Muistojen matka

Jelle de Jongen elokuva Muistojen matka vuodelta 2024 on kertomus ikääntyvästä pariskunnasta Maartjesta ja Jaapista. Elokuvaa tarkastelun lähtökohta voisi olla viime vuosina syntynyt uusi elokuvagendre – vanhusroadmovie. Muistojen matka on toki sellainen, mutta ennen kaikkea se on kaunis kuvaus puolison muistisairauden tunnistamisen ja hyväksymisen vaikeudesta.

Hollantilaiset Maartje ja Jaap ovat olleet naimisissa 46 vuotta. Lapsettomana parina heidän elämänsä on muotoutunut pitkälle yhdessä olon varaan. Iän karttuessa tietoisuus elämän rajallisuudesta herättää parisuhteessa (ainakin) tiedostamattoman pelon tulevaisuudessa odottavasta jommankumman kuolemasta. Tiivis yhdessäolo merkitsee myös sitä, että suhteessa ja puolisossa hitaasti tapahtuviin muutoksiin tottuu. Osittain ne voidaan hyväksyä, osa huolestuttavistakin muutoksista normalisoituu, osa muutoksista on niin ahdistavia, että ne on kiellettävä. Maartjen käytös on muuttunut. Toisaalta hän on energinen ja innostuva oma itsensä, mutta samaan aikaan hän ei saa asioita hoidettua kuten aiemmin. Pariskunta menee huonekaluliikkeeseen katsomaan uutta televisiotuolia ja Maartjen innostuttua modernista mekanismituolista, he ostavat tuolin tarkistamatta mahtuuko se heidän olohuoneeseensa. Kun kuljetusliike toimittaa tuolin kotiovelle, Maartje hämmentyy, ei osaa kuitata sitä vastaanotetuksi eikä päästä kuljetusmiehiä sisään.

Nuorina Maartje ja Jaap matkustelivat paljon. Heillä on lukuisia ystäviä Ranskassa ja Espanjassa. He saavat kirjeen nuoruuden ystävältään Luisilta Barcelonasta. Luis kertoo sairastavansa syöpää ja olevansa saattohoidossa. Hän kutsuu ystävänsä vanhojen aikojen muistoksi vielä kerran yhteisille drinkeille. Maartje innostuu kutsusta, mutta Jaapia ajatus autolla eurooppalaisille moottoriteille lähdöstä hirvittää. Hän vaatii vaimoaan hylkäämään ajatuksen. Kummankaan reaktioissa ei päällimmäisenä ole Luisin kuolema.

Vaikka muistisairauksista puhutaan julkisuudessa yhä enemmän ja ne yleistyessään ovat yhä useamman ikääntyvän parin todellisuutta, sairaus koetaan edelleen häpeällisenä. Sairauden myötä muuttuva käytös on hämmentävää ja siltä suojaudutaan välttelemällä läheisten, ystävien ja sukulaistenkin tapaamisia. Jaap laulaa kuorossa, mutta on alkanut vetäytyä harrastuksestaan välttääkseen kysymykset kotitilanteesta. Osuessaan samaan aikaan kauppaan kuorolaisten kanssa Jaap yrittää poistua paikalta heidän huomaamattaan. Hän on siirtänyt ja peruuttanut tapaamisia veljensä ja tämän vaimon kanssa. Nyt veli puolisoineen on päättänyt tulla Maartjen ja Jaapin luo. Tapaaminen sujuu ensin mukavasti. Vaimot tekevät keittiössä voileipiä ja vaihtavat kuulumisia -mutta Maartje toistaa samoja kysymyksiä. Jaapin järkytykseksi Maartje kertoo kahvipöydässä innostuneena lähestyvästä Espanjan matkasta. Myös läheisten on vaikeaa ottaa havaintojaan puheeksi, sillä sen pelätään olevan loukkaavaa. Vierailun päätteeksi veljen vaimo kysyy Jaapilta vaivihkaa ovensuussa kyseleekö Maartje jatkuvasti samoja asioita uudelleen.

Kielletty realiteetti on raskas kantaa yksin. Jaap on muuttunut ärtyneeksi. Hän ei kerro kenellekään kotona tapahtuvista hämmentävistä hetkistä, joina ei ymmärrä vaimonsa toimintaa. Muistisairaudelle on ominaista toimintakyvyn vaihtelu, jolloin arkiset asiat toisinaan sujuvat ja toisinaan tuottavat haasteita. Tästä tietämättömänä Jaap monen muistisairaan puolison tavoin ärsyyntyy ja kokee puolisonsa aiheuttavan hämmentäviä hetkiä tarkoituksellisesti tai tahallaan – hänen kiusakseen. Jaap ei hae apua vielä silloinkaan, kun eksynyt Maartje tulee kotiin poliisien saattamana.

Päättäväinen Maartje alkaa pakata matkaa varten ja lopulta Jaap myöntyy ajatukseen. Alkaa vaiherikas matka, jossa Jaapin ajotaitojen lisäksi koetukselle joutuu hänen sietokykynsä ja heidän vanha autonsa. Matkan aikana Jaap joutuu myöntämään itselleen kipeän todellisuuden. Vieras ympäristö ja yllättävät tilanteet paljastavat sekä Maartjen vaikeudet, mutta myös luovuuden ja kyvyn pysähtyä pieniin iloa tuottaviin hetkiin.

