Kieli pitkällä

Läheisissä suhteissa kieli saa monenlaisia merkityksiä. Kielellä voidaan viitata jollekin asialle annettuihin sanoihin ja tapaan puhua asiasta. Puhe voi olla hellivää, auttavaa ja rohkaisevaa tai mitätöivää, uhkaavaa ja tunkeilevaa. Kieliminen on toisen yksityisten asioiden eteenpäin kertomista tai toisesta pahan puhumista. Tiibetiläisille pitkän kielen näyttäminen on tapa tervehtiä ja osoittaa, ettei ole mustakielinen kuten julma hallitsija. Meidän kulttuurissamme pitkää kieltä näyttämällä eli möllistämällä voi viestittää kiukkua, kiusantekoa tai leikillistä härnäämistä. Puhelimessa sanaton läähättäminen on seksuaalista häirintää ja herättää helposti mielikuvan kieli pitkällä oman tyydytyksen etsijästä. Kieli voi olla myös fyysisen hellyyden palveluksessa. Suudelmissa ja suuseksissä kieli voi tuottaa yhteistä nautintoa. Kun ihmisen seksuaaliset rajat on rikottu, seksuaalisuuteen liittyvä hyvä ja paha sekoittuvat. Silloin hyväksi ja rakkaudelliseksi tarkoitettu elämän osa muuttuu ahdistuksen täytteiseksi ja nykyiseen kumppaniin linkittyy herkästi mielikuva menneisyyden kieli pitkällä läähättävästä tunkeilijasta.

Kaikki kokemukset seksuaalisten rajojen rikkoutumisesta heijastuvat koko elämän ajan yksilön kokemukseen itsestään, hänen seksuaalisuuteensa ja intiimeihin suhteisiinsa toisten ihmisten kanssa. Kokemus seksuaalisten rajojen rikkoutumisesta voi syntyä sanattomasta tunnelmasta, puheista tai teoista. Seksuaalirikoksia ovat raiskaus, seksuaalinen häirintä, lapsen tai aikuisen seksuaalinen hyväksikäyttö, lapsen houkutteleminen seksuaalisilla tarkoituksilla, pakottaminen seksuaaliseen tekoon ja seksipalvelujen ostaminen alaikäiseltä. Rikkovalle tai tuhoavalle seksuaalisuudelle on yhteistä toisen ihmisen käyttäminen oman halun, tarpeen tai yllykkeen kohteena. Niistä puuttuu vastavuoroisuus ja toisen kunnioittaminen. Niissä toteutuu mielikuva kieli pitkällä läähättävän henkilön fantasioiden tai tekojen kohteensa olemisesta. Samaan aikaan ihmisessä, jonka rajat on joskus rikottu, toisen vilpitönkin lähestyminen voi herättää pelon ja ahdistuksen tunteita. Menneen kielteiset kokemukset tulevat tässä hetkessä eläviksi. Jos rikkinäisyyden kipu on täytynyt kätkeä, eikä sitä ole voinut kenellekään kertoa, voi myös käydä niin, että lakkaa välittämästä itsestään. Silloin riski uudelleen rikotuksi tulemiseen on suuri.

