Kiitos Ei Kyllä

16.02.2020

Seksuaalisten aloitteiden tekeminen, aloitteisiin vastaaminen, toisen kutsuun liittyminen tai siitä vetäytyminen ovat monessa suhteessa vaikeita asioita. Aloitteen tekemisestä, siihen vastaamisesta tai siitä kieltäytymisestä ja tilanteiden herättämistä tunteista puhuminen ei aina ole helppoa. Pyytäminen, ehdottaminen, uskaltautuminen, torjuminen ja torjutuksi tuleminen edellyttävät itseluottamusta ja itsetuntoa. Vaikka ajassamme korostetaan yksilön itsemääräämisoikeutta ja yksilöllisen halun täyttymisen merkitystä, seksuaalisen aloitteen torjumista suhteessa pidetään syvästi loukkaavana. Joskus kieltäytymisen ja haluttomuuden raja katoaa ja ilmiöt menevät keskenään sekaisin. Naistenlehdet käsittelevät seksuaalisia kysymyksiä usein yksipuolisesti ja vähäisillä taustatiedoilla. Eräs asiantuntija totesi seksistä kieltäytymisen yksiselitteisesti merkiksi huonosta suhteesta ja totesi sen puoltavan eroa. Kieltäytymisen dynamiikkaa ei useinkaan tarkastella puolisoiden yhteisenä asiana. Yhtä tärkeää kuin seksuaalisen halun tarkastelu, on pohtia suhteessa seuraavia kysymyksiä: Kykeneekö kumpikin sietämään pettymystä, torjutuksi tulemista ja niiden aiheuttamaa ahdistusta? Kykeneekö kumpikin torjumaan toisen silloin, kun oma halu on nukuksissa? Säilyykö yhteys toiseen myös pettyneenä?

Kieltäytymisen ja aloitteellisuuden välinen tasapaino suhteessa kertoo puolisoiden välisestä lähestymisen ja vetäytymisen dynamiikasta. Jos toinen on aina aloitteellinen, ei toisen oma halu ehdi herätä. Passiivisuus voi herättää toisessa pettymystä, turhautumista, hylätyksi ja arvottomaksi itsensä tuntemista. Turhautumisten sanallinen purkautuminen vahvistaa kuitenkin torjuvassa osapuolessa häneen kohdistuvaa tyytymättömyyttä enemmän kuin toiveita ja myönteisiä asioita. Turhautunut, kritisoiva tai närkästynyt puoliso on vaikeasti lähestyttävä, hän ei herätä halua tai kutsu aloitteellisuuteen. Vähäisestä aloitteellisuudesta kritisoidulla kynnys uskaltautumiseen kasvaa ja tyytymättömyyden kierre suhteessa syvenee. Molemmat suojautuvat omalta kivultaan, torjuttu hylätyksi tulemiselta ja torjuja riittämättömyydeltä. Puolisot muuttuvat toistensa mielissä "vonkaajaksi" ja "pihtaajaksi".

Lähestyn myöntymisen ja kieltäytymisen teemaa neljällä kysymyksellä, joihin toivon sinun tätä lukiessasi pysähtyvän. Kysy ne itseltäsi pohtien myös sitä, olisitko vastannut toisin vaikkapa vuosi tai kymmenen vuotta sitten. Miten haluaisit vastata? Mikä neljästä kysymyksestä on sinulle helpoin, mikä haastavin? Entä kumppanillesi? Mikä kysymyksistä herättää eniten keskustelua välillänne? Entä minkälaisia nuo keskustelut ovat tunnesävyltään? Tunnistatteko välillänne olevaa dynamiikkaa?

Uskallatko pyytää?

