Kerro minulle jotain hyvää

Thea Sharrockin elokuva Kerro minulle jotain hyvää vuodelta 2016 perustuu Jojo Moyesin romaaniin Me before you. Se haastaa katsojansa pohtimaan hyvää elämää, hyvää kuolemaa, ihmisen oikeutta päättää omasta elämästään ja kuolemastaan sekä ajattelemaan näitä kysymyksiä itsensä ja läheistensä kannalta.

William (Will) Traynor on 35-vuotias urallaan menestynyt ja aiemmin aktiivista elämää elänyt mies, joka neliraajahalvaantui jäätyään moottoripyörän yliajamaksi. Tyttöystävä jätti vammautuneen Willin ja alkoi seurustella tämän parhaan ystävän kanssa. Will on erakoitunut katkerana varakkaiden vanhempiensa ylläpitämään huoneistoon. Will tarvitsee ympärivuorokautista hoitoa, eikä häntä voi jättää ilman valvontaa 15 minuuttia pidemmäksi ajaksi. Hän kärsii alhaisesta verenpaineesta, lihaskouristuksista, kipulääkityksestä huolimatta jatkuvista hermokivuista, univaikeuksista ja toistuvista painajaisista. Jatkuvasta fysioterapiasta huolimatta hänen lihaksensa surkastuvat ja alhaisen vastustuskyvyn vuoksi hän saanut toistuvia keuhkokuumeita. Kaksi vuotta onnettomuuden jälkeen Will yritti itsemurhaa vanhempiensa kieltäydyttyä allekirjoittamasta hänen eutanasiahakemustaan Sveitsiin Dignitas-klinikalle. Vanhemmat lupasivat muuttaa mielensä, mikäli Willin elämänhalu ei palaisi seuraavan kuuden kuukauden aikana.

Louisa (Lou) Clark on elänyt suojattua ja vaatimatonta elämää. Hän asuu vanhempiensa luona eikä ole nähnyt paljoakaan maailmaa oman kotikylänsä ulkopuolella. Pienen kahvilatyöntekijänä ansaitsemansa palkan hän antaa perheelleen. Lou ja Patrick ovat seurustelleet seitsemän vuotta. Patrick keskittyy itseensä ja urheiluun, eikä näytä ymmärtävän, että elämässä voisi olla muitakin mielenkiinnon kohteita. Kun Lou jää hän päätyy Willin henkilökohtaiseksi avustajaksi. Elämää täynnä oleva Lou järkyttyy kuullessaan Willin päätöksestä kuolla ja yrittää parhaansa mukaan saada tämän muuttamaan mielensä. Will ja Lou ystävystyvät ja rakastuvat, mutta onko se riittävä syy elää?

Sairastamiseen liittyvä eksistentiaalinen kärsimys voidaan tutkimusten mukaan luokitella seuraaviin osa-alueisiin: fyysiseen heikkenemiseen liittyvät tuntemukset, yksinäisyys, tulevaisuuden pelko, "Elämä on ohi" -ajattelu, sosiaalisten merkitysten häviäminen, toivon menettäminen parempaan tulevaisuuteen, taakkana oleminen, mielihyvää tuottavien aktiviteettien häviäminen. (Hänninen 2022). Will rakasti elämäänsä omana itsenään, hän muistaa yhä jokaisen aistimuksen, jota enää ei voi tuntea. Hänelle kuolema merkitsisi loppua kivuille, väsymykselle ja joka aamuiselle pettymykselle siitä, että heräsi. Loun ja Willin tutustuessa Loun silmät avautuvat maailmalle ja Will kokee hetkittäin olevansa jälleen mies. Lou vakuuttaa voivansa tehdä Willien onnelliseksi, mutta Willille vahvat tunteet muistuttavat liian kipeästi kaikesta siitä, mikä hänelle nyt on mahdotonta.

