Pakko saada!

22.12.2019

Kun ihmisellä on jokapäiväistä elämää hallitseva pakonomainen tarve jatkuvaan seksuaaliseen tyydytyksen saamiseen, puhutaan ongelmallisesta käyttäytymisestä, jolla on monia nimiä: seksiaddiktio, seksiriippuvaisuus, hyperseksuaalinen häiriö, pakonomainen seksuaalisuus, kontrolloimaton seksikäyttäytyminen tai ongelmia aiheuttava seksikäyttäytyminen. Ilmiöstä on historian aikana käytetty myös termejä promiskuiteetti, nymfomania ja Don Juanismi.

Hahmona moneen taiteen lajiin sijoitettu Don Juan herättää ristiriitaisia tunteita. Etenkin miesten keskuudessa häntä saatetaan pitää sankarina. Mika Waltarin tarinassa Gabriel tule takaisin toinen Garbielin valloittamista vanhapiikasisarista toteaa tietävänsä kaiken olevan valhetta, mutta toteaa valheen olevan niin ihana, ettei piittaa siitä. Ollessani Lontoossa Oopperassa Don Giovanni- esityksessä yleisö osoitti suosiotaan päähenkilön palvelijan ilmoittaessa isäntänsä naisvalloitusten määriä Euroopan eri kaupungeissa. Haynal (2006) esittää yksin jäämisen pelon Don Juanismin syväksi tragediaksi. Don Juan ei voi olla yhtäkään yötä yksin, sillä yksinäisyys pakottaisi hänet kohtaamaan sietämättömän hylätyksi ja torjutuksi tulemisen pelon. Läsnä olevan äidin kaipuu ja unelma aina saatavilla olevasta naisesta (vastakkaisena omalle kokemukselle) toimii motivaattorina uusille naisseikkailuille. On pakko saada lisää uusia kokemuksia ja valloitettuja naisia.

Ammattilaisten keskuudessa käydään kiivasta keskustelua siitä, tulisiko ilmiöstä käyttää lainkaan käsitettä riippuvuus, vai tulisiko puhua addiktoituneesta seksikäyttäytymisestä. Orford esitti riippuvuustermin käyttöön ottoa jo vuonna 1978. Termiä vastustavat perustelevat kantaansa sillä, että riippuvuus edellyttää aivokemiaan vaikuttavaa kemiallista ainetta, jota seksi ei ole. Tautiluokituksista DSM-5 (Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders) ei tunnista seksi- ja pornoriippuvuutta. ICD- järjestelmään (International Statistical Classification of Diseases and Related Health Problems) pakonomaisen seksikäyttäytymisen häiriö on tulossa. Kirjassaan Koukussa seksiin Paula Hall (2019) toteaa, ettei seksiriippuvuus liity seksuaaliseen haluun, vaan ongelmalliseksi muodostunut seksuaalinen käyttäytyminen palvelee yritystä tyydyttää jotakin syvempää tarvetta. Henkilö voi esimerkiksi masturboida aina kun kokee voimakkaita yksinäisyyden, vihan, surun tai tylsistymisen tunteita. Käyttäytyminen alkaa nautinnon tavoitteluna, mutta ajan kuluessa ilman sitä ei tunne oloaan normaaliksi. On pakko saada lisää, että tuntuisi joltain.

Miten pakonomainen tarve tai riippuvuus seksiin kehittyy? Hall (2013) on kehittänyt taustasyiden selvittämiseksi OAT- mallin, jonka osatekijät ovat O (opportunity = tarjonta) A (attachment = kiintymys) T(trauma = traumakokemukset). Malli voi toimia psykoseksuaaliterapeutin apuna seksuaalisten ongelmien altistavien, laukaisevien ja ylläpitävien tekijöiden tunnistamisessa ja kartoittamisessa. Avoimen ja vapaan internetin sekä kaikilla olevien älylaitteiden myötä pääsy seksi- ja pornosivustoille sekä tilaisuudet nettipornon käyttöön ovat lisääntyneet merkittävästi. Kiintymyssuhdevaurioiden tai kaltoinkohtelun aiheuttamat itsetunnon ja tunteidensäätelyn vaikeudet ovat pakottaneet kehittämään selviytymiskeinoja psyykkisen kivun, arvottomuuden kokemuksen ja tyhjyyden tunteen välttämiseksi. Seksi helpottaa hetkeksi näitä ahdistuksen, tyhjyyden tai masennuksen tunteita, mutta se ei kuitenkaan tuota tyydytystä tai nautintoa. Traumakokemusten jälkeen seksistä voi tulla keino saada lohtua ja väline säädellä yli- tai alivirittyneisyyttä.

