Mies joka rakasti järjestystä

Hannes Holmin vuonna 2015 ohjaama elokuva Mies, joka rakasti järjestystä perustuu Fredrik Backmanin samannimiseen romaaniin. Se on kertomus rakkaudesta, kuolemasta, yksinäisyydestä, ja leskeydestä, jolla on mahdollisuus kääntyä tuhoavaksi masennukseksi tai kohti elämää suuntautuvaksi, kannattelevaksi suruksi.

59 -vuotiaan Oven elämästä on pudonnut pohja. Hänen vaimonsa Sonjan kuolemasta on kulunut kuusi kuukautta. Ove käy päivittäin hänen haudallaan, kertoo siellä päivästään ja ikävästään ja silittää hautakiveä kuin Sonjan poskea. Kotona jokaisessa huoneessa on Sonjan valokuva. Hänen takkinsa roikkuvat yhä eteisen naulakossa, niissä on hänen tuoksunsa. Ove ei halua kenenkään puhuvan Sonjasta, sillä mitä enemmän hänestä puhutaan, sitä pikemmin Ove pelkää menettävänsä muiston Sonjan äänestä. Uudelleen työllistymisen kurssiksi naamioitu irtisanominen 43 palveluvuoden jälkeen on viimeinen pisara. Ove päättää irtisanoutua itse. Ove sanoo, ettei ollut elossa ennen Sonjan tapaamista ja kuolleensa samalla kun Sonja kuoli. Hän haluaa päästä Sonjan luo. Ove irtisanoo sähkösopimuksensa ja puhelinliittymänsä, maksaa oman hautapaikkansa Sonjan viereen ja valmistautuu itsemurhaan.

Mikä selittää Oven syvän, itsetuhoisen masennuksen? Ja mikä on se voima, joka kuolemanhalusta huolimatta kuitenkin pitää hänet elossa? Vuonna 1917 Sigmund Freud julkaisi kirjansa Mourning and Melancholia, jossa hän käsittelee surua ja masennusta. Hän tiivistää niiden välisen eron todeten murheessa ulkoisen, ympäröivän maailman muuttuvan mustaksi, masennuksessa niin tapahtuvan ihmisen sisäiselle maailmalle, egolle itselleen. Oven on vaikea löytää merkitystä elämäänsä Sonjan kuoleman jälkeen. Sonjan myönteisyys ja rohkeus merkitsi Ovelle uskallusta luottaa tulevaisuuteen ja uskoa mahdollisuuksiin vaikuttaa omaan elämäänsä.

Ove on kohdannut elämässään monia menetyksiä. Äiti kuoli keuhkosairauteen Oven ollessa pieni poika. Isä oli lempeä, mutta vähäpuheinen mies, joka ei näyttänyt suruaan, eikä puhunut Ovelle äidistä. Ovesta tuntui siltä kuin äiti olisi vienyt mukanaan isän loputkin sanat. Isä ja Ove kävivät sunnuntaisin jumalanpalveluksessa – kirkossa he istuivat yhdessä hiljaa ja ajattelivat äitiä. Auton moottoreista isä sen sijaan jaksoi puhua loputtomasti. Isä ja Ove kävivät yhdessä automatkoilla ja korjasivat autoa. Isä opetti Ovelle kaiken autoista. Oven isän työn myötä rautatiet ja junat olivat osa pojan kasvuympäristöä. Ne kytkeytyvät moniin käännekohtiin Oven elämässä. Pikkupoikana Ove oli jäädä junan alle, mutta isä sai kaapattua hänet syliinsä juuri ennen törmäystä. Nuorukaisena Ove meni isän työpaikalle näyttämään päättötodistustaan. Ylpeänä pojastaan isä kadotti hetkeksi tarkkaavaisuutensa ja murskautui junan alle. Ove jatkoi isänsä työtä ja asui vanhempiensa rakentamassa kotitalossa. Talon tuhouduttua tulipalossa Ove nukkui työpaikallaan junanvaunussa.