Sana eutanasia tulee kreikan kielestä (eu-thanatos). Englannin kielessä käytetään termiä happy death – onnellinen kuolema, suomeksi termi on käännetty hyvä kuolema.Kuolinavulla tarkoitetaan ihmisen kuoleman nopeuttamista hänen omasta toiveestaan. Kuolettavan aineen voi ottaa lasista pillillä imien tai avaamalla itse valmiiksi asennetun suonensisäisen infuusion. Eutanasiassa kuoleman tuottaminen tapahtuu siten, että ihmisen tietoisuuden tasoa alennetaan nukuttavalla lääkkeellä ja hänen kuolemansa tuotetaan hengityksen pysähdyttävällä lääkeaineella. (Hänninen 2022)

Samaan aikaan kun länsimaissa kuolema on työnnetty pois näkyvistä, ihmisen itsemääräämisoikeus ja mahdollisuus osallistua itseään koskeviin päätöksiin on lisääntynyt. Eutanasian ja avustetun itsemurhan laillistaminen yleistyy ja puhututtaa kaikkialla maailmassa, mutta mielipiteet sen hyväksyttävyydestä vaihtelevat niin maallikoiden kuin ammattilaistenkin keskuudessa. Ylen 2024 teettämän kyselyn mukaan neljä viidestä suomalaisista kannattaa eutanasian laillistamista. Asiaa vastustavat ammattilaiset perustelevat kantaansa ihmiselämän kunnioittamisella ja "kaltevan pinnan" riskillä, jonka mukaan eutanasian myöntämisperiaatteet vähitellen kevenisivät. Eutanasian laillistamista pidetään jopa julmana ratkaisuna vanhustenhoidon ongelmiin ja väestön ikääntymiseen. Suomalaisessa eutanasiakeskustelussa käytetään rikkaita kielikuvia, kuten "murha", "armokuolema", "viimeinen piikki" ja kuolevasta ihmisestä puhuttavan arvokkaana, vihanneksena tai käänneltävänä pakettina. Elimistöä rappeuttavien sairauksien (kuten Alzheimerin tauti) yleistymisen myötä kuolemisen tietoisuuden aika on pidentynyt ja siihen on alettu valmistautua tietoisemmin. (Jylhäkangas (2013) Hollannissa tänä vuonna myönnettiin duo-eutanasia 93- vuotiaalle entiselle pääministerille ja hänen puolisolleen (Washington post).

Sveitsissä itsemurhassa avustaminen hyväksyttiin jo vuonna 1942. Ihmisoikeuslakiin erikoistunut asianajaja Ludvig Minelli perusti vuonna 1988 voittoa tavoittelemattoman Dignitas-yhdistyksen, jonka klinikalle myös elokuvan Will hakeutui kuolemaan (Yle). Eutanasia tai lääkäriavusteinen itsemurha on sallittu kymmenessä maassa, jotka ovat Hollanti, Belgia, Luxemburg, Sveitsi, Espanja, Portugali, Kanada, Kolumbia, Uruguay ja Uusi-Seelanti. Australiassa ja Yhdysvalloissa se on sallittu joissakin osavaltioissa. Suomessa eutanasiaa koskevia kansalaisaloitteita on tehty kaksi. Ensimmäisen eduskunta hylkäsi vuonna 2016. Toinen sai maaliskuussa 2024 kerättyä vaadittavat 50 000 kannatusilmoitusta ja se etenee eduskunnan käsittelyyn. Ehdotuksen mukaan eutanasian edellytyksenä olisi kuolemaan johtava sairaus ja kyky tehdä itseä koskevia päätöksiä. (HS 2024)

Psykoanalyyttisessa ajattelussa kuolinavun laillistamiseen liittyvässä vastakkainasettelussa korostuvat kaksi itsemurhaan liittyvää näkökantaa; järkiperäiset syyt oikeuttaa parantumattomasti sairaan ihmisen oikeus päättää omasta kohtalostaan ja toisaalta tiedostamattomien häiritsevien sisäisten konfliktien herättämät itsetuhoiset ajatukset. Sisäiset kaksijakoiset konfliktit sisältävät tiedostamattomia pyrkimyksiä autonomian ja läheisyyden välillä, avuttomuuden ja toisesta riippuvuuden pelkoa sekä ahdistusta toiselle taakkana olemisesta tai toisen taholta tuhotuksi tulemisesta. Lisäksi kuolinapua ajatellessa on tunnistettavissa jännite fyysisestä ja psyykkisestä kärsimyksestä vapautumisen ja vaikeasta tilanteesta pakenemisen välillä. (Briggs ym. 2022).

