Marriage Story

Noah Baumbachin elokuva Marriage Story vuodelta 2019 on kertomus parisuhteen kriisiytymisestä yksilöitymisen myötä, avioeron tuskallisuudesta sekä mahdollisuudesta selvitä siitä tavalla, jossa yhteisvanhemmuus toteutuu ja kummankin vanhemman suhde lapseen säilyy. Elokuvassa Tursas ja valas (2005) Baumbach on käsitellyt lapsuudenkokemuksiaan eroperheessä. Marriage Storyssä hän palaa aiheeseen peilaten sitä omaan avioeroonsa.

Elokuvan alussa kuultavat Charlien ja Nicolen kuvaukset toistensa rakastettavimmista puolista voisivat olla johdanto kertomukseen onnellisesta parisuhteesta. Kyse on kuitenkin avioeroon liittyvän sovitteluprosessin aikana, sovittelijan pyynnöstä, puolisoiden toisilleen kirjoittamista kirjeistä. Sovittelijan tarkoitus on hyvä. Yhteisvanhemmuuden toteutuminen eron jälkeen edellyttää eroavilta puolisoilta sen muistamista ja kunnioittamista, mitä toisessa joskus on rakastanut. Eroprosessin alussa, jossa tunteiden ristiriita on voimakkaimmillaan, toiselle voi olla mahdotonta sanoa mitään hyvää. Niinpä kauniit sanat jäävät toiselle sanomatta ja toisen sanomana kuulematta, vaikka kumpikin puolisoista yksin ollessaan pystyy ne muodostamaan.

Kun Nicole ja Charlie tapasivat, Nicole oli kihloissa Benin kanssa. Nicole tuli New Yorkiin katsomaan Charlien ohjaamaa näytelmää. Heidät esiteltiin toisilleen, he viettivät yhdessä illan, yön, seuraavan päivän – ja Nicole jäi Charlien luo. Pienen pojan syntymä teki heistä vanhemmat. Nicole auttoi Charlieta ideoimaan tulevia näytelmiä ja koki sen aluksi riittävän itselleen. Charlien teatterin menestymisen myötä Nicole alkoi tuntea itsensä yhä mitättömämmäksi ja sulautuneeksi miehensä tarpeisiin. Nicole kuvailee suhdettaan Charlieen: "Hän ei nähnyt minua erillisenä ihmisenä". Henryn täytettyä kahdeksan vuotta Nicole saa merkittävän roolin TV-sarjasta. Charlie ilahtuu ja ehdottaa Nicolen palkkioiden kanavoimista teatterinsa käyttöön. Ristiriidat lisääntyivät ja läheisyys parin välillä kuihtui. Charlien suhde teatterin näyttämömestari Mary-Annin kanssa on viimeinen nöyryyttävä pisara Nicolen vähitellen täyttyneeseen tyytymättömyyden ja katkeruuden maljaan.

Nicolen ilmoitettua eropäätöksestään, Charlie ja Nicole ajattelevat voivansa sopia asioista yhdessä. He suunnittelevat asuntojen hankkimista läheltä toisiaan, jotta Henryn elämä sujuisi parhaimmalla mahdollisella tavalla erosta huolimatta. Nicolen uusi kollega kuitenkin suosittelee ansioitunutta naisjuristia hoitamaan eroa. Juristien tullessa osaksi prosessia ero liukuu pois Charlien ja Nicolen hallinnasta ja muuttuu juristien väliseksi taktiseksi kilpajuoksuksi, julmaksi peliksi, jossa menetetään rahat ja kunnioitus toinen toista kohtaan. Charlien saama viisivuotinen apuraha, jolla hän ajatteli turvaavansa teatterilaisten palkat uppoavat juristien palkkioihin ja oikeuskuluihin.