Lapseen kohdistuvaa seksuaalista hyväksikäyttöä kutsutaan myös seksuaaliseksi riistoksi, sillä se vie lapselta oman kehon hallinnan ja terveeseen kasvuun ja kehitykseen kuuluvan yksilöllisen kypsymisen. Usein tekijä puolustelee tekoaan lapsen omalla halukkuudella ja kiinnostuksella osallistua seksuaaliseen tekoon. Näin ajatteleva aikuinen on kadottanut kykynsä ymmärtää ja erottaa lapsen kokemusmaailmaan sopivat ja sopimattomat asiat. Lapsi on lähes kaikessa riippuvainen häntä hoitavista aikuisista. Aikuisten säilyminen turvallisena ja ennustettavana on lapsen kannalta oleellista. Aikuisen johdolla toimiminen ja siten elämässä oppiminen on lapsen jokapäiväistä todellisuutta. Aikuisen johdatellessa tai rohkaistessa lasta uusien asioiden äärelle aikuiseen luottava lapsi luottaa myös siihen, ettei aikuinen vahingoita häntä. Ruth Kempe ja Henry Kempe (1981) määrittelevät seksuaaliseksi pahoinpitelyksi alaikäisen ja kypsymättömän lapsen käyttämisen seksuaaliseen kanssakäymiseen, jota lapsi ei täysin käsitä, tai johon hän ei voi antaa ymmärrykseen perustuvaa suostumusta. Lapseen kohdistuvat seksuaaliset teot ovatkin erityisen vaurioittavia sen vuoksi, että ne myös muokkaavat lapsen tiedostamatonta maailmaa ja sulautuvat osaksi hänen kokemustaan itsestään. Lapsuudenaikaiset kokemukset elävät aikuisuuden suhteissa ahdistuneisuutena tai estyneisyytenä vaikeuttaen rentoutumista, vapautumista ja seksuaalista nautintoa. Yritys näiden vaikeiden tunteiden haltuun ottamiseen voi tapahtua kieltämisenä, jolloin seksuaalinen käytös voi vaikuttaa vapautuneelta, mutta olla omia rajoja ohittavaa tai kumppanin rajoja rikkovaa. Silloin seksuaalinen käyttäytyminen on itseä tai toista vahingoittavaa.

Insesti määritellään sukupuoliseksi kanssakäymiseksi perheen sellaisten jäsenten välillä, jotka eivät ole puolisoita - riippumatta siitä, ovatko he keskenään verisukulaisia vai eivät. Perheen sisäinen seksuaalinen kanssakäyminen voi tapahtua vanhemman ja lapsen tai sisarusten välillä. Useissa kulttuureissa lapsen ja aikuisen seksuaalinen kanssakäyminen tai perheenjäsenten väliset seksisuhteet ovat tai ovat olleet hyväksyttyjä. Furnissin (1984) mukaan insesti toimii perheen ongelmien "ratkaisijana", joko vastauksena vanhempien välisiin seksuaalisiin ongelmiin tai perheen ristiriitojen säätelijänä estäen perheen hajoamisen vaikeasta tunneilmapiiristä huolimatta. Molemmat vanhemmat ovat silloin kietoutuneita yhteisen salaisuuden ylläpitämiseen ja vahingoittavan toiminnan jatkamiseen. Monet aikuiset pohtivat miten on mahdollista, ettei äiti puuttunut asiaan, vaikka tiesi lapseensa kohdistuvasta hyväksikäytöstä. Äiti on voinut itse olla hyväksikäytön uhri ja on edelleen asian suhteen psyykkisesti lamaantuneessa tilassa kieltäen todellisuuden, tai peläten asian paljastumista. Perheessä tai tiiviissä yhteisöissä rajat voivat rikkoutua myös tilanteissa, joissa suhde toteutuu molempien osapuolten suostumuksella, mutta suhteeseen liittyy riippuvaisuutta toisesta.

Tasa-arvo.fi sivuston mukaan seksuaalinen häirintä on sanallista, sanatonta tai fyysistä ei toivottua seksuaalista käytöstä, jolla loukataan henkilön henkistä tai fyysistä koskemattomuutta luomalla uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai ahdistava ilmapiiri. Häirinnän ilmenemismuotoja ovat vihjailevat ilmeet ja eleet, härskit puheet, puhelinhäirintä, pornoaineiston lähettäminen tekstiviesteillä tai sähköpostissa, fyysinen koskettaminen, väkisin lähelle ottaminen, sukupuoliyhteyden tai muun seksuaalisen kanssakäymisen ehdottaminen tai vaatiminen, raiskaus tai sen yritys. Tämän päivän lapset ja nuoret ovat erityisen alttiita groomingille, houkutelluksi tulemiselle seksuaalisiin tekoihin. Erityisesti internetissä tapahtuvassa seksuaalisessa häirinnässä tai hyväksikäytössä, lasta tai nuorta houkutellaan riisuutumaan, lähettämään itsestään alastonkuvia, tai tekemään muita seksuaalisia tekoja. Viestittelynä alkavat "ystävyydet" voivat edetä tapaamisehdotuksiin ja myös fyysiseen hyväksikäyttöön. Nuorten välisissä suhteissa alastonkuvien lähettäminen tai pyytäminen voi aluksi olla osa kahdenkeskistä leikkiä, mutta voivat päätyä tuhoavaksi kuvien kaveripiirille jakamiseksi suhteen päättymisen jälkeen.

