Kesälomalla parisuhteessa

Talven pimeinä kuukausina odotamme malttamattomina kevään myötä lisääntyvää valoa ja sen lupaamaa lämpöä ja kesää. Lähestyvän loman myötä myös parisuhteen sääkartalle odotetaan poutaa ja hellettä. Suhdesääennusteet voivat kuitenkin yllättää ja mieliin ilmaantuu sadetta, ukkosta ja myrskyä. Viikot ennen kesälomakauden alkua ovat usein myös paripsykoterapeutin vastaanotolla kiireisiä. Tiedustelut "mahdollisimman nopeasti" terapiaan pääsystä lisääntyvät lomien alkaessa. Viime kesänä kerroin eräälle kiireellisesti terapiaa tarvitsevalle parille ensimmäisen tapaamisen mahdollistuvan 2 viikon kuluttua, ja sain vastauksen "Se on kyllä sitten liian myöhäistä!" Miksi kesäloma saa suhteen sekaisin? 

Kesälomaan - ja sen mahdollistamaan yhdessä oloon -  kohdistuu valtavasti odotuksia, paineita ja pelkoa. Samaan aikaan kun yhdessä olon kaipuu on suuri, sen mukanaan tuoma haaste on molempien puolisoiden toiveiden ja tarpeiden täyttymisen paine. Kun omat odotukset eivät täyty, toisen toiveet voivat alkaa ärsyttää, vaikka ne olisivatkin mukavia asioita. Joku on voinut koko talven odottaa autotallin siivousta. Toinen odottaa mökille pääsyä. Kolmas nauttii hiljenevästä kaupungista. Neljäs odottaa pitkiä keskusteluja ja kesäillan viettoja. Viides on päättänyt linnottautua riippumattoon ja lukea vuoden aikana kertyneet lehdet. Kuudes haluaa suunnitella koko kesän aikataulun, ettei yhtään hetkeä mene hukkaan. Seitsemäs kammoaa suunnitelmia ja nauttii siitä, ettei muutamaan viikkoon tarvitse tehdä mitään! Oletko tietoinen siitä, mitä puolisosi eniten kesältä odottaa? Ovatko toiveenne ja odotuksenne samanlaisia? Kumman toiveet määrittävät kesän kulkua?   

Parisuhteen hyvinvoinnissa on kyse sen osapuolten välisestä läheisyyden ja etäisyyden säätelystä - ja kummankin tilan sietämisestä. Hyvässä parisuhteessa on hyvä olla lähekkäin ja yhdessä, mutta kummallakin on myös hyvä olla itsekseen. Tiivis yhdessäolo herättää aina myös tunteita siitä, että toinen tulee liian lähelle ja vaatii liikaa. Sellaisena hetkenä voi tuntua siltä, että oma mielensisäinen liikkumatila kapenee. Silloin toista ei jaksaisi ottaa huomioon. Tavallisessa arjessa voimme säädellä läheisyyden ja erillisyyden hetkiä. Opiskelu, työ, ja harrastukset tuovat kummallekin kokemuksia erillisyydestä. Kodin ulkopuolisissa rooleissa saamme myös usein ammatillista kiitosta ja palautetta siitä, että olemme tehneet jotakin hyvin. Turhautumisen ja epäonnistumisen kokemukset kodin ulkopuolella eivät mene ihon alle samalla tavalla kuin puolisolta tulevat tyytymättömyyden ilmaisut. Päivän tapahtumat tuovat myös suhteeseen juteltavaa ja kerrottavaa. On mukava innostua toisen kokemuksista tai tuntea myötätuntoa häntä kohtaan - kunhan nämä kokemukset pysyvät vastavuoroisina. Silloin kumpikin on aidosti kiinnostunut toisen kuulumisista, kokemuksista, ajatuksista ja niihin liittyvistä tunteista. Tarvitsemme kaikki päivittäin kosketusta ja toisen lähellä olon hetkiä. Jos läheisyys palvelee jomman kumman yksinäisyyden tai hylätyksi tulemisen pelolta suojautumista, se ei ole vastavuoroista. Toinen alkaa kokea sen takertumisena ja alkaa vahvistaa omaa tilaansa. 

Mikä yhdessä olossa pelottaa? Yhteinen aika paljastaa suhteen todellisen tilan ja kummankin suhteeseen kohdistuvat pelot. Ennen kaikkea yhteinen aika tuo esiin puolisoiden oikeat ajatukset ja kokemukset itsestään ja toisesta. Se, mitä toinen on olettanut toisen ajattelevan, ei ehkä olekaan totta! Mitä jos toisen ajatukset tuntuvatkin kummallisilta? Mitä jos tuntuukin siltä, etten tunne toista oikeasti? Mitä jos hän ei olekaan kiinnostunut minun ajatuksistani? Mitä jos hän onkin olettanut minusta jotakin joka ei minulle ole totta? Mitä jos emme pystykään rentoutumaan yhdessä? Mitä jos odotukset ja toiveet läheisyyden ja seksin määrästä ja laadusta eivät kohtaa? Mistä asioista puhumista ollaan vältetty? Uskallanko kertoa omista tarpeistani? Mitä jos puolisoni ei kykene vastaanottamaan niitä? Uskallanko kuulla puolisoni tarpeita? Mitä jos en itse ymmärrä häntä? Miten jaksaa kohdata kaikki pettymykset ja yhdessä olon haasteet, joita on voitu paeta arjen kiireisiin? Päästäänkö niistä eteenpäin? 

Miten siis voisi valmistautua sellaiseen kesään, jossa voisi ilolla kokea kesälomalla oloa parisuhteessa, eikä polttavaa tarvetta saada kesälomaa parisuhteesta? Tutustukaa toistenne odotuksiin. Kuunnelkaa toisianne. Älkää pelätkö erimielisyyttä, mutta kunnioittakaa oman totuutenne rinnalla toisen totuutta. Etsikää ja sopikaa  yhteisiä asioita. Sallikaa toisillenne sellaisia menoja, joita toinen kaipaa, mutta joka toista ei kiinnosta. Iloitkaa myös toistenne puolesta niistä asioista, jotka tuovat toiselle iloa. Se mahdollistaa molemmille hyvällä omatunnolla rentoutumisen, yhdessä ja erikseen. Kesäloma antaa meille erilaisen mahdollisuuden kokea asioita yhdessä - onpa kyseessä lomamatka, yhteiset päivätorkut tai päiväkahvit kotipihalla. Yhteisten hetkien tehtävä on vahvistaa suhdetta kokemusta yhdessä eletystä. Yhdessä koettua voi muistella yhdessä ja erikseen. Hyvät hetket kannattelevat loman jälkeen jälleen koittavassa arjessa.

Jos kuitenkin käy niin, että loman myötä lisääntynyt aika nostaa pintaan piilossa olleet pettymykset ja paineet ja suhde tuntuu ajautuneen umpikujaan, ensiapu tilanteeseen on rauhoittuminen sekä tilan ja ajan antaminen itselle ja toiselle. Suhteen haasteet kehittyvät pitkän ajan kuluessa, ja niiden purkaminenkin vaatii aikaa. Tunnekuohussa ei kannata tehdä suuria muutoksia tai ratkaisuja. Elleivät keskustelut kahdenkesken lähde avaamaan tilannetta, luottakaa siihen, että paripsykoterapeutitkin palaavat lomilta takaisin töihin. Lämpimiä lomapäiviä, virkistäviä sateita ja ilmaa puhdistavia ukkosia!

Sanna Aavaluoma