Puolisoiden varhaiset tyydytetyksi tulemisen kokemukset ja niihin liittyvä oma aktiivisuus säätelee halun tunnistamisen ja ilmaisemisen välistä rytmiä. Varhaisten tarpeiden tyydytetyksi tuleminen ennen lapsen ilmaisemaa tarvetta tukee passiivisuutta, jossa odotetaan ja luotetaan toisen aktiivisuuteen. Jatkuva ponnistelu oman tilan ja tarpeiden kuulluksi tulemiseksi puolestaan tukee vaatimuksen sävyttämän aktiivisuuden kehittymistä. Näiden välillä on kokemusmaailma, jossa syntyy luottamus kuulluksi tulemiseen, yhteyteen ja vastavuoroisuuteen. Sekä oman halun ilmaiseminen että pelko siinä torjutuksi tulemisesta voivat koitua haasteeksi tai esteeksi aloitteellisuudelle tai toisen aloitteellisuudelle tilan antamiseen.

Uskallatko sanoa kyllä?

Rakkaus sisällyttää myös pettymyksen ja turhautumisen tunteet. Jokaiseen suhteeseen kuuluu ajoittain ärtymystä ja hetkellisiä vihan tunteita toista kohtaan. Itseltä kielletyt tunteet, kumppaniin kohdistuvat pettymykset tai hänen aiheuttamansa loukkaukset voivat muodostua esteeksi paitsi aloitteellisuudelle, myös myöntymiselle. Tiedostamaton tai torjuttu viha kohdistuu kumppaniin kieltäytymisen ja torjumisen muodossa. Omat hylätyksi ja ei-toivotuksi tulemisen kokemukset siirretään näin kumppanin koettaviksi ja kannettaviksi. Surullista on, että samaan aikaan omat kaipuut ja tarpeet jäävät tyydyttymättä. Puolisot aktivoivat toisissaan kokemuksia aiemmista merkittävistä suhteista. Puolison kanssa työstetään sitä, mikä jonkun toisen kanssa jäi kesken. Läheisyydestä ja seksistä kieltäytymällä aikuinen voi esimerkiksi työstää kokemuksiaan suhteessa tunkeutuvana, välinpitämättömänä tai vaarallisena koettuun omaan vanhempaan. Myöntyminen voi merkitä myös ahdistavalta tuntuvaa läheisyyttä oman kasvun kohdassa, jossa keskeisintä on omien tarpeiden tunnistaminen. Vastaamalla kyllä avaa oven vastuun ottamiseen itsestä ja omasta nautinnosta sekä mahdollisuuden yhteiseen leikkiin. Myöntyminen merkitsee sisäistä irrottautumista aikaisemmista ei-tyydyttävistä objekteista. Se voisi siis merkitä uuden hyvän alkua. Se vaatii rohkeutta.

Uskallatko sanoa ei?

Hyvän parisuhteen myytteihin kuuluu oleminen aina valmiina seksuaaliseen kanssakäymiseen toisen kanssa. Oman olon kuuntelu ja kunnioittaminen sisältää kuitenkin sisäisen luvan sanoa tarvittaessa "kiitos ei". Kieltäytymiseen on monia syitä. Liian pitkään jatkuessaan se näivettää parin välisen seksin. Silläkin voi kuitenkin paradoksaalisesti olla kieltäytyjän kannalta alun perin kasvua palveleva tarkoitus. Haluttomuutta pidetään yleisemmin naisen ongelmana. Seksistä kieltäytyvä mies ajatellaan masentuneeksi tai hänellä arvellaan olevan sivusuhde, jossa tarpeet tulevat tyydytetyksi. Parisuhteessa puolisot sijoittavat toisiinsa ominaisuuksia ja psyykkisiä tehtäviä, jotka ovat itselle joko kiellettyjä tai tuntemattomia. Toisen tietynlainen käyttäytyminen on silloin tarpeen oman psyykkisen kasvun mahdollistumiseksi. Kieltäytyminen ja rajojen asettaminen voi suhteessa tulla tai jäädä vain toisen tehtäväksi. Pelko toisen mielen pahoittamisesta tai uskomus siitä, että on vastuussa toisen tyytyväisyydestä voivat lukita mahdollisuuden kieltäytyä. Uusi tasapaino on mahdollista saavuttaa, kun kumpikin voi sietää pettymystä ja turhautumista ilman yhteyden katkeamista.