Junanvaunussa avautuu Ovelle myös uusi ihana maailma. Eräänä aamuna hän herää liikkuvassa junassa havahtuen punaisiin siroihin kenkiin vastapäätään. Kengissä on Sonja, johon Ove hurmaantuu. Ove matkustaa samalla junavuorolla, kunnes kohtaa Sonjan uudelleen. Ovesta ja Sonjasta tulee pari. Heidän tiedostamaton yhteensopivuutensa on surussa. Sonjan äiti kuoli lapsivuoteeseen, eikä isä koskaan mennyt uudelleen naimisiin. Ove ja Sonja ovat molemmat kasvaneet äidin menetyksen ja puhumattoman surun varjossa. Vahva sitoutuminen on heille molemmille selvää. Opettajaksi opiskeleva Sonja rohkaisee Ovea opiskelemaan insinööriksi. He avioituvat ja rakentavat yhteistä elämää. Hämmennys ja onnellisuus on suurta, kun Sonja tulee raskaaksi. Ennen lapsen syntymää he matkustavat kaksin Espanjaan. Loman päätteeksi humalaisen kuljettajan ajama bussi suistuu vuoristotiellä rotkoon. Ove selviytyy pienin kolhuin, mutta Sonja halvaantuu ja vauva kuolee kohtuun. Ove uudelleenrakentaa kodin sopivaksi pyörätuolissa olevalle Sonjalle. Vammautumisestaan huolimatta Sonja säilyttää elämänhalunsa. Ove purkaa vihaansa tapahtuneesta tekemällä valituksia ja puolustamalla Sonjan oikeuksia ja mahdollisuutta jatkaa vammautuneena opettajan työtään. Sonja puolustaa ja rohkaisee erityisnuoria ja muita heikommassa asemassa olevia ja menestyy erityisopettajana. Yhdessä vanheneminen tuntuu hyvältä tulevaisuudelta. Elämä kuitenkin tuo ikävän yllätyksen; Sonja sairastuu syöpään ja kuolee.

Sonjan menetys pudottaa Oven toivottomuuden kuiluun, jossa hän joutuu kohtaamaan kaikkien rakastamiensa läheisten menetykset. Oven sisällä taistelevat elämän ja kuoleman voimat. Hän yrittää hirttäytyä, tukehduttaa itsensä auton pakokaasulla, heittäytyä junan alle, ottaa yliannostuksen lääkkeitä ja ampua itsensä. Jokaisessa yrityksessä itsemurhan esteeksi ja Oven pelastukseksi tulee toisen ihmisen auttaminen. Ratkaiseva käänne Oven elämässä on uusi naapuri Parvaneh perheineen. Vähitellen Ove samaistuu hyviin sisäistyksiin. Menetettyjen rakkaiden vahvuudet vahvistuvat Oven omassa toiminnassa. Kun Ove saa sairauskohtauksen, lääkäri toteaa hänellä olevan liian suuri sydän.

Elokuvan alkuperäinen nimi Man som heter Ove kuvaa elokuvan ydinteemaa – kysymystä kuka ihminen on suhteessa läheisiinsä ja ilman heitä. "Rakkaan kuolema on elämänkohta, joka pakottaa yksin jäävän rakentamaan uudelleen minuutensa ja identiteettinsä ilman toista ja parisuhdetta, joka tiedostamattomalla ja sanattomalla sopimuksella kannatteli puolisoiden toisiinsa sijoittamia odotuksia ja toisilleen antamiaan psyykkisiä tehtäviä. Kuolema erottaa puolisot, mutta se antaa myös mahdollisuuden uuteen eriytymiseen ja yksilöitymiseen. Onnistuneen suruprosessin tuloksena kuolleesta muodostuu sisäinen muisto-objekti, joka lohduttaa ja auttaa rakentamaan omaa elämää uudelleen. (Aavaluoma 2016) Ove löytää uuden identiteettinsä, mutta se ei tapahdu helposti. Parvaneh perheineen saa Oven kokemaan itsensä rakastetuksi ja myös rakastamaan. Ove kertoo elämästään ja menetyksistään ja saa mahdollisuuden osallistua lapsiperheen elämään. Parvanehin ja Patrikin kolmas lapsi saa kastelahjaksi Oven omalle syntymättömälle lapselleen tekemän kehdon ja isommat lapset alkavat kutsua Ovea isoisäkseen. Uusi ystävyys mahdollistaa heille kaikille korvaavia kokemuksia ja rooleja isänä, tyttärenä ja isovanhempana.

