KokoNainen

Tänään 8.3. vietetään kansainvälistä YK:n julistamaa naistenpäivää, jonka tavoitteena on mm. sukupuolten välinen tasa-arvo sekä tyttöjen ja naisten oikeuksien vahvistaminen kaikilla elämän sektoreilla. Tyttöjen ja naisten asemassa on maailmanlaajuisesti paljon korjattavaa. Köyhissä maissa tyttöjen mahdollisuus koulunkäyntiin, ansaitsemiseen sekä oman ruumiillisuutensa ja seksuaalisuutensa hallintaan ovat vielä vain unelmia. Kehittyneissä maissa keskustellaan miesten ja naisten välisestä palkkaerosta ja johtavien asemien jakautumisesta miesten ja naisten kesken. Suomen hallitus, jonka ministereistä pääministeri mukaan lukien 12 on naisia, on herättänyt kansainvälistä huomiota erityislaadullaan. Miksi naisten ja miesten välinen tasa-arvo ei toteudu? Miksi miehen ja naisen pitää kilpailla keskenään sen sijaan, että he voisivat kunnioittaa ja arvostaa toisiaan ja erilaisuuttaan sekä yhdistää voimansa kaikkien yhteiseksi hyväksi? Miksi mies ja nainen eivät voi löytää itsestään feminiinisiä ja maskuliinisia ominaisuuksia kadottamatta kokemusta kokonaisesta itsestään?

Sigmund Freud totesi naisen, naiseuden ja naisen seksuaalisuuden olevan arvoitus. Hän julkaisi kirjoituksensa "Female sexuality" 75- vuotiaana. Psykoanalyytikko Joyce Mc Dougall on todennut, että vasta noin varttuneessa iässä Freud uskalsi julkistaa ajatuksiansa naisista. Psykoanalyysin historiassa nainen nähtiinkin pitkään puutteellisena suhteessa mieheen. Teorian kehitys on tuonut mahdolliseksi tarkastella miehen ja naisen kokemaa kateellisuutta toisiaan ja toistensa potentiaalia kohtaan. Naisten kokeman miehistä voimaa, suorasukaisuutta ja myönteistä tunkeutumisen kykyä sisältävän peniskateuden rinnalle on syntynyt ymmärrys miehen kokemasta sisätilakateudesta, joka kohdistuu naisen kykyyn sisällyttää, kasvattaa ja synnyttää. Käsite toksinen maskuliinisuus liittyy moderniin ymmärrykseen miehisyydestä, johon ei haluta kuuluvan väkivallan ihannointia ja tunnekylmyyttä. Ajatus on joillekin ahdistava. Kolumnissaan Toksinen maskuliinisuus on ihanaa (IS 15.2.2019) Tuomas Enbuske kirjoittaa, että tullakseen hyväksytyksi miehen tulisi itkeä julkisesti ja olla kuin nainen. Vaikeus nähdä ihminen kokonaisena, jossa elämän eri vaiheet ja niihin liittyvät psyykkiset kyvyt ja ominaisuudet yhdistyvät elää siis edelleen, ja koskee sekä miehiä että naisia. Seksuaalisessa mielessä nainen halutaan nähdä puhtaana neitsyenä, täydellisenä äitinä tai kaikki mieliteot ja fantasiat toteuttavana paheellisena huorana. Voiko nainen olla samaan aikaan äiti ja seksuaalisuudestaan nauttiva nainen? Voiko hänen nautintonsa perustua puhtauteen ja iloon vai onko seksuaalisuus kiellettyä, salattua ja paheksuttavaa? Voiko nainen olla KokoNainen? Ellei voi, mitä siitä seuraa?

Naisen voima on kääntynyt pelottavaksi uhaksi. Tuhansien vuosien ajan eri kulttuureissa on elänyt kastraatioahdistukseen liittyvä myytti hampaallisesta vaginasta (vagina dentata), joka voi purra miehen peniksen irti. Tarinan erilaisia versioita on Kreikassa, Intiassa, Afrikassa, Japanissa, Uudessa Seelannissa, Chilessä, Venäjällä ja Amerikassa. Disneyn Leijonakuningas elokuvasta tutussa sävelmässä Hakuna Matata kuvataan pahkasian ja mangustin poikamieselämää "ilman sääntöjä ja vastuuta". On mielenkiintoinen sattuma, että laulusta löytyy internetistä myös versio "Vagina dentata". Kastraatioahdistus ajaa miehiä vastuuttomuuteen ja toksiseen maskuliinisuuteen myös todellisuudessa. Myytin on esitetty vaikuttaneen tyttöjen ja naisten silpomisen ja joukkoraiskausten kulttuuriseen hyväksymiseen.

