Mörkölinjalla

09.06.2019

Viimeaikaiset urheilutapahtumat ovat nostaneet Muumihahmoista kenties surullisimman, Mörön, huomion keskipisteeseen. Sen lisäksi ilman ennakko-odotuksia saavutettu maailmanmestaruus herätti toivottavasti meidät suomalaiset miettimään itseluottamuksen ja yhteisöllisyyden voimaa ja merkitystä niin urheilun kuin koko elämän kannalta. Vaatimattomuuden, ystävällisyyden, toisen arvostamisen ja kunnioittamisen sekä yhdessä tekemisen yhdistelmä on tullut esiin monissa voittoon liittyneissä kirjoituksissa. Mitä me jokainen voisimme oppia Suomen maailmanmestaruuteen johtaneilta nuorilta? Miten elämäntiemme voisi jatkua Mörkölinjalla?

Vaatimattomuus on hyve, jonka sanotaan kaunistavan ihmistä. Perinteisesti se on Suomessa linkittynyt heikkoon itsetuntoon. Yhdistelmänä ne aiheuttavat taipumusta vetäytyä. Yhdistelmä vääristää itsen puolustamisen uhoamiseksi. Kun vaatimattomuuteen lisätään luottamus ja halu toimia yhdessä, avautuu mahdollisuus molemminpuoliseen kannustamiseen ja rohkaisuun. Kauniisti vaatimaton ihminen ei koe tarvetta korostaa omaa osaamistaan silloin, kun sille ei ole tarvetta. Hän ei kuitenkaan epäröi antaa osaamistaan tai panostaan peliin tarpeen tullen.

Ystävällisyys kohdistuu jokaiseen lähellä olevaan, huolimatta siitä, onko tämä ystävä vai vieras. Kun ihmiset kadottavat yhteyden ystävällisyyteen itsessään, he ajattelevat ja selittävät sen johtuvan kiireestä. Ystävällisyys ei vie aikaa. Usein ystävällinen ele päinvastoin jouduttaa hyvällä tavalla toimiamme. Sen jättämä hyvän mielen jälki lämmittää ja vaikuttaa meihin ja meissä vielä pitkän ajan tapahtumisensa jälkeenkin.

Toisen kunnioittaminen ja arvostaminen merkitsee toisen huomioimista ilman oletuksia hänen puolestaan. Se ei merkitse varovaisuutta tai hiljenemistä toisen läsnä ollessa. Joskus joudumme ristiriitaan toistemme kanssa ja joudumme rajoittamaan toista tai tuottamaan hänelle pettymyksen. Myös haastavan palautteen tai kritiikin voi antaa toiselle kunnioittavasti. Silloin toinen voi ottaa palautteen vastaan ja tuntea ettei toinen ole vastustaja, vaikka onkin tilanteessa eri mieltä. Kunnioittamiseen kuuluu myös sen hyväksyminen, että toisella on oma ajatus, tunne, kokemus ja mielipide. Se on yhtä tärkeä kuin omani.

Yhdessä tekeminen kuulostaa hauskalta ja voimauttavalta. Todellinen yhdessä tekeminen sisältää sen jatkamisen myös niinä hetkinä, kun ei ole pelkästään hauskaa. Paineiden ja ongelmien kohdatessa niistä selviämisessä punnitaan todellinen kyky ja yhdessä tekemiseen. Liialliselle sooloilulle ei silloin ole tilaa. Toiseen tulee luottaa. Toimintasuunnitelma tulee tehdä yhdessä. Jokaisen tehtävä tulee olla selvä. Ja kun tilanne sallii tai vaatii - joskus yksilöllinen ratkaisu voi johtaa yhteiseen hyvään - kunhan sen tekijä tietää mitä on tekemässä ja tekee sen yhteiseksi hyväksi.

Mutta miten Mörkö liittyy tähän kaikkeen? Muumilaakson tarinoissa Mörkö on Yksinäisillä vuorilla asuva möhkälemäinen, hyytävän kylmä olento, jolla on kiiluvat silmät ja rivi irvistäviä hampaita. Paikalle saapuessaan Mörkö jäädyttää kaiken, mihin koskee. Kaikki pelkäävät tätä lämpöä ja valoa elämäänsä etsivää yksinäistä hahmoa. Muumipeikon ystävällisyys saa kuitenkin hänet sulamaan ja hänestä tulee pelottavan sijaan yksinäinen kulkija, joka kaipaa ystävää lähelleen.

Meillä jokaisella on omat jäätävät möhkäleemme, joita pyrimme karkottamaan tietoisuudestamme ja läheisyydestämme. Karkotetun Mörön pelottavuus jatkuu ja kun se yrittää tulla lähellemme, se jäädyttää meitä. Mutta kuten tarina opettaa, ystävällisyys saa pelon sulamaan. Kun kunnioittamme omia sisäisiä Mörköjämme, ne lakkaavat olemasta meille vaaraksi. Kun ymmärrämme niiden etsivän ystävällisyyttä, arvostusta ja ystävyyttä, ne tulevat yhteistyöhön kanssamme. Silloin itseluottamuksemme vahvistuu. Tämän kirjoituksen kuva vahvistaa sen, että kun Mörkö otetaan ystävänä vastaan, jääkiekkokaukalon ulkopuolella maa sen alla sulaa ja kukkii. Jatketaan siis kaikki kulkuamme omalla Mörkölinjallamme - sisäisen jäätymisen pelkomme sulattamalla voitosta voittoon!


Sanna Aavaluoma