille menetetyistä omista pojistaan, Hermannista ja Henrikistä ja vaimostaan, joka kuoli, kun pojat olivat Nikolaksen ikäisiä. Menetys katkeroitti hänet ja teki hänestä tylyn kaikkia lapsia kohtaan. Iisakki antaa Nikolakselle korjaamansa Einarin puukon ja pyytää tätä jäämään luokseen. Einari ei enää ole Iisakille uhka. Nikolaksen ja Iisakin välille kehkeytyy luottamuksellinen ja lämmin suhde ja Iisakin luota Nikolas saa pysyvän kodin.

Nikolaksen kasvettua aikuiseksi kotikylä on kasvanut ja Eemelistä tulee apurin lasten nimien ja toiveiden talteen keräämiseksi. Eemeli ja hänen puolisonsa saavat tyttären ja nimeävät tämän Adaksi, josta tulee Nikolakselle läheinen. Löydettyään yhteyden omiin tunteisiinsa Iisakki etsii poikansa Hermannin ja Henrikin ja pyytää heidät käymään. Pojat pahoittelevat isänsä hylkäämistä ja toteavat syrjäisen mökin olevan liian karu ja vaatimaton isän vanhuudenpäivien viettoon. He haluavat viedä Iisakin etelään. Eron hetkellä Iisakki toteaa rakastaneensa Nikolasta kuin omaa poikaansa. Nikolas saa Iisakin mökin, verstaan ja avaimen Iisakin vuoteen alla olevaan arkkuun. Iisakki toteaa eläneensä liiankin nuukaa elämää ja uskoo, että Nikolas osaa toimia paremmin. Arkku on täynnä rahaa ja koruja, jotka Iisakki on saanut arvopuista tekemistään huonekaluista. Jo erakoitunut Nikolas päättää, että tästedes hänet nähdään ainoastaan jouluyönä. Eemeli yrittää haastaa ystäväänsä todeten, ettei kukaan voi elää vain joulusta jouluun, mutta Nikolas omistautuu lahjoille ja hyvän jakamiselle. Hän teettää itselleen punaiset vaatteet ja kouluttaa itselleen porovaljakon, johon kuuluvat Vilkku, Välkky, Tolkku ja Valkku.

Muutamassa vuodessa lapset alkavat kertoa tarinoita lahjojen alkuperästä, mutta kukaan ei osaa epäillä Nikolasta. Nikolas kieltää Aadan aavistaman totuuden ja haluaa pitää työnsä salaisena. Tuohtuneena Aada karkaa kotoaan ja jättää vanhemmilleen viestin, jossa kertoo päättäneensä selvittää lahjojen tuojan. Porojen avustuksella Aada löytää tiensä lumimyrskyssä Nikolaksen luo. Nikolas kertoo Aadalle tarinansa ja unelmansa siitä, että lahjaperinne jatkuisi sittenkin, kun häntä ei enää ole. Aadan aikuistuessa hän tulevan puolisonsa Mikon kanssa alkaakin auttaa Nikolasta verstaalla lahjojen paketoinnissa ja jakamisessa lapsille.

Aadan tuodessa Nikolakselle suru-uutisen Eemelin kuolemasta Nikolas ymmärtää myös oman elämänsä rajallisuuden. Eemeliltä Nikolas kertoo oppineensa myös menettämisen pelon kuuluvan rakkauteen. Hän lupaa jaksamisestaan huolestuneelle Aadalle seuraavan joulun olevan viimeinen. Aattoyönä Aada odottaa Nikolasta hakemaan häntä joulukierrokselle, mutta porot saapuvat vetäen tyhjää rekeä. Aada löytää Nikolaksen verstaasta pienen puisen arkun, jonka sisällä on viesti pikku-Aadalle. Aada ymmärtää, ettei Nikolasta enää ole. Aada perheineen vie lahjan avantoon, ja yhtäkkiä he näkevät taivaalla lentävän porovaljakon. Sitä ohjastava Joulupukki tervehtii heitä heiluttaen ja huutaen tutulla äänellä "Hyvää Joulua!"

Mitä kaikkea voimme ajatella Joulupukin mielen maailmasta ja toiminnasta?

• Onko hänen halunsa tuottaa iloa maailman lapsille yritystä lohduttaa itsessään asuvaa pientä lasta?
• Onko ajatus lahjoista kaikille maailman lapsille oidipaalisen lapsen kaikkivoipaisuutta?
• Kertooko se estyneestä menetyksen käsittelystä? Kun menetyksen käsittely estyy, jostakin menetettyyn objektiin liittyvästä esineestä, asiasta tai oliosta tulee surijan mielessä linkki menetettyyn, ja sen säilyttämisen, palvonnan ja kontrolloinnin avulla menetettyä pidetään symbolisesti elossa – ja vältytään surun kokemiselta (Tähkä 1994). Jatkoiko Nikolas lelujen tekoa säilyttääkseen kosketuksen ainoaan muistoon isästään – hänen puukkoonsa, äidin toiveeseen tehdä siskolle lahja ja siskoonsa viemällä hänelle lahja avantoon?
• Vai onko se osoitus mielen joustavuudesta ja traumasta selviytymisestä? Resilienssissä on kyse aivojen, mielen ja sielun joustavuudesta. Teorian kehittäjän, Boris Cyrulnikin mukaan resilienssi on prosessi, jonka avautumiseen vaikuttaa kolme tekijää: Onko henkilöllä ollut turvallinen suhde ennen trauman tapahtumista, onko hänellä mahdollisuus turvalliseen suhteeseen trauman jälkeen sekä saako hän puhua traumastaan ja kokemuksilleen järkeä. (Malmberg 2016) Nikolas eli viisi ensimmäistä vuotta rakastavassa perheessä. Perheensä menettämisen jälkeen tutut kylän perheet huolehtivat hänestä. Nikolaksen ei tarvinnut unohtaa perhettään. Vuosittain toistuva perheen vaihto muistutti traumasta ja tuotti uuden perheestä luopumisen kokemuksen. Tapahtuma oli kuitenkin sovittu, ei ennustamaton ja kylässä perheet pysyivät osana Nikolaksen elämää. Joulun perinne tehdä lahja myös kuolleelle siskolle mahdollisti hänen muistelemisensa ja menetyksen suremisen.

Sanna Aavaluoma

             Rooleissa:

• Einari  - Matti Ristinen

• Aleksandra - Eeva Soivio

• Nikolas  - Hannu-Pekka Björkman / Otto Gustavsson / Jonas Rinne

• Kristiina - Minna Haapkylän

• Hannus  - Mikko Leppilampi

• Iisakki - Kari Väänänen

• Eemeli  - Mikko Kouki

• Aada  - Laura Birn

• Mikko  - Antti Tuisku

  Lähteet:
  

1. Malmberg Nina (2016). Perheensä Auschwitzissä menettänyt psykiatri Boris Cyrulnik: Trauma tekee ihmisestä erittäin herkän, mutta se ei ole sairaus. Yle. 9.2.2016. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/02/08/perheensa-auschwitzissa-menettanyt-psykiatri-boris-cyrulnik-trauma-tekee?fbclid=IwAR230nQEe-kYdjHax2sThzEZHLIWuH0ZKCHZwOKWgG1azBNRTYTQWcqNzX0
   
2. Tähkä Veikko (1994) Depressioalttiuden kehityksestä ja psykodynamiikasta 1. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1994;110(5):267- https://www.duodecimlehti.fi/duo40090