Kipukynnyksiä

17.11.2019

Seksuaalisuuden toivoisi herättävän ajatuksia, mielikuvia ja kokemuksia yhteen nivoutuvista hetkistä yhdessä oloa, hyvää oloa ja nautintoa. Erilaiset seksuaalisuuteen liittyvät kiputilat ovat kuitenkin monen todellisuutta. Kivun aiheuttajia on useita, eikä syitä aina tiedetä. Sekä naisella että miehellä voi olla kipuja. Kumppanin kivuliaisuus synnyttää myötäelämistä ja mielen myötäkipua. Jommankumman kokema kipu haastaa myös parisuhdetta. Itseä ja toista kohtaan myötätuntoinen ihminen pyrkii välttämään kipua tai kivun tuottamista toiselle. Kun rakastelu sattuu tai satuttaa, seksi parisuhteessa ymmärrettävästi vähenee. Surullista on, jos se samalla merkitsee kaiken intiimiyden ja läheisyyden loppumista. Vaikka kipu tuntuisi rakastellessa, sen syy on joskus muu kuin seksi.

Naisella kivun biologisia syitä voivat olla sukupuolihormonien vähyys, tulehdukset (hiiva, herpes, bakteeritulehdus), lantionpohjan lihasten jännitys, vulvodynia, kasvaimet tai kystat, synnytyksen tai kirurgisten toimenpiteiden jälkitilat, ihosairaudet, seksitaudit, endometrioosi tai krooninen kipuoireyhtymä. Pitkäkestoinen ehkäisypillereiden käyttö voi haurastuttaa limakalvoja, ja tehdä ne kipuherkiksi. Miehellä kipua voi aiheuttaa terskan tai esinahan tulehdus, seksitaudit, esinahan kireys tai sen jänteen repeytymä. Peyronien taudissa penis käyristyy ja aiheuttaa yhdyntäkipua.

Vulvan kipua on aikojen kuluessa kutsuttu monilla nimillä kuten palavan emättimen oireyhtymä, vulvan vestibuliittioireyhtymä, vestibulodynia tai vaginismi. Vulvodyniaksi kutsutaan yli kolme kuukautta kestänyttä ulkosynnyttimien kiputilaa, jolle ei löydy selvää aiheuttajaa. Vaikka sen syytä ei tunneta, se on yleisin yhdyntäkipujen aiheuttaja naisilla. Kipu voi ilmentyä vasta yhdynnän jälkeen ja voimistua seuraavaan päivään asti. Kipu voi olla paikallista tai yleistynyttä. Se voi liittyä kosketukseen, tamponin laittoon tai yhdyntään. Kipu voi olla polttavaa, kutisevaa, kirvelevää, terävää tai kouristuksen omaista. Sen syntyyn vaikuttavat immunologiset, hormonaaliset, perinnölliset, tulehdukselliset ja psykososiaaliset tekijät tai kipuhermotuksen muutokset. Varhain alkaneet kuukautiset ja seksuaalinen aktiivisuus, nuorena aloitettu yhdistelmäpillereiden käyttö tai toistuvat virtsatietulehdukset ovat yhteydessä ensioireiden alkamiseen. On myös todettu, että vulvodyniasta kärsivien emättimen suuaukolla on tavallista enemmän kipua aistivia tuntohermosäikeitä. Marraskuun 11. päivä on kansainvälinen vulvodyniaan liittyvän tietoisuuden lisäämisen päivä. Suomessa vulvodyniaviikkoa vietettiin tänä vuonna ensimmäisen kerran.

Kokonaisvaltainen näkemys ihmisen mielen ja ruumiin yhteistoiminnasta auttaa meitä ymmärtämään kivun ja kipukokemuksen moniulotteisuutta. Ruumiin ja mielen kivun ajatteleminen toisiinsa vaikuttavina valitettavasti ymmärretään usein väärin, kipua mitätöivänä. Kivun psykologisten ulottuvuuksien näkeminen ja huomioiminen ei merkitse kivun kokijan vähättelyä tai aliarvioimista. Sen sijaan asenne "ongelma on korvien välissä" mitätöi ihmistä ja hänen kipukokemuksensa ruumiillista todellisuutta. Kun sisäisen maailmamme tiedostamattomissa kerroksissa tai suhteissamme olevassa todellisuudessa on ristiriitoja, joita mielemme ei voi tai jaksa työstää, ruumis auttaa mieltä ottaen osan kivusta kantaakseen. Joskus mielen ja ruumiin prosessit kietoutuvat yhteen aikaan saaden kierteen. Fyysinen kipu aiheuttaa ahdistusta ja pelkoa. Kipuaistimus saa koko pelokkaan kehon valpastumaan, suojautumaan, jännittymään ja vastustamaan.  Nämä reaktiot puolestaan voivat aiheuttaa, syventää tai lisätä kipua. Kipua, kivun aiheuttajaa ja kivun kokijaa tulee aina kuunnella, kuulla ja kunnioittaa. Se ei merkitse kivulle alistumista. Kipua tulee hoitaa ja kärsimystä tulee lievittää. Kivulla on aina meille jokin viesti. Viestin sisältö voi liittyä anatomiseen tai fysiologiseen ongelmaan, sairauteen tai mielen ja suhteen dynamiikkaan.