Torjuminen ja torjutuksi tuleminen herättää myös mielikuvan jostakin pahasta, suhteelle haitallisesta tuholaisesta. Torjujan näkökulmasta voidaan kysyä mitä ovat ne tuholaiset, joita vastaan suojaudutaan, jotka tulee kieltäytymisen torjunta-aineella tuhota. Ovatko tuholaiset lajiltaan intiimiyden, ilon, leikin, avoimuuden vai vastaanottamisen sukua? Koska torjunta-aine on myrkky, se tappaa jotakin. Jos myrkkyä käytetään liian suurina annoksina tai liian usein, tulisi huolestua siitä, mitä itsessä ja kumppanissa sen käytön myötä kuolee?

Mitä sinussa tapahtuu, kun kumppanisi kieltäytyy?

Kumppanin kieltäytyminen seksistä koetaan itseen kohdistuvana loukkauksena. Ymmärrettävästi oman halun tarjoamisen torjutuksi tuleminen aiheuttaa pettymyksen. Kieltäytymisellä ei kuitenkaan useinkaan pyritä satuttamaan toista. On tavallista, että parit kertovat seksin suhteessaan päättyneen torjutuksi tulemisesta seuraavaan loukkaantumiseen ja sitä seuranneeseen puhumattomuuteen.

Oidipaalisen kehityksemme kulkuun ja riittävään ratkaisuun liittyy monenlaisten psyykkisten kykyjen haltuunottoa. Oidipaalista vaihetta elävä lapsi uskaltaa ilmaista toiveensa ja halunsa vanhempiaan kohtaan ja uhmata vanhempien ylivoimaisuutta siitäkin huolimatta, että realiteetti alkaa vähitellen valjeta. Lapsen viestien arvostavasti hyväksyminen on yhtä tärkeää kuin tuottaa lapselle pettymys, lohduttaa häntä ja hyväksyä hänet myös pettyneenä. Vanhemman tapa torjua lapsen toiveita ja vaatimuksia vaikuttaa siihen, miten lapsi oppii sietämään pettymystä ja löytämään oman paikkansa elämässä. Kun lasta ei nöyryytetä tai nolata, hän oppii, ettei aina saa haluamaansa, eikä oma toiselle tarjoutuminen aina tule vastaanotetuksi. Siitä huolimatta voi olla toisen lähellä ja kokea olevansa rakastettu. Ellei lapsi tule lainkaan torjutuksi vaan vanhempi tekee hänen kanssaan salaisen sopimuksen ainaisesta kumppanuudesta, lapsesta ei kehity itseensä hyvällä tavalla luottavaa aikuista. Hänelle rakentuu epärealistinen kuvitelma itsestä ja omasta kyvystä saada tahtonsa läpi tilanteessa kuin tilanteessa. Hänelle torjunta on rakkaudeton, halun kuolemaan johtava teko, joka herättää kokemuksen suunnattomasta epäoikeudenmukaisuudesta. Hänelle tyydyttävän vastavuoroisen suhteen luominen aikuisena on suuri haaste. Hän voi elää suhteessa, jossa molempien halu on kuollut. Hän saattaa myös elää kulissisuhteessa, jossa tyydytys haetaan suhteen ulkopuolelta. Kenties hän elää sinkkuna vaihtaen suhteen uuteen aina kun elämän todellisuus pettymyksen, torjumisen ja turhautumisen tunteineen alkavat muodostua sietämättömiksi.

Intiimissä suhteessa lähellä olo, pyytäminen ja suostuminen ovat yhtä vaativia ja rohkeutta kysyviä kuin kieltäytymisen hetketkin. Hyvässä suhteessa voidaan tehdä aloitteita, kieltäytyä tai iloita niistä riippumatta siitä, minkälaiseen läheisyyteen ne johtavat.


Sanna Aavaluoma