Kipinävahdissa

12.07.2020

On tavallista, että paripsykoterapiaan tuleva pari kuvaa kipinän kadonneen suhteestaan. Mikään ei enää sytytä. Läheisyys ja intiimiys ovat kadonneet. Suhteen alkuaika, jolloin toisen läsnäolo toi kihelmöivän tunteen vatsanpohjaan tuntuu kaukaiselta maailmalta, johon ei ole paluuta. Toisen olemassaolo on tullut itsestään selvyydeksi. Kumpikaan ei enää tee aloitteita, joko haluttomuuden tai pettymyksen seurauksena. Jos seksiä ylipäänsä on, se hoidetaan nopeasti. Kipinävahti on henkilö, jonka tehtävä on valvoa läpi yön ja huolehtia, ettei tuli nuotiossa, kamiinassa tai tulisijassa pääse sammumaan. Parisuhde toimii parhaimmillaan varaavan takan tavoin. Lämpö tallentuu ja lämmittää puolisoita pitkään niinäkin kausina, jolloin seksi suhteesta vähenee tai puuttuu. Seksuaalisen intohimon hetki sytyttää tulen uudelleen. Intohimon yhteydessä puhutaankin usein lemmen liekistä tai palavasta ja roihuavasta rakkaudesta. Kun parisuhteen dynamiikkaa ymmärretään puolisoiden yhdessä luomana, ovat molemmat vastuussa suhteen elävyydestä ja seksuaalisuuden säilymisestä suhteessa. Paria voidaan siis ajatella seksuaalisuuden kamiinan kipinävahteina.

Parisuhteessa seksuaalisten halujen määrä ja yhteensopivuus määrittelee molempien hyvinvointia suhteessa. Halut ovat kuitenkin harvoin samankokoiset tai samanaikaiset. Kun toinen on toista halukkaampi, halun ilmaisemisen dynamiikka muuttuu tasapainottomaksi tai yksipuoliseksi. Parisuhteessa halujen kohtaamattomuutta voidaan tarkastella tikapuiden avulla. On helppoa ymmärtää vertaus halun kasvamisesta tikapuilla kiipeämiseen. Kun mielikuvaan liittää kahdet rinnakkain olevat tikkaat, voivat molemmat olla omilla tikkaillaan, omaa haluaan kuvaavalla korkeudella tikkaiden askelmilla. Seksuaalisen halun viriäminen voi tapahtua yllättäen tai omassa mielessä ilman yhteistä intiimiä tunnelmaa. Silloin alkaa kivuta omilla halun tikkailla itsekseen huomioimatta sitä, onko toinen edes lähellä tikkaitaan. Vaikka jokaisella ihmisellä on tarve tulla rakastetuksi, ei haluaminen, halun ilmaiseminen tai halun kohteena olo ole aina yksinkertaista. Halun kohteena olo voi olla hyvin tyydyttävää tai herättää ahdistuksen tunteita. Kun kaipuu haluttuna olemiseen ei saa vastakaikua, haluttuna olemisen kaipuun itsessä tunnistaminen on kivuliasta. Kivun tunnistaminen purkautuu joko sen rakentavalla ilmaisulla tai turhautumisen ja kiukun kautta tavalla, joka ei herätä toisessa tunnetta haluttuna olemisesta, vaan kokemuksen arvostelluksi tulemisesta. Silloin halun tikkaat ovat epätasaisella maalla ja tuntuvat kiikkeriltä, eikä niille kiipeäminen ei tunnu turvalliselta.

Leiriolosuhteissa kipinävahtivuorot jaetaan niin, että yksi kerrallaan valvoo ja muut saavat nukkua. Väsymyksestä huolimatta kipinävahti on tietoinen siitä, että on tehtävänsä myötä vastuussa koko ryhmästä. Armeijassa kipinävahdin nukahtaessa koko ryhmä saa rangaistuksen. Myös parisuhteessa molemmat kärsivät tulen sammumisesta. Intiimin läheisyyden katoaminen merkitsee suhteessa kummallekin yksinäisyyden kokemusta ja pettymystä toiseen. Parisuhteessa puolisot eivät useinkaan tule ajatelleeksi millä tavalla itse ovat vaikuttanut tilanteen kehittymiseen tai miten vaikuttavat vallitsevaan tilanteeseen. On tavallista, että molemmat näkevät toisessa vain ärsyttävät ja itselle kipua tuottavat ominaisuudet. Toinen nähdään kipinävahtivuorossa nukahtaneena, jonka syytä tulen sammuminen on. Mitä jos molemmat ottaisivatkin vastuun suhteen kipinöistä?

Partiolaiset ovat tunnettuja taidoistaan selviytyä haastavissa olosuhteissa ja huolehtia toisistaan. Suomen Partiolaisten kotisivuilta löytyvien ohjeiden mukaan kipinämikolla on viisi vastuullista tehtävää. Seuraavassa tulkitsen ohjeita parisuhteen kipinämikoille sopiviksi.