Muistisairauden etenemisen myötä ihmisen sisäinen säätelykyky ohenee. Se aiheuttaa monia vuorovaikutuksellisia haasteita ja hämmentävää käytöstä. Mieleen tulevia häiritseviä ajatuksia ei voi pitää mielessään, vaan ne pulpahtavat ilmoille miettimättä miltä ne muista kuulostavat tai tuntuvat. Turhautumisen hetkinä kyky rauhoittaa omaa mieltä puuttuu. Mieleen nousevat yllykkeet muuttuvat impulsiiviseksi toiminnaksi ajattelematta onko se soveliasta ylipäänsä, tai onko hetki ja paikka sovelias niiden ilmaisemiseen. Turhautuessaan kartan lukemisen vaikeuksiin Maartje repii kartan palasiksi. Kun Jaap ei ole hänelle tilanteessa myötätuntoinen, Maartje haukkuu hänet mulkuksi. Halu korostaa vielä olemassa olevaa hetkeen tarttumista saa Maartjen näyttämään takamustaan auton tuulilasia vasten. Jaapin puuttuminen Maartjen majoneesin syömiseen ravintolassa saa Maartjen puristamaan majoneesipullon sisällön Jaapin päälle. Tutusta vanhasta ravintolasta hän varastaa mieluisen pöytäkellon. Samaan aikaan kyky innostua ilman estoja tuottaa mukaviakin hetkiä. Autosta löytyvät vanhat C-kasetit saavat Maartjen laulamaan vanhoja hittejä ja Jaapinkin liittymään iloon ja muisteluun. Maartje on aktiivinen myös seksuaalisissa aloitteissa.

Erilaisten kykyjen muutokset herättävät epävarmuutta ja turvattomuutta. Kun itsen tyynnyttämisen kyky murenee, epävarmuus, pelot ja joillakin muistisairauksiin liittyvät harha-aistimukset voivat saada ihmisen suunniltaan. Eräänä yönä Jaap löytää pelokkaan Maartjen hotellihuoneen vaatekaappiin piiloutuneena. Maartje on varma huoneessa olevista tunkeilijoista. Jaap ei löydä muuta keinoa rauhoittaa vaimoaan kuin mennä mukaan tämän harhaan. Jaap varjonyrkkeilee näyttävästi, kolistelee huonekaluja ja "ajaa tunkeilijat pois huoneesta" voimakkain äänenpainoin. Tilanne on äärimmäisen surullinen molempien kannalta. Maartjen yöllisen pelkotilan laukeamiseen saattaa kytkeytyä jokin hänen elämänsä aikainen todellinen vaaratilanne. Se voi myös liittyä painajaiseen, josta herättyä valveen ja unen raja hämärtyi. Matkan aikainen jännitys ja haastavien tilanteiden myötä tuttujen rutiinien ja turvallisuudentunteen järkkyminen voi herättää pelkotiloja. Kaiken lisäksi Maartje ja Jaap olivat matkalla hyvästelemään vanhaa ystäväänsä. Oman sairauden hämmentävät oireet ja kuolemanpelko olivat vahvasti läsnä. Yöllinen kamppailu on monella tavalla koetteleva ja silmiä avaava sekä Jaapille että Maartjelle. Jaap teloo varjotappelussa kätensä ja Maartje pissaa peloissaan kaappiin. Maartje kuitenkin kokee Jaapin ajaneen tunkeilijat pois heidän huoneestaan ja rauhoittuu hänen syliinsä. Jaap riisuu, pesee ja nukuttaa Maartjen hellästi. Etsiessään puhtaita vaatteita Jaap löytää vaimonsa matkalaukun täynnä erilaisia tavaroita, yhtäkään vaatekappaletta Maartje ei ole pakannut mukaan matkalle. Seuraavana päivänä he menevät yhdessä vaateostoksille.

Perille Barcelonaan päästessään Jaap ja Maartje löytävät ystävänsä Louisin tyttären Andrean, joka vastaanottaa heidät sydämellisesti. Andrea kertoo äitinsä kuolleen jo 16 vuotta sitten ja isänsä kuukausi sitten. Hautausmaalla Maartje ja Jaap nostavat maljan heidän muistolleen. Andrea kutsuu puutarhajuhliin kaikki vanhempiensa, myös Maartjen ja Jaapin, vanhat ystävät perheineen.

Metaforaksi muistojen syntymisestä elokuvassa muodostuu Maartjen vanha kamera. Hän on koko matkan ajan ottanut kuvia merkittävistä hetkistä. Puutarhajuhlissa pieni tyttö kiinnostuu kamerasta. Maartje tarttuu kameraansa, se putoaa maahan ja paljastuu, ettei sen sisällä ollut filmirullaa lainkaan. Asiasta mitään sanomatta Jaap sulkee kameran, "ottaa Maartjesta kuvan" ja antaa kameran hänelle takaisin. Muistisairaus estää tuoreiden tapahtumien mieleen painumisen. Siitä huolimatta on tärkeää elää ja kokea tässä ja nyt merkittäviä hetkiä. Maartje ja Jaap istuvat yhdessä rantahietikolla, kuuntelevat meren ääniä, aistivat aallot paljaissa jaloissaan ja katsovat kohti tuntematonta ulappaa. Muistojen matkan erityinen ansio on siinä, ettei se maalaa siloteltua totuutta eikä myöskään sietämättömiä uhkakuvia elämästä etenevän sairauden kanssa. Puolison sairauden hyväksyminen merkitsee avautumista menetyksille ja tulevalle luopumiselle. Elokuvan lopussa Jaap kertoo vanhalle ystävälleen Maartjen olevan sairas. Hän sanoo pelkäävänsä (ei sairautta vaan) miten tulee selviytymään ilman häntä.

Sanna Aavaluoma

Rooleissa

Maartje Leny Breederveld

Jaap Martin van Waardenberg