Käytetäänpä asiasta mitä nimitystä tahansa, sen tiedetään aiheuttavan muita seksuaalisia häiriöitä enemmän häpeää, syyllisyyttä ja syytöksiä. Useiden tutkimusten mukaan monilla seksiä pakonomaisesti käyttävillä on myös muita samanaikaisia ongelmia, kuten mieliala- ja ahdistuneisuushäiriö, päihteiden käyttö, ADHD tai masennus. Sekä naiset että miehet ovat kuvanneet seksuaalisen kiihottumisen ongelmia tavallisessa seksissä, miehillä on todettu lisäksi erektio-ongelmia tai vastenmielisyyttä seksiä kohtaan. Yliseksuaalinen käytös voi liittyä myös erilaisiin aivovammoihin tai dementoiviin sairauksiin tai seurauksena dopamiinituotantoa lisäävän lääkityksen käytöstä. Kaksi vuosikymmentä muistisairaiden kanssa terapiatyötä tehneenä tunnistan parisuhteeseen syntyvän ahdistuksen, kun puolison seksuaalinen ylivirittäytyminen on päivittäin läsnä. Muistisairaalle henkilölle seksuaalisuus voi olla ainoa asia, joka tuottaa elossa olemisen kokemuksen. Siten sen näkeminen pelkästään oireena tai ongelmana ei ole yksiselitteistä. Kun ihmisellä ei ole sanallisia valmiuksia kertoa puolisolleen haavoittuvuudestaan tai läheisyyden kaipuustaan, se saattaa ilmetä jatkuvana tökerönä lähestymisenä tai estottomana masturbointina huolimatta siitä, onko paikalla muita. Mikäli pakonomainen seksuaalisuus kohdistuu parisuhteessa puolisoon ja sisältää odotuksen tai paineen jatkuvasta seksuaalisesta kanssakäymisestä, suhteessa oleva ahdistuksen määrä kasvaa. Mikäli siitä ei voida puhua seksuaalisuutta käytetään säätelykeinona. On siis pakko saada lisää. että voisi rauhoittua.

Kafkan (2014) mukaan seksiaddiktion onnistunut hoito edellyttää usein useamman intervention yhdistämistä. Psykodynaamiset psykoterapiat mahdollistavat kehityksellisten tekijöiden ymmärtämisen, vähentävät ahdistuneisuutta, masennusta, syyllisyyttä ja häpeää sekä lisäävät sosiaalista sopeutumista. Psykoseksuaaliterapiassa yksin ja puolison kanssa tehtävät moniaistilliset hellyysharjoitukset auttavat tutustumaan ja tunnistamaan omia aistimuksia ja löytämään uudenlaisia tapoja kokea läheisyyttä, turvallisuutta ja nautintoa suhteessa. Sekä ryhmäpsykoterapia, että vertaisryhmät vähentävät häpeäleimaa ja tarjoavat vertaistukea. Kognitiivis-behavioraaliset terapiat sekä yksilö- että ryhmäterapiassa ovat osoittautuneet tehokkaiksi repsahdusten ehkäisyssä ja sosiaalisten ja ongelmanratkaisutaitojen kehittämisessä. Behavioraalisista tekniikoista mainittakoon poisherkistämisharjoitukset kotona tilanteissa, joissa yllyke ei- toivottuun seksuaaliseen toimintaan herää. Vaikean masennuksen tai ahdistuksen hoidossa saatetaan tarvita myös lääkehoitoa.

Allan Schore (2016) kuvaa seksiaddiktion hoidon kehitystä seuraavasti: 1960 luvulta 1980 luvulle behavioraalisissa terapiossa keskityttiin muuttamaan käyttäytymistä. Seuraavilla vuosikymmenillä kognitiivinen ja kognitiivisbehavioraalinen suuntaus keskittyivät potilaan ajatuksiin ja fantasioihin. Vasta viime aikoina on mahdollistunut holistinen lähestymistapa, jossa yhdistyvät psykobiologinen ja sosiaalisemotionaalinen näkemys ihmisestä. Alexandra Katehakis (2016) määrittelee seksiaddiktion (kuten muutkin addiktiot) neuropsykobiologiseksi kypsymättömyydeksi, jonka aiheuttajana on varhaisessa hoivassa tapahtunut trauma (hylkääminen, hyväksikäyttö, nöyryytys), näiden seurauksena syntynyt turvaton tai organisoitumaton kiintymystyyli ja usein myöhemmin tapahtuvat muut traumat. Katehakis toteaa, että seksiaddiktoituneen henkilön on tärkeää saada tietää, ettei kyseessä ole hulluus tai pahuus, vaan kehityksellinen häiriö, jonka seurauksena hänen kykynsä olla yhteydessä itseensä ja toisiin ihmisiin vaurioitunut. PASAT -hoitomallissa yhdistyy useita työskentelyvaiheita. Se alkaa 12 askeleen CBT ohjelmalla, joka mahdollistaa psykoterapiasta hyötymisen. Traumojen käsittelyn vaiheessa hyödynnetään mm. EMDR-menetelmää. Transferenssi ja vastatransferenssitunteiden läpityöstäminen kannattelevassa ja rakkaudellisessa psykoterapiasuhteessa mahdollistaa varhaisessa kiintymyssuhteessa tapahtuneen vaurion korjaantumista, tunteidensäätelyn oppimista ja persoonallista kasvua. Tällainen hoito on kestoltaan vuosia kestävä. Pitkä hoito kannattaa, jos sen tuloksena syntyy yhteys omiin tunteisiin ja kyky rakastaviin ihmissuhteisiin. Silloin kokoelma miniatyyrikokoisista kuumailmapalloista voi muuttua todellisissa suhteissa konkretiassa tai mielikuvissa tapahtuviksi yhteisiksi lentokokemuksiksi.   


Sanna Aavaluoma 

Kuva Aino Aavaluoma