Kateuden kukkasia

19.08.2018

Kateus on yksi elämän perustunne, jota on usein vaikea tunnistaa ja hyväksyä itseensä kuuluvaksi. Useimmiten kateus on tiedostamatonta. Monet kateuteen liittyvät sanonnat tai kateudesta kertovat tarinat ovat vastenmielisiä tai kielteisiä. Mielikuva kateudesta vihreäksi tulemisesta sisältää sairauden merkkejä. Työyhteisöissä vaikeiden tilanteiden syyksi laitetaan usein kateus. Se, joka voi työyhteisössä huonosti, kertoo kaikkien muiden olevan hänelle kateellisia. On totta, että kateuden kahleisiin jääminen katkeroittaa ihmisen. Kateudella on kuitenkin kauniimpikin puoli. Kateuden tunnistamalla ja hyväksymällä voi alkaa pyrkiä kohti uutta hyvää - ilman tarvetta tuhota toisilla olevaa hyvää.  

Klein (1957) erottaa kateuden, mustasukkaisuuden ja ahneuden toisistaan. Kateudessa ollan suhteessa yhteen ihmiseen jolla on jotakin itseltä puuttuvaa. Mustasukkaisuudessa on kyse useamman suhteesta, joku toinen on "vienyt" tai uhkaa viedä minulta minulle tärkeän rakkauden. Ahneus on kyltymätöntä himoa, joka ylittää sen kokevan tarpeet tai sen, mitä toinen voisi tai haluaisi antaa. Kleinin mukaan kateus turmelee nauttimisen kyvyn, nautinnosta nouseva kiitollisuus puolestaan vähentää tuhoavuutta, kateutta ja ahneutta. Kateuden ja mustasukkaisuuden tunteilla on suuri merkitys ihmisen kehitykselle. Se, voimmeko kokea niitä vai kiellämmekö niiden olemassaolon vaikuttavat kykyymme rakastaa.

Kateudessa on kyse sen tunnistamisesta, mitä toisella on ja joka itseltä puuttuu. Tuleeko ihminen tästä tosiasiasta tietoiseksi vai ei, ja mitä hän sillä tietoisuudella tekee, ratkaisee, onko kateellisuus haitallista tai jopa vaarallista. Jos kateus saa aikaan pakottavan halun ottaa toiselta pois tai tuhota se, mitä itsellä ei ole, voi seurauksena olla toisen vahingoittaminen tai hänelle haitan tekeminen. Jos sen sijaan kateus herättää toisen myönteisen ihailun ja vilpittömän toiveen tai halun saavuttaa sitä, mitä toisella on, ihminen alkaa suunnitella ja toteuttaa asioita, jotka auttavat häntä kohti tätä haluttua päämäärää. 

Mustasukkaisuudessa on kyse itselle rakkaan menettämisesen pelosta tai epävarmuudesta sen suhteen, että itse olisi toiselle riittävä. Kun puoliso löytää uuden rakkauden ja hylkää, yksin jäävän itsetunto on koetuksella. Tällaisissa tilanteissa pettymyksen, hylätyksi tulemisen ja yksinäisyyden tunteilta suojaudutaan usein vihalla. Silloin koetaan kolmannen osapuolen vieneen oman puolison - ikäänkuin aikuisen ihmisen voisi tahdottomina suhteesta pois viedä. Menettämisen pelko voi kasvaa myös sairaalloiseksi mustasukkaisuudeksi, joka ylittää kaikki tavallisen huolen ja pelon rajat ja muuttuu varmuudeksi siitä, että on tulossa hylätyksi. 

Ahneus herää kun ei voi luottaa siihen, että hyvä on pysyvää. Silloin sitä, mitä halajaa (tunnistamatonta rakkauden kaipuuta) varastoidaan ja hankitaan lisää. Onpa ahneuden kohteena mikä tahansa, sen jatkuva saaminen ei tyydytä, vaan pelko vaille jäämisestä ja puutteesta herättää sen aina uudelleen.  

Paripsykoterapiassa moni pariskunta kavahtaa ajatusta kateudesta. Keskustelua jatkettaessa ilmenee kuitenkin usein, miten arkisesta asiasta on kyse, ja miten helpottavaa sen olemassaolo on tunnistaa. Parisuhteessa kateutta voidaan kokea joko vastavuoroisesti tai joskus vain toinen on "kateuden kourissa". Kotona lasten kanssa oleva vanhempi kahdehtii puolisoaan, joka saa työssään määrätä oman aikataulunsa ja olla tekemisissä toisten aikuisten kanssa. Samainen työssä kävijä kadehtii kotiin jäävää puolisoaan, joka saa viettää rauhassa aikaa kotona ja jakaa lasten kehitykseen liittyvät ilon hetket. Vähemmän ansaitseva puoliso voi kadehtia enemmän ansaitsevaa puolisoaan ja kokea olevansa vähempiarvoinen. Kateutta puolisoiden välillä voi herättää myös toisen luonteenpiirre, ominaisuus, ammatillinen tai sosiaalinen asema tai jokin taito.  

Voisiko sanonnan Kateudesta Vihreä muuttaa merkitsemään näkymää elämän tarjoamista mahdollisuuksista? Voisiko kuvan kärryissä kulkeva puutarha edustaa tätä elämän rikkautta? Voisiko tuon puutarhakärryn sisäistää omaan mieleensä? Sitä katsellessa olisi lupa tunnistaa ja huomata kaikkia sellaisia asioita, joita haluaisi elämäänsä kuuluvan tai joita haluaisi kokeilla ja kasvattaa. Elämänhalu ja -ilo säilyvät, kun mielessä on tavoiteltavia asioita, unelmia. Kuten todelliset kukkasetkin, mielen sisäiset kukat tarvitsevat ravintoa, kosteutta ja hoitoa. Mielen unelmia hoitaa niiden katselu yhdessä toisen kanssa ja iloitseminen siitä, mitä toinen on saanut omassa kärryssään kasvamaan. Kuivuneet kukinnot on hyvä poistaa, silloin uudet nuput saavat kasvutilaa. Jos hyvin käy - pistokkaita vaihtamalla kumpikin voi saada uusia lajikkeita omaan puutarhaansa. 

Sanna Aavaluoma