Erotilanne on molemmille puolisoille erityisen haastavaa aikaa, jossa he yrittävät samanaikaisesti selvitä mielen sisäisistä myllerryksistä ja luoda puitteita konkreettisen arjen jatkumiselle. Samaan aikaan kun toisesta haluaa irrottautua ja lakata ajattelemasta hänen olemassaoloaan, on kyettävä keskustelemaan lapsen arjen jatkumisen mahdollistavista järjestelyistä. On haastavaa erottaa rakkaussuhde ja vanhemmuus toisistaan siten, että voisi kunnioittaa ja arvostaa toista arvokkaana toisena vanhempana, vaikka ei voisi kunnioittaa ja arvostaa häntä puolisona. (Aavaluoma 2022). Lapsi voi reagoida vanhempien riitoihin ja eroon monenlaisin käytöksen ja tunne-elämän vaikeuksin. Hänellä voi olla uniongelmia, alavireisyyttä, vanhempiin takertumista, raivokohtauksia tai vanhempaa ärsyttävää käytöstä. (Korhonen 2021). Vaikka lapsi ei vanhempiensa konkreettisten riitojen aikana olisikaan paikalla, hän aistii vanhempiensa väliset ristiriidat. Siirtymät toisen vanhemman luota toisen luo ovat lapselle vaikeita, sillä ne ylläpitävät eroa, toisen menettämistä ja toisen ikävöimistä aktiivisena hänen mielessään. Henryn reaktiot näyttäytyvät myös kouluvaikeuksina ja kakan panttaamisena. Tutkimusten mukaan lapsen hyvinvointi lisääntyy, jos vanhemmat pystyvät toimivaan yhteistyöhön lapsen hoidon kasvatuksen suhteen. Toimiva yhteisvanhemmuus myös vahvistaa kummankin vanhemman suhdetta lapseensa. (Terävä ja Böök 2019)

Lapsen kannalta parasta on, mikäli vanhemmat pystyvät keskustelemaan ja sopimaan asioista ennustettavasti. Toiseksi paras malli on kahden kodin malli, joissa vallitsee erilainen, mutta ennustettava kasvatusilmapiiri. Huonoin malli on sellainen, jossa vanhemmat eivät pysty psyykkisesti eroamaan, vaan jatkavat taistelua, pahimmillaan pyrkivät katkaisemaan lapsen ja toisen vanhemman välisen suhteen. (Korhonen 2021). Nicolen ja Charlien tilanteen tekee monimutkaiseksi heidän työnsä ja elämänsä jatkuminen pitkien välimatkojen päässä toisistaan. Jatkuva matkustaminen saa lapsen arjen pirstaloitumaan ja vanhemmat pitämään kiinni omista sovituista vuoroistaan – ajasta oman lapsensa kanssa riippumatta siitä, mikä olisi lapsen tarpeiden kannalta joustavaa.

Kun vanhemmat asuvat kaukana toisistaan, oikeudessa käsitellään myös heidän kyvykkyyttään huoltajuuteen. Paine hakea yksinhuoltajuutta kasvaa, ja sen perustelluksi todistamiseksi pienimmätkin epäkohdat nostetaan esiin. Kummankin edustaja pyrkii todistamaan toisen kyvyttömäksi huolehtimaan lapsesta ja yksittäiset tapahtumat nostetaan irti asiayhteydestä todistamaan toisen vastuuttomuutta tai välinpitämättömyyttä lapsesta. Olohuoneessa Charlien ja Henryn vuorovaikutusta havainnoiva sosiaalityöntekijä saa jännityksen ja stressin kohoamaan ja Charlien käyttäytymään oudosti. Henry kysyy isältään "Miksi hän haluaa katsoa, kun me syömme?"

Suhteen kriisissä varhaiset kiintymystraumat aktivoituvat. Varhaisesta lapsuudesta alkaen mielikuvat ja kokemukset vanhempiensa välisestä suhteesta rakentavat kehittyvän ihmisen mieleen tiedostettuja ja tiedostamattomia uskomuksia siitä, mitä parisuhteessa eläminen merkitsee. Sisäistetty hyvä parisuhde vaikuttaa aikuisuuden parisuhteisiin ja vahvistaa mahdollisuutta tukeutua toiseen suhteen vaikeina hetkinä ja lisää luottamusta suhteen selviytymismahdollisuuksiin. Charlien lapsuutta varjostivat vanhempien alkoholiongelmat ja väkivaltaisuus. Nicolen isä on kuollut eikä äidin suhde homoseksuaaliin isään ollut ristiriidaton. Suhteensa vaikeassa kriisissä kummankin turvattomuutta ja uhkaa kantavat sisäistykset muuttuvat eläviksi ja puolisot alkavat edustaa niitä toisilleen. Riitojen eskaloituessa he lopulta haukkuvat toisiaan vanhempiensa kaltaisiksi ja näkevät toisissaan yhdistyvän vanhempiensa pahimmat puolet. Toisen kokeminen omaa olemassaoloa uhkaavana tiivistyy hetkeen, jossa Charlie toteaa heräävänsä joka aamu toivoen Nicolen kuolemaa. Riita eskaloituu seinään reiän tekevään nyrkiniskuun. Pelon ja hylätyksi tulemisen suojana toimineen raivon purkautumisen jälkeen tulevat näkyviin todelliset kivuliaat tunteet, romahdus, itku, anteeksipyyntö ja toisiinsa takertuminen.