Filosofi Frank Martela (2017) määrittelee elämän merkitykseksi tehdä itselleen merkityksellisiä asioita siten, että tekee itsestään merkityksellisen muille ihmisille. Parvaneh kuten muutkin naapuruston asukkaat tarvitsevat Oven apua monessa käytännön asiassa. Ove päätyy Parvanehin ajo-opettajaksi. Hän majoittaa kotiinsa Mirsadin, jonka isä heitti ulos kodista kuultuaan poikansa olevan homoseksuaali. Hän auttaa Runea ja Anitaa välttämään Runen siirtymisen hoivakotiin. Hän pelastaa tuntemattoman junan alle jäämiseltä. Liian suuri sydän koituu lopulta Oven kohtaloksi. Parvaneh ja Patrik löytävät hänet vuoteestaan kuolleena. Ove saa jäähyväiskirjeessään toivomansa kirkkohautajaiset. Hän toivoi tilaisuuteen vain läheiset, jotka kokivat hänen toimineen oikein. Kirkko on täynnä.

Elokuva on kokonaisuus, jossa kirjoitettu tarina saa tulkinnan. Verrattuna alkuperäiseen elokuvaan nostan esiin kaksi hämmentävää tulkintaa. Elokuvan nimen suomennos korostaa surun keskeneräisyyttä ja kielteistä puolta - itseen integroitumatonta vihaa, joka näyttäytyy pyrkimyksenä kontrolloida ympäristöä ja muita ihmisiä. Harmillisesti se kytkeytyy Oven identiteetiksi. Tänä vuonna elokuvasta ilmestyi amerikkalainen versio nimellä A Man called Otto. Tom Hanksin tähdittämä kertomus on sisällöllisesti kovin ohut verrattuna alkuperäiseen. Ellei tarinaa tunne eikä ruotsalaista elokuvaa ole nähnyt, se on kohtuullinen elokuva. Käsittämätöntä kuitenkin on se, ettei Oven lapsuuden traumaattisista menetyksistä tai vanhemmista puhuta elokuvassa lainkaan. Elokuvaan liittyvässä haastattelussaan Tom Hanks sanoo samaistuvansa kärttyisen vanhan miehen rooliin ja arvelee pohjoismaisen ja amerikkalaisen version eroksi sen, että amerikkalainen Otto huutaa, kun ruotsalainen Ove kätkee tunteensa hiljaisuuteen.

Sanna Aavaluoma

Rooleissa:

• Ove Rolf Lassgård

• Sonja Ida Engvoll

• Parvaneh Bahar Pars

• Rune Börje Lundberg

• Anita Chatarina Larsson

Lähteet:

1. Aavaluoma Sanna (2016). Kunnes kuolema meidät eriyttää. Muistisairaan puolison suruprosessi ja toipuminen puolison kuoleman jälkeen. Omakustanne.

2. Freud Sigmund (1917) Mourning and melancholia

3. Martela Frank (2017) Elämän tarkoitus – haluatko luennon vai kelpaisiko yhden lauseen vastaus? https://frankmartela.fi/tag/elaman-tarkoitus/ 1.10.2017

4. Sippola Jussi (2023) Työmies. Helsingin Sanomat. 6.1.2023. https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009267539.html