Psykoanalyytikko Elina Reenkola kirjoittaa tytön kehityksestä, naisen seksuaalisuudesta ja seksuaalisuuden herättämästä kauhusta kirjoissaan Intohimoinen nainen (2004) ja Lumoavan pelottava nainen (2017). Elämämme alkaa äidin ja vauvan välisessä suhteessa. Imetyksessä käynnistyy alkurakkaus, seksuaalisuuden alkiot ja minuuden muovautuminen. Reenkolan mukaan tytön kehityksessä äitisidonnaisuudesta luopumisen myötä äitiin kohdistuva rakkaus ja viha luovat intensiivisen jännitteen äidin ja tytön suhteeseen. Kun rakkaus ja viha voivat sulautua hyvällä tavalla yhteen, rakkaus sitoo vihaa muokaten sitä siedettävämmäksi. Ellei näiden ristiriitaisten tunteiden ole mahdollista sekoittua, tuhoavuus voimistuu, viha herättää syyllisyyttä ja häpeää. Tyttö haluaa suojella äitiä ja kanavoi vihansa sisäänpäin, itseensä. Siitä seuraa vaikenemista, alistumista, myötäilyä, ruumiillista oireilua, syömishäiriöitä, viiltelyä, masennusta ja masokistista kärsimystä. Nainen saa tyydytystä siitä, ettei vihallaan vahingoita toisia, samalla nainen kuitenkin vahingoittaa itseään. Reenkolan mukaan naisen vahvuus on miehelle pelottavaa, ja naisen pelko herättää miehessä halun kontrolloida ja alistaa naista.

Kirjassaan Mother, madonna, whore Estela Welldon (1998) toteaa seksuaalisten perversioiden liittyvän sekä miehillä että naisilla häiriintyneeseen varhaiseen äitisuhteeseen, mutta vihan ilmaisemisen aikuisuudessa poikkeavan miehillä ja naisilla toisistaan. Molemmilla voi olla samanlainen kokemus siitä, ettei ole saanut nauttia kehityksestä omaksi itsekseen tai saanut vapautta olla oma itsensä. Jotakin itsestä on silloin jäänyt puuttumaan. Äitisuhteen häiriintyminen voi merkitä lapsen hylkäämistä tai liialliseen läheisyyteen kietomista. Kokemukset elämästä äidin hylkäämänä, torjumana, ei haluamana tai kokemus siitä, että on ollut äidille kuuluva tämän narsistinen jatke, herättävät kaikki lapsessa turvattomuutta, haavoittuvuutta ja vihaa. Aikuisena tätä äitikokemusta kohtaan halutaan hyökätä. Miehen hyökkäys kohdistuu itsen ulkopuolella koettavaan osa-objektiin. Naisen hyökkäys kohdistuu sisäistetyn hylkäävän äidin ja äitiyden kautta itseen tai lapseen. Itseen kohdistuva viha ilmenee syömishäiriöinä tai viiltelynä. Aikuinen nainen kääntää infantiilin pelkonsa ja kyvyttömyytensä julmaan dominointiin, väkivaltaan tai vihaan jotakuta heikompaa kohtaan, prostituoitu asiakastaan ja äiti lastaan kohtaan. Welldonin mukaan naisen perversion ymmärtäminen edellyttääkin ylisukupolvista ymmärrystä äitiydestä ja luopumista äitiyden ihannoinnista tai väheksynnästä.