Raiskauskriisikeskus Tukinaisen tilastojen mukaan suurin osa raiskaajista on joko puolisoita tai perheenjäseniä, vain 16% raiskaajista on uhrilleen täysin tuntemattomia. Seksuaalinen väkivalta on yksi väkivallan ja vallan käytön muodoista, jota ei tule määritellä seksiksi. Parisuhdeväkivaltaan liittyy lähes aina myös seksuaalista väkivaltaa. Perheen sisällä tapahtuessaan se jää usein vaietuksi asiaksi. Suomessa avioliitossa tapahtunut raiskaus tuli rikokseksi Suomessa vasta vuonna 1994.

Seksuaalisen trauman läsnäolo parisuhteessa on asia, joka herättää molemmissa puolisoissa voimakkaita ja ristiriitaisia tunteita. Tietoisuus omien seksuaalisten rajojen rikkoutumisesta voi herätä vasta aikuisuudessa seksuaalisen aktiivisuuden, parisuhteen vakiintumisen, raskauden ja synnytyksen myötä tai omien lasten tullessa siihen ikään, jolloin oma traumakokemus tapahtui. Nykyisen suhteen intiimit tilanteet voivat laukaista traumamuistot, kumppani voi silloin tietämättään edustaa hyväksikäyttäjää seksuaalisen hyväksikäytön tai trauman kokeneelle. Aina tietoisuus ei avaudu selkeinä muistikuvina. Ruumiilliset muistot, seksuaalisuuden herättämä ahdistus ja pelko tai yhdyntäkivut voivat johdatella tietoisuudesta pois suljettuihin kokemuksiin. Seksuaaliseen traumaan liittyy usein häpeää, joka estää kertomasta asiasta omalle kumppanille. Seurauksena on molempien osapuolten kärsimystä, sillä ahdistus linkittyy tilanteisiin, joiden toivottaisiin olevan läheisyyden ja turvallisuuden hetkiä. Ymmärrys ja halu suojella omaa kumppania auttavat hetkellisesti luopumaan omista seksuaalisen kanssakäymisen toiveista, mutta herättävät samaan aikaan turhautumisen ja kiukun tunteita ja kokemuksia elämän ja suhteen epäoikeudenmukaisuudesta. Tarve kunnioittaa omia rajoja antaa oikeuden kieltäytyä seksistä silloin kun se ahdistaa, mutta samaan aikaan herättää huonommuuden kokemuksia, syyllisyyttä ja yksinäisyyttä.

Parisuhteessa vastavuoroinen kunnioitus ja toisen halun kuunteleminen turvaavat kokemuksen haluttuna olemisesta sekä oikeudesta ilmaista omia toiveita. Menneisyyden haavojen paraneminen vie aikaa. Toipuminen edellyttää molemmilta kärsivällisyyttä, itsehillintää ja uskallusta. Menneestä irti päästäminen edellyttää menneiden kokemusten liittymistä osaksi menneisyyttä ja uuden turvallisuuden rakentumista suhteessa kumppaniin. On tärkeää, että kumppaneilla on riittävän samanlainen ymmärrys asiasta tai tieto toistensa kokemuksista siitä, minkälaisia tunteita ja reaktioita kieli pitkällä lähestyminen herättää. Silloin voi ymmärtää ja viestiä toiselle, mikä herättää vastenmielisyyden tunteita tai miten, missä ja milloin kieli voi olla rakkauden, hellyyden ja nautinnon kieli.

Sanna Aavaluoma