Mielen maadoitt a/u minen

Sähköteknisesti maadoittaminen merkitsee virtapiirin yhteyttä maahan. Sen tarkoituksena on varmistaa sähkölaitteiden toiminnan turvallisuutta. Maadoitetun sähköjärjestelmän vuotovirta viedään johtimen avulla maahan, jolloin se ei ole vaarallista. Maadoittaminen on osa vikasuojausjärjestelmää, joka rajoittaa vikatapauksissa esimerkiksi ukkosen aiheuttamaa ylijännitettä ja estää tällöin mahdollisia sähköiskuja. Järjestelmä ei kuitenkaan ole aukoton. Jos samaan maahan kytketään enemmän kuin kaksi laitetta, ne vaikuttavat toisiinsa maan kautta. Mielen maadoittumisessa pyritään pääsemään yhteyteen luonnon kanssa meditaation, itsetutkiskelun tai mietiskelyn avulla. Luonnonvoimien uskotaan tasapainottavan ja rauhoittavan ihmistä antaen hänelle luonnossa virtaavia energioita. Psykoterapeuttisessa yhteydessä maadoittumisella tarkoitetaan läsnäoloa, rauhallisuutta ja rauhoittumista. Mentalisaatiolla eli mielentämisellä tarkoitetaan ihmisen kykyä pitää oma ja toisen mieli mielessä. Sen onnistuessa on mahdollista säädellä omaa käyttäytymistä erilaisissa vuorovaikutustilanteissa. Miten nämä ilmiöt liittyvät toisiinsa?

Tunteiden säätely on monimutkainen asia, jota opimme ja opettelemme koko elämämme ajan. Pohja tunteiden säätelyn mahdollisuudelle on riittävissä varhaisessa hoivasuhteessa lohdutetuksi ja rauhoitetuksi tulemisen kokemusten jatkumossa. Jokaisesta rauhoittumisen tuomasta turvallisuudentunteesta jää muistijälki. Vauvan rauhoittumisessa keskeistä on kokemus siitä, että hoivaava aikuinen kykenee sietämään vauvan sietämätöntä oloa pysyen itse turvallisena ja rauhallisena. Tämä tunteiden kannattelu sisäistyy lapsen kyvyksi sietää erilaisia tunnetiloja. Kun vanhemmat sanoittavat näitä tilanteita ja lapsen olotilaa, lapsi oppii vähitellen myös nimeämään näitä erilaisia tunteita. Yhdessä vanhempien kanssa näissä hetkissä ja kokemuksissa lapsi oppii myös sitä, miten tunteita omassa perheessä ilmaistaan.

Aikuinen, jolle vauvan tai lapsen "kiukuttelu" on kestämätöntä, ottaa käyttöönsä toisenlaiset lapsen rauhoittamisen keinot. Hänelle lapsen tunteiden vastaanottaminen ei ole mahdollista, sillä lapsen kiukku herättää hänen omat kesyttämättömät tunteensa. Hän ilmaisee lapselle, ettei tämän tunteet ole sallittuja. Hän (kenties sanattomasti) vaatii lasta nielemään vaikean olotilansa. Näin tunnetaidoton aikuinen pyrkii hallitsemaan myös omat tilanteessa heränneet tunteensa "nielemällä ne". Hän saattaa kokea turvalliseksi ja hyväksi sen, ettei "räjähtänyt" lapselle. Toki räjähtämättömyys on lapsen kannalta hyvä, mutta lapsi tuntee myös pidätetyn tai tukahdutetun raivon. Mikäli lasta vaientamisen lisäksi rangaistaan tunteenilmaisustaan, sanallisesti arvostelemalla, psyykkisesti hylkäämällä jättäen yksin tai fyysistä väkivaltaa käyttäen, lapseen patoutuu nöyryytetyksi tulemisen ja vastaanottamattomien tunteiden herättämää vihaa. Nämä patoutuneet tunteet jäävät kytemään ja saattavat purkautua yllättävissäkin tilanteissa.

Turhautuminen, kiihtyminen ja kiukun joskus ei rakentavasti purkautuminen kuuluvat jokapäiväiseen elämään, myös suhteissa, joissa yhdessäolo tavallisesti tuntuu hyvältä ja molempia tyydyttävältä. Alipaineen tullessa suhteeseen päätä alkaa särkeä, ilmapiiri alkaa olla painostava ja jännitteet nousevat. Silloin tarvitaan sisäistä maadoittumisen kykyä. Kun puolisot ajautuvat jatkuviin raastaviin riitatilanteisiin, heidän sisäinen vikavirtasuojauksensa lakkaa toimimasta. Kun tilanne kärjistyy ukkosen jyrähdyksiin ja puolisoiden maadoitusjärjestelmä ei toimi, sähköiskut ovat vääjäämättömiä. Toistuvat sähköiskut aiheuttavat palovammoja ja rikkovat puolisoiden sisäistä turvallisuuden kokemusta. Miten näitä sähköiskuja voisi välttää? Voiko sisäistä maadoitusta rakentaa, mikäli sitä ei ole?

Hyvässä tunteiden maadoittamisessa ei ole kyse tunteiden tukahduttamisesta tai odotuksesta, että ne ohjautuisivat "johtimen avulla maahan" - pois niiden kokijasta ja lakkaisivat olemasta. Siten monille tuttu ohje "Hillitte ittes" ei pitkän päälle ole auttava, mikäli se sisältää vaatimuksen tunteiden kieltämisestä tai ohittamisesta. Hyvä tunteiden maadoittaminen merkitsee sitä, että erilaisia tunteita itsessä ja toisessa voi sietää provosoitumatta. Ensimmäinen askel vahingollisten tunteidenpurkausten hallitsemiseksi on omien tunteiden kuuntelu, niiden hyväksyminen ja myötätunto itseä kohtaan erilaisten tunteiden kokijana. Kun tunteen voi tunnistaa, sitä voi kokemisen lisäksi ajatella ja paine lähteä toimimaan tunteen vallassa pienenee. Ajatteleminen auttaa ilmaisemaan omaa tunnetta toiselle niin, että toinen voi sen vastaanottaa. Parisuhteessa syntyvien ristiriitatilanteiden laukeaminen tapahtuu helpommin, kun puolisoilla on käytössään omat sisäiset rauhoittumisen keinot, eikä toinen ole edellytys omalle rauhoittumiselle. 

Sanna Aavaluoma