Odottamisen taito

12.08.2018

Vierailin tänäkin kesänä Freudin kotitalossa Lontoon Hampsteadissa. Museon myymälästä ostettu suklaa tuotti aistinautintoja, mutta suklaalevyn kääre herätti myös pohdintaa nautinnosta, mielihyvästä, mielipahasta ja niiden asemasta ihmisen elämässä ja parisuhteessa. Minkälaisilla keinoilla pyrimme mielihyvään? Miten vältämme itsessämme ja suhteissamme mielipahaa? Miten voimme päästä eteenpäin välittömän mielihyvän pyrkimyksestä ja löytää monenlaisia nautinnon kanavia ruumiillisista nautinnoista älylliseen tai luovaan leikkiin? 

Odottaminen on ihmisluonnolle vaativaa. Mielen sisäinen kamppailu mielihyvän ja tyydytyksen saavuttamisen ja niistä vaille jäämisen tai menettämisen pelon välillä on olemassa oleva tosiasia, jota ihminen pyrkii päivittäin ratkaisemaan. Vauvalla ei ole kykyä odottaa. Hyvä kyky odottaa syntyy varhaisissa hoivan kokemuksissa kun tyydytyksen ja hyvän olon tunteet toistuvat. Mieleen tallentuneen hyvän puoleen voi hetkeksi tukeutua ja odottaa - välitöntä tyydytyksen tarvetta ei enää tarvita. Mikäli hyvä ei toistu riittävästi vauvalle ei synny kokemusta omien tarpeiden tärkeydestä tai siitä että tyydytyksen kokemus syntyy toisen kanssa

Hedonismi on filosofinen oppi, jonka mukaan mielihyvä ja nautinto on elämässä keskeistä, jopa ainoa tavoittelemisen arvoinen asia. Ihmisen tekojen hyvyyttä voidaan arvioida sen mukaan, tuottavatko ne nautintoa vai kärsimystä, tai tähtäävätkö ne nautintoon vai kärsimykseen. Filosofisessa perinteessä "Nautinto" ei kuitenkaan välttämättä tarkoita pelkästään aistinautintoja eli ruokaa, juomaa ja seksuaalisia nautintoja. Freudin mukaan onnellisuutta tavoitellaan mielihyvään pyrkimisellä tai mielipahaa välttämällä. Voidaksemme säilyttää kohtuullisen onnellisuuden, joudumme huomioimaan elämän realiteetit  ja mielihyväperiaate muokkautuu todellisuusperiaatteeksi. 

Aikuisuudessa mielihyvää kohti vievät erilaiset nautinnot. Äärimmilleen vietynä mielihyvän tavoitteleminen merkitsee vain oman hyvän ensisijaisuutta ja muista piittaamattomuutta. Hyvää voi kuitenkin tavoitella myös yhdessä toisten kanssa ja mielihyvää voi kokea yhteisistä saavutuksista ja kokemuksista.  Mielipahan välttämiseksi voi eristäytyä yksinäisyyteen ja vetäytyä ihmissuhteista, jolloin ei ole riskiä tulla hylätyksi tai suhteessa satutetuksi. Erityistä rohkeutta vaatii pyrkimys saavuttaa tyydytys rakkaussuhteessa. Se edellyttää suhteelta sellaista turvallisuutta, että suhteessa voidaan kokea ja jakaa mielihyvää ja mielipahaa yhdessä toisen kanssa.

Luovuus mahdollistaa erilaisten tunteiden, myös mielihyväpyrkimyksen kanavoitumisen taiteeksi. Yari laulussaan "Voin odottaa" ja Lauri Tähkä laulussaan "Kesämorsian" kertovat kaksi erilaista tarinaa rakkaudesta ja odottamisesta. "Yari" kaipaa kauan sitten kadonutta tyttöään läpi vuoden. Laulu etenee yhden sävelen varassa, kuin kuvaten odottamisen  toiminnan tasolla olevaa yksitoikkoisuutta. Orkesterin kautta kuulijalle avautuu kuitenkin rikas sisäinen maailma kaipuun, ikävän, toivon ja yksin olon sietämisen sävyistä. Laulu kertoo yhdestä vuodesta, eikä kerro miten tarina päättyy.  "Lauri" sen sijaan kantaa koko elämänsä taskussaan sormusta tytölle, johon rakastui palavasti jo kuusitoista -vuotiaana. Hän haaveilee rakkaudesta ja suunnittelee yhteistä elämää syysmyrskyissä ja keväthangilla, rakentaa kuviteltuun yhteiseen elämään talon, kasvattaa rakastetulleen pihakoivun ja odottaa tämän vapautumista toisesta suhteesta - kertomatta tunteistaan niiden kohteelle. Vuosikymmenten ajan haave on tulevassa kesässä. 

Odottaminen on suloisen haikeaa, mutta mitä tapahtuu jos odotus ei koskaan täyty? Paine saada kokea rakkautta voi ajaa niin nuoren kuin aikuisenkin suhteesta toiseen. Jotkut odottavat koko elämänsä suurta rakkautta, jolle omassa mielessä asetettuja kriteerejä kukaan lähelle tuleva, hyväkään ihmissuhde, ei täytä. Päättyneen ihmissuhteen jälkeen kyky olla yksin kokematta itseään yksinäiseksi mahdollistaa sen, että eroa ja sen herättämää kipua voi rauhassa surra kunnes on valmis uuteen. Silloin uusi suhde on vapaa syntymään omakseen, eikä korjaamaan edellisen aiheuttamaa haavaa. 

Kun suhde ajautuu kriisiin, ratkaisun odotetaan löytyvän nopeasti. Valitettavan usein mielikuva ratkaisusta on nopean mielihyvän illuusion mukainen - kunhan suhteesta päästään eroon, loppuisi myös mielipaha. Tässä ajattelussa on usein sijaa vain omalle totuudelle. Miten suhteen kriisissä voisi sen sijaan yhdessä etsiä vastauksia ja ymmärtää kaikkea sitä, mikä estää tällä hetkellä suhdetta kehittymästä ja tulemasta kummankin hyvinvointia edistäväksi suhteeksi? Yksi parisuhteen ikuisista haasteista onkin antaa aikaa itselle, toiselle ja suhteelle, osata odottaa säilyttäen yhteys toiseen.   

Sanna Aavaluoma