Lonely Castle in the Mirror

Keiichi Haran ja Takakazu Nagatomon ohjaama elokuva Lonely Castle in the Mirror vuodelta 2022on kertomus seitsemästä koulupudokkaasta ja syistä, jotka siihen on johtanut. Elokuva on kertomus yksinäisyydestä, kiusaamisesta ja kaltoinkohtelusta, mutta myös ystävyydestä, auttamisesta ja toivosta.

Kokoro näkee usein unta kouluun tulevasta uudesta oppilaasta, joka näkee kaikkien joukossa vain hänet ja toteaa: "Kokoro, pitkästä aikaa!" Mutta hän tietää, ettei niin tule tapahtumaan. Hän haluaisi mennä kouluun, mutta ei voi. Vatsaan sattuu. Yksin kotiin jäätyään hän linnoittautuu huoneeseensa.

Kun lapsi toistuvasti kieltäytyy menemästä kouluun, tilanteesta aiheutuu pitkiä poissaoloja. Usein vanhemmat ovat tietoisia tilanteesta, mutta eivät saa lasta käymään koulua, vaan lapsi jää koulupäiviksi kotiin. Kieltäytymisen syynä voi olla erilaiset psyykkiset ja/tai neuropsykiatristen syyt, kuten yleistyneet ahdistuneisuus ja pelot, jotka sosiaalisiin tilanteisiin, kiusaamiseen ja yksinäisyyteen liittyvät yleistyneet ahdistuneisuus ja pelot tai muut tunne-elämän vaikeudet. Tekemättömät tai kasaantuneet koulutyöt voivat myös aiheuttaa ahdistusta. Koulua käymättömän nuoren tilanne on monen tekijän summa, ja vaikuttaa koko perheeseen. (Porsanger-Rintala 2020).

Eräänä koulusta kotiin jäämisen päivänä Kokoron huoneen peili alkaa taianomaisesti hohtaa. Peilin koskettamien aktivoi portaalin, joka johtaa toiseen maailmaan, keskellä merta pienellä kalliosaarella sijaitsevaan linnaan, jossa hänet vastaanottaa susikuningatar, pienikokoinen susinaamiolla sonnustautunut tyttö. Linnassa Kokoroa odottaa kuusi muuta hohtavan peilin kautta linnaan päätynyttä nuorta, Masamune, Ureshino, Rion, Aki, Fuka ja Subaru. Kun valittu seitsikko on koossa, Susikuningatar kertoo heille linnassa olon säännöt ja tarkoituksen. Jossakin linnassa sijaitsee salainen lukittu pieni huone. Vain yksi seitsemästä voi päästä huoneeseen, jos hänellä on sinne linnasta löytyvä avain ja vilpitön toive. Kun avain on löydetty ja toive täytetty, peli loppuu. Linnaan saa tulla aamu yhdeksästä ilta viiteen Japanin aikaan. Jos nuoret eivät poistu linnasta määräaikaan mennessä, susi syö kaikki sinä päivänä linnassa olleet. Kun avain on löydetty ja jonkun toive toteutettu, kaikki tulevat unohtamaan toisensa ja linnan. Mikäli taas kenenkään toivetta ei toteuteta, he saavat pitää muistonsa.

Kaikilla valituilla on linnan yläkerrassa oma huone, jossa on jotakin heille tärkeää. Kokoron huoneesta on näkymä merelle. Vuode on katettu ja kirjahylly on täynnä Euroopasta tuotuja satukirjoja. Linnassa materiaalinen maailma pitää unohtaa. Takkatulen loimussa nuoret oppivat pelaamaan yhdessä lautapelejä ja lukemaan kirjoja. Nuoret päättävät alkaa etsiä avainta yhdessä ja sopivat, että mikäli avain löytyy, kukaan ei käytä sitä ennen linnassa olon päättymistä.