Pro gradu -tutkimuksessaan Kaunis kuin synti (2019) Mikko Välimäki tarkastelee sukupuoli- ja seksuaalikäsityksiä kohtalokkaita naisia esittävissä kuvissa suomalaisessa kuvataiteessa vuosina 1880-1925. Välimäki löytää aineistostaan kaksi naistyyppiä, hyvän kotihengettären ja pahan prostituoidun. Suomalaisen kuvataiteen femme fatale esittäytyy joko langenneena naisena, joka ei pysty vastustamaan viettejään ja ajautuu viettelemään miehiä ajaen heidät perikatoon, tai vahvana, itsetietoisena ja uhmakkaana naishahmona, joka ei alistu hänelle osoitettuun paikkaan. Välimäen mukaan kuvataiteessa Femme fatale tyyppejä on viisi.

• Aktiivinen viettelijä, joka surmaa omakätisesti valloittamansa miehet tai aiheuttaa heidän kuolemansa.
• Huvikseen miehiä viettelevä, joka aiheuttaa miehelle ongelmia tai ajaa hänet turmioon
• Boheemia ja kohtalokasta elämää viettävät varieteetähdet ja prostituoidut
• Fantastiset viikatenaiset, joissa yhdistyy erotiikka ja kuolema
• Kohtalokkaalla auralla ympyröidyt todelliset hahmot, joita taiteilijat käyttivät malleinaan

Raskaus ja synnytys valmistavat naista ja miestä vanhemmuuteen. Tähän prosessiin kuuluu omien sisäisten mielikuvien ja muistojen herääminen. Naisen ruumiilliset muutokset, menetetty kiinteys ja maitoa valuvat rinnat eivät voi pitää äitimielikuvia pois puolisoiden kokemusmaailmasta. Tarvitsevan ja avuttoman vauvan hoitaminen on palkitsevaa, mutta samalla omat avuttomuuden kokemukset ja hoivan kaipuu nousevat esiin. Muuttuuko puoliso silloin korostuneesti hoivaodotusten kohteeksi? Täyttääkö vauvan hoivaaminen äidin kaikki läheisyyden tarpeet? Jääkö alun välttämätön äidin ja vauvan välinen yhteys niin läpäisemättömäksi kahdenkeskisyydeksi, ettei se avaudu kolmenkeskisyyteen vanhempien ja vauvan välillä? Kun kolmenkeskisyys puuttuu, ulkopuolisuuden kokemukset muodostuvat sietämättömiksi. Vanhemmille toisen heistä yhteys vauvan kanssa tuntuu liian kivuliaalta, jos kokee, ettei siihen pääse mukaan. Silloin ei tule myöskään tilaa vanhempien väliselle kahdenkeskisyydelle, jossa tietoisuus vauvan olemassaolosta säilyy. Voiko tiiviisti vauvan kanssa oleva nainen edelleen olla puolisonsa eroottisten fantasioiden ja seksuaalisten tarpeiden kohteena? Vai herääkö näiden mielikuvien yhdistymisestä sellaista insestistä kauhua, jonka herättämään ahdistukseen ainoa ratkaisu on lohkoa äitiys ja seksuaalisuus irralleen toisistaan? Kahtiajaon jatkuessa seksuaalisten tarpeiden, ajatusten ja fantasioiden olemassaolo herättää syyllisyyttä ja häpeää, jolloin ne on kohdistettava jonnekin mahdollisimman etäälle äitihahmosta. Viettelevät, pelottavat tai vahvasti seksuaalisuuttaan ilmaisevat naiset todellisissa kontakteissa tai netin ja pornon maailmassa tuntuvat silloin sopivilta seksuaalisuuden kohteilta. Näin mielessä vahvistuu ajatus, kokemus ja myytti kolmenlaisista naisista - puhtaasta viattomasta madonnasta, synnyttäneestä äidistä ja seksuaalisesta huorasta.

Pääministerimme Sanna Marinin puhe YK:n naistenpäivän tapahtumassa 6.3.2020 oli rohkaiseva ja toivoa antava. Marin totesi sukupuolten välisen tasa-arvon, avoimuuden ja yhteistyön vapauttavan meidät stereotypioista, jotka ovat estäneet meitä saavuttamasta tavoitteitamme. Hyvää naistenpäivää kaikille pyrkimyksissämme kohti kokonaista ihmisyyttä!

Sanna Aavaluoma 

Kuvassa Niki de Saint Phallen patsas Kohtuullisuus (1985) Turun Aboa Vetus museossa