  1. Kipinämikko pitää tulta yllä lisäämällä puita kamiinaan tarvittaessa.                                  Intohimo ei voi roihuta jatkuvasti liekehtien. Se tekisi suhteessa olon liian tukalaksi. Koska sammuneen tulen uudelleen sytyttäminen on työlästä, on viisasta säilyttää pieni liekki tai hiillos, jolloin liekkien uudelleen syttyminen tapahtuu puita lisättäessä.
  2. Kipinämikko huolehtii, ettei kukaan nukkujista ole vaarassa esim. liiku liian lähelle kuumaa kamiinaa.                                                                                                                                 Vaikka parisuhteen intohimo on tärkeä asia, sen tulee huomioida koko perhe. Lasten joutuminen liian intensiivisesti vanhempien intohimon vaikutuksen piiriin on heille haitallista. Lasten syntymän jälkeen vanhempien välisestä kahdenkeskisyydestä huolehtiminen ja sille sopivien olosuhteiden järjestäminen edellyttää keskustelua, pitkäjänteisyyttä ja vauva-aikana myös omien tarpeiden siirtämisen sietämistä.
  3. Kipinämikko huolehtii, ettei kuivattavat vaatteet ole liian lähellä kamiinaa.                            Suhteessa tapahtuvia mieltä kuohuttavia ja loukkaavia asioita voi verrata leirillä kastuneisiin vaatteisiin. Joskus niiden kuivuminen vie aikaa. Märät vaatteet kärvähtävät joutuessaan kosketuksiin tulikuuman kamiinan kanssa. Siten liian nopea asioiden ohittaminen ei mahdollista asioiden todellista ymmärtämistä, anteeksi pyyntöä ja anteeksiantoa, sekä yhdessä niistä irti päästämistä. Toisille sovintoseksi on tapa sopia riidat. Seksi sovitun riidan jälkeen voi tuntua hyvältä, mutta mitä suhteesta kertoo se, jos tarvitaan riita seksuaalisen intohimon heräämiseen?
  4. Kipinämikko huolehtii siitä, että puita on tarpeeksi ja niitä jää myös seuraavalle kipinämikolle .                                                                                                                  Parisuhteen intohimon polttopuita ovat myötätunto, lempeys, rakkaus, hellyys, kosketus, suudelma, huomionosoitus, halaus, konkreettiset arjen teot ja kauniit sanat. Jokainen, joka saa näitä kumppaniltaan ja kykenee niitä vastaanottamaan, haluaa myös ylläpitää niiden säilymistä suhteessa.
  5. Kipinämikko on vastuussa siitä, että muut saavat nukkua rauhassa, joten hänen tehtävänsä on säilyttää hiljaisuus teltassa.                                                                                   Ihmiset ovat erilaisia siinä, miten äänekkäitä he ovat rakastellessaan. Jotkut pitävät paljon ääntä, toiset ovat luonnostaan hiljaisempia, jotkut ovat oppineet varomaan äänekkyyttä. Perheen lasten huomioiminen on tärkeää. Asumismuodosta riippuen huoneistojen äänet saattavat kantautua myös naapureihin. Toisia naapureiden rakastelun äänet ärsyttävät, toisia naurattavat. Toisille naapurissa tallella oleva intohimo voi olla kuin kokemus herätä sikeästä unesta seuraavaan kipinämikkovuoroon. Toisille se voi toimia palkeiden tavoin tuulahduksena omaan hiillokseen.

Psykoseksuaaliterapian kuluessa suunnitellaan parin tarpeisiin soveltuva hoitosuunnitelma, jota räätälöidään koko prosessin ajan. Oman halun ja oman ruumiin aistimusten kuunteluun on omat harjoituksensa. Yhdessä läheisyydestä ja intiimiydestä nauttimiseen, koskettamiseen ja kosketuksen vastaanottamiseen on oma monen viikon aikana etenevä ohjelma. Niissä kaikissa vuorot ja vastuut on selkeästi sovittu. Kun pari pysähtyy pohtimaan aloitteellisuutta ja sen jakautumista omassa suhteessaan, keskustelun lisäksi aihetta voidaan lämmittää viikoittain vaihtuvalla vastuuvuorolla, joita voidaan ajatella kipinävuoroina. Sovittujen vuorojen tehtävä on myönteisesti rikkoa olemassa olevaa haitallista dynamiikkaa jossa vastuu intiimiydestä siirretään toiselle, Vuorot antavat myös mahdollisuuden tunnistaa itsessä ja toisessa olevaa halua ja sen ilmaisemisen tapoja. Aluksi sovitaan, kummalla on ensimmäinen vastuuviikko. Vastuunkantajalla on kaikki vastuu läheisyyden, hellyyden ja seksuaalisten aloitteiden tekemisestä. Toinen ei saa tehdä aloitteita lainkaan. Toinen ei kuitenkaan ole viikkoa toimeton. Hänen tehtävänsä on mielessään tarkkailla itseään ja puolisoaan. Minkälaisia tunteita itsessä herää odottaessa toisen aktiivisuutta? Malttamattomuutta? Jännitystä? Ahdistusta? Pelkoa? Turhautumista? Toinen "ei vastuullisen" puolison tehtävä on tunnistaa pienimmätkin hetket ja eleet, joissa huomaa puolisonsa olevan aloitteellinen, ja mahdollistavan läheisyyttä. "Ei vastuullisen" vuoro ei merkitse sitä, että tekisi toisen olon vaikeaksi. Aloitteeseen saa ja kuuluu vastata. Kun toinen tekee aloitteen, on tärkeää kuunnella sitä, miltä siihen tuntuu vastata myöntäen tai kieltäen Vuorottelevien viikkojen aikana pari voi huomata aivan uusia puolia itsestään ja toisesta. Kipinät alkavat näkyä katseissa, hehkua ja nousta kauniina kohti nautintoa.


Sanna Aavaluoma