Kun tie nousee pystyyn

Ihmissuhteen päättyminen on elämän raskaimpia kokemuksia. Riippumatta eroon johtaneista syistä suhteen päättyminen pudottaa kokijansa yksinäisyyden ja avuttomuuden tunteisiin. Eron jälkeen ihminen saattaa kokea oman olonsa kuolleeksi, epätodelliseksi, hylätyksi, arvottomaksi tai kelvottomaksi. Nämä itsetuntoa romuttavat tunteet herättävät myös häpeän tunteita. Sanonnat "suhde tuli tiensä päähän" tai "Suhteen tie nousi pystyyn" kertovat siitä, että ajatus suhteen jatkumisesta oli mahdoton. Miten ja minkälaisena oma tie jatkuu kun yhteinen tie päättyy? Onko uusi elämän kohta risteys, mutka vai vielä ylämäen piilossa oleva, mutta jatkuva tie? Miten mielen sisässä pystyyn nousseen tien voi saada takaisin maata vasten? Miten voisi luottaa siihen, että mäen jälkeen tiessä  tulee tasanne tai alamäkeä? Mitä ylämäki tai alamäki merkitsevät parisuhteen näkökulmasta? Onko ero merkki siitä, että suhde oli  kokonaisuudessaan epäonnistunut? Olisiko ero voitu välttää?

Joskus eropäätös palvelee dynamiikkaa, joka olisi voitu ratkaista eroamatta. Liian nopeat ratkaisut kriisitilanteessa voivat johtaa tekoihin, jotka eivät ole oikeita valintoja. Valinnan tekeminen edellyttää oman tilanteen äärelle pysähtymistä ja sen ymmärtämistä. Esimerkiksi parisuhteessa uudella tavalla tunnistetun oman psyykkisen tilan tarpeen ajatellaan toteutuvan vain eroamalla sen sijaan, että rauhoituttaisiin ja sitouduttaisiin yhdessä tutkimaan sitä, miten suhteessa voisi olla riittävästi tilaa kummankin toiveille, tarpeille, itsekseen ololle ja läheisyydelle. Jos parisuhteen perustana on ollut takertuminen toiseen oman turvallisuuden tunteen saavuttamiseksi, suhde voi muuttua toimimattomaksi, kun riippuvainen osapuoli vahvistuu ja itsenäistyy. Kriisin dynamiikan ymmärtäminen ei aina kuitenkaan tarkoita sitä, että ero olisi vältettävissä.

Suhteen päättyminen haavoittaa kumpaakin osapuolta, sillä suhteesta luopumien on aina joltakin osin pettymys ja itsetuntoa satuttava asia - siitäkin huolimatta, että ero tapahtuisi yhteisymmärryksessä ja molempien yhteisellä päätöksellä. Irrottautujan voima auttaa suhteesta aktiivisesti lähtevän selviytymistä. Se suojelee häntä erosta seuraavassa yksinäisyydessä. Kuitenkin hän saattaa kokea syyllisyyttä lähdöstään. Jätetty osapuoli on vaarassa pudota tyhjyyden kokemukseen, etenkin jos hän on kieltäytynyt näkemästä suhteen päättymisen merkkejä ja kokee sen yllätyksenä. Suhteen päättymiseen voi liittyä myös helpotuksen ja vapauden tunteita. Jos suhteessa oli paljon riitelyä,  sen loppuminen vapauttaa rauhoittumaan ja kokemaan turvallisuutta. 

Eriytyminen, omaksi itseksi tuleminen ja turvallinen kokemus itsekseen olosta on kehityksellinen tapahtumaketju. Ihmisen varhaisimmat erokokemukset sijoittuvat elämän ensimmäisiin vuosiin, jolloin hänellä ei ole vielä keinoja sen herättämien kauhun tunteiden hallintaan. Varhaista erillään olon herättämää kauhua voidaan pitää myös kuolemanpelon versiona. Nuo varhaiset kokemukset jäävät ihmisen kokemusmuistiin, vaikka hän kasvun ja kehityksen myötä olisikin oppinut näitä tunteita sietämään ja kokemaan olonsa turvalliseksi niistä huolimatta. Sanonta kaikki ikävaiheet ovat ihmisessä läsnä tarkoittaa juuri tätä: vanhuksen sisällä on myös pieni avuton, tarvitseva, pelkäävä ja kauhuissaan oleva puoli itseä. Tämä kokemus ja tunnemaailma aktivoituu ihmisessä hänen erotessaan. Koska nämä varhaiset kauhut ja pelot ovat peräisin ajalta ennen sanojen ja puheen kehittymistä, on niitä myös vaikeaa pukea sanoiksi. Ahdistus koetaan ruumiillisina tuntemuksina. Erosta toipumisessa oleellinen kysymys onkin, minkälaisia keinoja ihmisellä on rauhoittaa itseään, tai kääntyä toisten läheisten puoleen pyytämään ja saamaan tukea ja lohdutusta. 

Kun ero tapahtuu tilanteessa, jossa toinen osapuoli on löytänyt uuden rakkauden, eron työstäminen "jää uuden rakkauden jalkoihin". Rakastumisen tilassa ihminen ei halua surra tai ajatella sitä, mistä on luopumassa. Kun uudessa suhteessa arki koittaa, pettymyksen ja realiteetin kokemiseen tulee mielessä tilaa. Silloin mahdollistuu myös entisen suhteen sureminen - kenties ensimmäistä kertaa. Tilanne voi herättää uudessa suhteessa paljon hämmennyksen, vihan, mustasukkaisuuden ja syyllisyyden tunteita. Uusi rakkaus voi kokea, ettei toinen olekaan eronnut exästään. Tämä voi pitää paikkansa tarkoittamatta kuitenkaan sitä, että puoliso kaipaisi takaisin entiseen. 

Erosta toipuminen vie aikaa. Todellinen toipuminen tapahtuu vasta, kun menetettyyn tai jätettyyn voi mielessään liittää kaikenlaiset muistot sellaisina kuin ne olivat. Pystyyn nousseen tien voi mielessään saada takaisin paikalleen, oman elämän matkan voi mielessään nähdä eteenpäin jatkuvana, kun suhteen päättymisen on voinut ymmärtää ja surra. Se mahdollistaa myös suhteessa olleiden hyvien asioiden näkemisen ja niiden arvon säilyttämisen, vaikka suhde ei enää jatkukaan. 

Sanna Aavaluoma