Kokoro havaitsee kaikkien käyvän linnassa päivittäin ja miettii pinnaavatko muutkin koulusta. Ureshino toteaa, ettei kukaan heistä pysty käymään koulua. "Olemme kaikki samanlaisia: ulkopuolisia, sorsittuja ja kaverittomia." Jokaisella on koulusta pois jäämiseen omat syynsä. Rionin isosisko kuoli syöpään ja Rion lähetettiin ulkomaille kouluun. Masamune on peliriippuvainen. Ureshino on pelokas, ylipainoinen ja ahdistunut. Hänen luokkatoverinsa kiristävät häneltä rahaa ja pahoinpitelevät häntä. Fuka kokee kovia paineita pianonsoittoharrastuksessaan. Subaru on isäpuolensa halveksima. Aki on isänsä seksuaalisesti ahdistelema. Kokoro on joutunut rajun koulukiusaamisen kohteeksi luokkansa tyttöjen taholta. Kiusaamiseen liittyy joukosta ulkopuolelle jättämistä, kilpailua ihastuksen kohteista ja isolla joukolla uhkaavasti käyttäytymistä. Kokoro pelkäsi heidän murtautuvan hänen kotiinsa ja tappavan hänet. Kokoro ei pystynyt kertomaan äidille tapahtuneesta. Pikkuhiljaa Kokoro lakkasi käymästä koulua. Hän ajatteli, että kaikki olisi hyvin, jos kiusaajaa ei olisi, ja halusi käyttää toiveensa tämän kadottamiseen.

Sigmund Freudin mukaan konversio-oire on somaattisesti ilmenevä, pohjimmiltaan tiedostamatonta ristiriitaa symboloiva psyykkinen oire. Myöhempien teoreetikoiden mukaan somaattisen sairastamisen ja psykologisten tekijöiden yhdistäväksi tekijäksi on ehdotettu stressiä. Nykykäsityksen mukaan monet psykologiset ja psykososiaaliset tekijät vaikuttavat sairauksien syntyyn, kulkuun ja ennusteeseen. Varhaisessa vuorovaikutuksessa puutteelliseksi jäävä tuki tunnesäätelyn ja tunnekielen kehityksessä voi aiheuttaa lapsen jäämisen liiaksi tunteiden fyysisen ilmaisutavan varaan, jolloin vaikeat ja jäsentymättömät tunteet kanavoituvat somaattisiksi oireiksi. Koulukiusatuilla lapsilla on havaittu muita enemmän somaattisia oireita, kuten mahakipuja, univaikeuksia, yökastelua, väsymystä ja huonoa ruokahalua. Nämä oireet voivat liittyä myös masentuneisuuteen ja ahdistuneisuuteen, joita esiintyy koulukiusatuilla enemmän kuin muilla samanikäisillä. (Erkolahti ym. 2011)

Kun Aki saapuu linnaan koulupuku päällä selviää, että he ovat kaikki saman koulun oppilaita. Masamune pyytää kaikkia tulemaan kouluun syksyllä edes päiväksi tavatakseen siellä jokaisen. Kaikki etsivät toisiaan koulussa onnistumatta. Masamune esittää teorian rinnakkaistodellisuuksista – ja maailmasta, joka alun perin oli puu, mutta haarautui oksiksi, jotka eivät tiedä toisiaan. Susikuningatar auttaa nuoria ymmärtämään heidän edustavan eri aikoja menneisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa. Heidän välillään on 42 vuotta.