Vanhemmuuden äidilliset puolet vaalivat, huolehtivat ja suojelevat lasta. Äidillinen huolenpito voi myös olla tukahduttavaa, lapsen autonomiaa estävää tai pakottavaa. Vanhemmuuden isälliset puolet puolestaan auttavat ja rohkaisevat lasta irrottautumaan tiiviistä symbioottisesta suhteesta äitiin ja suuntautumaan kohti maailmaa. Isällisiin ominaisuuksiin lukeutuvat myös turvallisuuden ja rajojen asettamisen tehtävät. Vanhemmuuden isällisiä ja äidillisiä ominaisuuksia on tärkeä löytää itsestään sukupuolesta riippumatta. Elokuvassa nämä ominaisuudet näyttäytyvät korostuneen sukupuolittuneina. Willin äiti haluaa uskoa poikansa elämänhalun palautumiseen ja Loun äiti tuomitsee (uskonnollisistakin syistä) sekä Willin kuolemanhalun, että tyttärensä mukana olon hänen mielestään ihmisen murhaan verrattavassa tilanteessa. Willin isä on surullinen, mutta kunnioittaa poikaansa autonomiaa ja päätöstä. Loun isä on ylpeä tyttärensä rohkeudesta ja kannustaa tätä lähtemään Traynorien mukaan Willin viimeiselle matkalle Sveitsiin.

Elokuvan alkuperäisen nimen Me before you voidaan ajatella kertovan sekä Loun että Willin muutokseen ja psyykkiseen kasvuun suhteensa aikana. He rakastuvat ja löytävät onnellisuutta surun ja kestämättömän kärsimyksen rinnalle. Elokuvan ruotsalainen nimi Liv efter dig viittaa myös toisen kautta tapahtuvaan muutokseen, mutta painottaa Loun elämää Willin kuoleman jälkeen. Will testamenttasi Loulle merkittävän omaisuuden ja toivoi sen mahdollistavan elämän kohti omia unelmia. Elokuvan suomenkielinen nimi Kerro minulle jotain hyvää liittyy Loun lapsuuden aikaisiin muistoihin, ja lauluun, jolla isä lohdutti ja rauhoitti painajaisia näkevää tyttöään. Laulusta tulee myös Willin ja Loun välinen rauhoittaja. Ennen kuolemaansa Sveitsissä Will laulaa sen Loulle lohduttaen tätä ja toivottaen tälle rohkeaa elämää.

Sanna Aavaluoma

Rooleissa:

• Louisa Clark - Emilia Clarke

• Bernard Clark - Brendan Coyle
• Josie Clark - Samantha Spiro
• Patrick - Matthew Lewis
• Will Traynor - Sam Claflin
• Camilla Traynor - Janet McTeer
• Stephen Traynor - Charles Dance

Lähteet:

1. Briggs Stephen, Lindner Reinhard, Goldblatt Mark. J, Kapusta Nestor, Teising Martin. (2022). Psychoanalytic understanding of the request for assisted suicide. International Journal of Psychoanalysis vol.103, No 1, 71-78.

2. Hänninen Juha (2022). Auta minut kuolemaan. Armollinen, rikollinen eutanasia. Tammi. 

3. Jylhänkangas Leila (2013) Muuttuvan kuolemankulttuurin äärellä. Lectio praecursoria Helsingin yliopistossa 9.11.2013. https://journal.fi/elore/article/download/79189/40091?inline=1

4. https://yle.fi/a/74-20081947

5. https://yle.fi/a/3-7872853

6. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010271418.html

7. https://www.laakarilehti.fi/jasen/laakariliitto-valmistelee-eutanasiakantaansa/

8. https://www.washingtonpost.com/world/2024/02/13/netherlands-duo-euthanasia-dutch-prime-minister/