Ero voi olla perheelle uuden hyvän elämän alku. Eron myönteiset vaikutukset näkyvät perheenjäsenten tyytyväisyytenä, kodin rauhallisena ilmapiirinä, vanhempien voimien palautumisena ja lapsen huomiointina. (Kauppinen 2013). Eron jälkeen lapsen kannalta keskeistä on se, mitä vanhemmat toisistaan lapselle puhuvat. Vanhemman tunteet, asenteet ja mielipiteet välittyvät lapselle sanattomasti. Jyväskylän yliopiston Vanhemmuus eron jälkeen -tutkimuksen tulosten mukaan isien rooli ja asema vanhempana eron jälkeen jakautuu kahteen suuntaan. Isän suhde lapseen joko säilyy ja vahvistuu tai hiipuu isän jäädessä ulkokehälle lapsensa elämässä. Parhaimmillaan ero voi olla mahdollisuus rakentaa uudenlaista isä-lapsi-suhdetta. Haastatteluaineiston perusteella tutkijat muodostivat kuusi yhteisvanhemmuustyyppiä, jotka ovat: yhteistyökumppanit, sopeutujat, taistelijat, uhrit, vastuunkantajat ja luovuttajat (Terävä ja Böök 2022). Nicolen ja Charlien elämä jatkuu. Nicole löytää uuden kumppanin. Charlie ottaa vastaan yliopistoviran Kalifornian yliopistossa. Nicole ja Charlie löytävät joustavan tavan huolehtia lapsestaan yhdessä – vaikka erossa. Yksi elokuvan kauneimmista hetki nähdään sen lopussa. Charlie löytää Henryn lukemassa äitinsä erosovittelun aikana kirjoittamaa kirjettä Charliesta. Nicole katsoo etäältä Henryä ja Charlieta, kun he lukevat kirjettä yhdessä ääneen. Charlie liikuttuu Nicolen sanoista. Henry saa vanhemmiltaan lahjan – erosta huolimatta eloon jääneen rakkauden.

Sanna Aavaluoma

Rooleissa

• Charlie Barber - Adam Driver

• Nicole Barber - Scarlett Johansson

• Henry Barber - Azhy Robertson

• Sandra -- Julie hagerty

• Cassie  - Merritt Wever

• Carter Mitchum - Mark O´Brien

Lähteet

1. Aavaluoma Sanna (2022). PariTila Parisuhteen psykoanalyyttinen ymmärtäminen ja hoito. Suhteessa oy.

2. Kauppinen Niina (2013). Eronjälkeinen selviytyminen ja onnistunut yhteistyö eroperheiden tarinoissa. SOSNET / Turun yliopisto. Lisensiaatintutkimus.

3. Korhonen Laura (2021) Vanhempien ero. Pulassa lapsen kanssa. Duodecim terveyskirjasto 26.11.2021. https://www.terveyskirjasto.fi/pla00032

4. Terävä Johanna ja Böök Marja-Leena (2019). Yhteistyövanhemmuus eron jälkeen: mitä, miksi ja miten? Teoksessa Hietanen, Keinonen & Kettunen (toim.) Yhteistyövanhemmuuden käsikirja. Ensi- ja turvakotien liitto.

5. Terävä Johanna ja Böök Marja-Leena (2022). Yhteisvanhemmuus – sehän olisi aivan mahtavaa, jos se toimisi! Eronneiden isien ja äitien puhetta yhteistyöstä ja vanhemmuudesta. Kasvun tuki aikakauslehti 1/2022;15-23.