Eräänä päivänä Kokoro ei mene linnaan. Hän viettää aikaa ainoan ystävänsä Moen kanssa, joka kertoo Sanadan ja muiden tyttöjen kiusanneen myös häntä Kokoron poissa ollessa. Moe sanoo muiden tyttöjen ajattelevan vain poikia ja pinnallisia juttuja ja saavan huonoja arvosanoja. Moe veikkaa tyttöjen alkavan mielistellä Kokoroa, jotta Moe jäisi nyt ulkopuoliseksi. Ystävykset viettävät aikaa Moen kotona, jossa on taulu sudesta ja seitsemästä lammaslapsesta. Taulun nähdessään Kokoro ymmärtää siihen kätkeytyvän linnassa piilotettujen avainten paikat. Kotona Kokoro löytää huoneensa peilin rikkoutuneena. Peilissä on jäljellä pieni ehjä pala, josta hän näkee linnaan ja saa kuulla Akin rikkoneen poistumissääntöä. Aki ei voinut palata turvattomaan kotiinsa ja piiloutui linnaan. Rangaistukseksi susi söi hänet ja yhteisvastuusäännön mukaan peili veti muutkin päivän aikana paikalla olleet takaisin linnaan. Linnassa olijat pyytävät Kokoroa tulemaan, etsimään avaimen ja pelastamaan Akin. Peilin ehjästä palasta Kokoro pääsee linnaan, jossa löytää kaikkien pirstoutuneet peilit.

Moen taulun avustuksella Kokoro löytää linnaan piilotetut merkit – rastit, jotka merkitsivät kunkin lapsen kuolemaa. Rastien yhdistyessä löytyy myös kätketty avain – joka avaa oven linnassa olevaan salaiseen huoneeseen, kaappikelloon. Kokoro käyttää toiveensa Akin pelastamiseksi. Samalla muutkin nuoret pelastuvat ja he yhdessä saavat Akin palaamaan linnaan. Selvittäessään ikäerojaan nuoret huomaavat Kokoron ja Rionin olevan samanikäisiä. Rion oivaltaa linnan sulkeutuvan siskonsa kuolinpäivänä ja tunnistaa susikuningattaren kuolleeksi siskokseen.

Kaikki palaavat omaan aikaansa muistonsa linnasta menettäneinä. Puuttuvista muistoista huolimatta aika linnassa on jättänyt Kokoron elämään jotakin hyvää. Pudokaskoulun opettaja Neiti Kitajima vakuuttaa Kokoron selviytyvän tavallisessa koulussa. Opettajalla on Akin ystävälliset silmät. Matkalla uuteen kouluun Kokoron luo tulee Rion Mizumoriksi esittäytyvä poika, joka toteaa olevansa Kokoron uusi luokkatoveri ja ehdottaa yhteistä matkaa.

Kokoron koulupudokkaiden koulussa oli käytössä termi Happy Classroom - Sydämellinen luokkahuone. Suomalainen KiVa Koulu® on Turun yliopistossa kehitetty tutkimusnäyttöön perustuva kiusaamisen vastainen toimenpideohjelma. Ohjelman tavoitteina on kiusaamisen ehkäiseminen, tehokas puuttuminen kiusaamistilanteisiin ja jatkuva seuranta. Suomessa KiVa Koulu -ohjelmassa on mukana yli 900 koulua ja Suomen lisäksi ohjelma on käytössä yli 20 eri maassa.

Sanna Aavaluoma

Äänirooleissa:

• Kokoro - Ami Tômaa
  
• Ureshino - Yüki Kaji
  
• Rion - Takumi Kitamura
  
• Aki - Sakura Kiryu
  
• Subaru - Rihito Itagaki
  
• Fuka - Naho Yokomizo
  
• Masamune - Minami Takayama
  

Lähteet:

1. Erkolahti Ritva, Sandberg Seija ja Ebeling Hanna (2011). Somatisointi ja somatoformiset häiriöt lapsilla ja nuorilla. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 2017;127(18):1904-10 https://www.duodecimlehti.fi/duo99787

2. Porsanger-Rintala Nea (2020) Koulua käymättömät oppilaat, koulupudokkaat, pinnarit, koulufoobikot, NEET-nuoret – rakkaalla lapsella on monta nimeä. Jyväskylän kaupunki. Kasvun ja oppimisen blogi. https://www.jyvaskyla.fi/blogit/kasvun-ja-oppimisen-blogi/koulua-kaymattomat-oppilaat-koulupudokkaat-pinnarit-koulufoobikot

3. https://www.kivakoulu.fi