Ihmisen kasvuympäristön tunneköyhyys, seksuaalikielteisyys, kiintymyssuhteissa ja varhaisessa vuorovaikutuksessa koetut puutteet ja vähäinen tai vääristynyt seksuaalitietämys merkitsevät usein kehittyvälle lapselle puutteellista omien tunteiden, tuntemusten ja kokemusten arvostusta ja heikkoa itsetuntoa. Jos vanhempien välillä on kylmyyttä, julmuutta tai väkivaltaa, lapsi sisäistää tuhoavan, vaarallisen sisäisen parin ja konkreettisten kokemustensa lisäksi vahingollisia tiedostamattomia uskomuksia parisuhteessa olosta. Varhaisissa suhteissa koetut menetykset tai kaltoinkohtelu asettavat suuria haasteita sille, että toisen hellyyteen ja sen pysyvyyteen voisi luottaa. Parisuhteissa se voi näyttäytyä dynamiikkana, joka vahvistaa osapuolten turvattomuuden kokemuksia ja vaikeutta antautua läheisyyteen toisen ihmisen kanssa tai sitoutua vastavuoroiseen ihmissuhteeseen. Läheisisissä suhteissa koettu psyykkinen tunkeutuvuus tai pakottavuus vaikeuttaa toisen ajatuksiin, pyrkimyksiin tai lähestymiseen luottamista.

Jos ensimmäiset seksuaaliset kokemukset rakentuvat omien tunteiden ohittavaan toisen miellyttämiseen, omien tuntemusten kunnioittaminen heikentyy. Omasta epävarmuudesta tai seksiä kohtaan koetuista ristiriitaisista tunteista puhumattomuus vaikuttavat tuleviin kokemuksiin. Toisen huomioimisen ja huomioiduksi tulemisen puutteet voivat synnyttää parin seksuaalisuuteen tapoja, jossa virittäytymistä, lämmittelyä tai esileikkiä ei ole. Vähäiset odotukset seksuaalisen nautinnon mahdollisuudesta voivat purkautua pikaisena seksinä ilman ruumiin vastaanottavuutta tai valmiutta siihen. Seksuaalisen väkivallan kokemukset, abortit tai onnettomuudet, joissa genitaalialueet vaurioituvat, jättävät ruumiiseen pelon seksuaalista kosketusta kohtaan. Afrikassa, Lähi-idässä sekä Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa kulttuuriin kuuluva tyttöjen sukuelinten silpominen aiheuttaa elinikäisiä vaurioita.

Kipu on aina oire jostakin ja sen syy tulee selvittää. Yhdyntäkipujen hoito on moniulotteinen prosessi, joka edellyttää malttia ja moniammatillista lähestymistä, tuleepa asia esiin psykoterapiaprosessin aikana tai hoitoon tulosyynä. Parin välisen vuorivaikutuksen ja dynamiikan tunnistaminen, tutkiminen ja vahvistaminen sekä puolisoiden psykoseksuaalihistorian ja parisuhteen historian tutkiminen tapahtuvat kannattelevassa hoitosuhteessa. Molempien elämänhistoriasta ja suhdehistoriasta nousee usein esiin eri korkuisia kipukynnyksiä, joiden yli suhteen dynamiikka parin työntää. Kipuhistorian ja oireiden laadun ja määrän huolellinen kartoittaminen auttaa hahmottamaan kipua ja sen vaikutuksia. Kivuliaan ohjaaminen gynekologisiin tai muihin lääketieteellisiin tutkimuksiin on tärkeää, sillä psykoseksuaaliterapian hoitosuunnitelmaa ei voida tehdä ennen kivun fysiologisten tai lääketieteellisten aiheuttajien pois sulkua. Koetuksella oleva suhde kaipaa siinä olevan hyvän tunnistamista sekä luottamuksen ja turvallisuuden vahvistamista. Pettymyksen ja turhautumisen tunteiden salliminen ilman toisen syyllistämistä on tärkeää, sillä kätketyt ja itseltä kielletyt tunteet patoutuvat ja purkautuvat intiimiyttä ja läheisyyttä vaurioittavilla tavoilla. Syyllisyyden, häpeän ja kelpaamattomuuden tunteiden rinnalle on tärkeää löytää myötätuntoa, lohdullisuutta ja armollisuutta itseä ja kumppania kohtaan. Yhdyntäkeskeisen seksin tilalle on hyvä löytää erilaisia tapoja nauttia seksistä ja läheisyydestä. Rauhoittava hengittely, mielikuvatyöskentely ja mindfullness auttavat mieltä, ruumista ja suhdetta rentoutumaan.

Sanna Aavaluoma