Paljas totuus

08.09.2019

Pidättyväisyys on luonteenomaista suomalaisille - liittyipä se syvimpien tuntojen jakamiseen tai intiimissä suhteessa fyysisesti paljaana olemiseen. Pidättyväisyyttä voidaan tarkastella huomaavaisuuden sekä itsen ja toisen rajojen kunnioittamisen näkökulmasta. Se voi myös olla merkki avoimuuteen liittyvistä vaikeuksista. Sisäinen kamppailu omien tarpeiden ja kaipuiden, pidättyväisyyden ja avoimuuden välillä herättää ahdistusta. Ahdistukselta suojautumisessa käytössämme on erilaisia psyykkisiä puolustusmekanismeja, joista osa on pitkäkestoisesti käytössä olevina haitallisia yksilölle itselleen ja hänen suhteilleen. Joskus suhteessa suojaudutaan yhdessä haitallisella tai vahingollisella tavalla. Seksuaalisuuden kieltämällä voi nähdä kaiken siihen liittyvän kielteisenä, sairaana tai itsestään puuttuvana. Jos kyky suojautua ja suojella itseä puuttuvat, avoimuus voi muuttua paljasteluksi ja tirkistelyksi. Hyvä avoimuus edellyttää luottamusta, turvallisuutta ja kokemusta hyväksyvästi nähdyksi tulemisesta. Alastomuus toisen edessä kuten syvimpien tunteiden toiselle paljastaminen, voivat herättää häpeän tunteita, itsekritiikkiä ja pelkoa arvostelluksi tulemisesta. Usein avoimia keskusteluja verrataankin itsensä paljastamiseen tai paljaana toisen edessä olemiseen. Onko sinun helppoa nähdä tai näyttää paljas totuus ruumiistasi, ajatuksistasi, tunteistasi tai toiveistasi?

Ei-suomalaisten silmin meillä suomalaisilla on erikoinen suhtautuminen ruumiillisuuteemme. Saunakulttuurimme antaa muiden ymmärtää meidän olevan estottomia ja vallattomia myös seksuaalisissa suhteissamme. Saunaan liittyvät mielikuvamme ja kokemuksemme eivät kuitenkaan ole ensisijaisesti eroottisuuteen liittyviä. Ikiaikainen saunakulttuurimme mahdollistaa yhteissaunat ventovieraiden kanssa ilman seksuaalista virittäytymistä tai perhesaunat ilman seksuaalisten rajojen ylitetyksi tulemisen kokemusta. Suomalaisuutta ei voi ajatella ilman saunaa. Suomalaisen saunan lauteilla ollaan psyykkisesti ja ruumiillisesti paljaana, jaetaan syvimpiä tuntoja ja tunteita ja puhdistaudutaan kokonaisvaltaisesti. Joonas Berghällin ja Mika Hotakaisen dokumenttielokuva Miesten vuoro (2009) sekä rikkoo myyttiä tunteistaan puhumattomasta suomalaismiehestä että kunnioittaa saunaa erottamattomana osana suomalaisuutta. 

Sauna liittyy toki monella tavalla myös seksuaaliseen elämänkaareemme. Saunassa suoritettiin ennen vanhaan avioliittoa edeltäviä puhdistusrituaaleja, juhannussaunan tehtäviin kuuluu lemmennostatus, saunanpuhtaana ja rentona rakastelu kesäyössä on romanttista. Rutinoituneisiin suhteisiin seksi kuuluu ainoastaan lauantai-iltaan saunan jälkeen. Ennen saunassa myös synnytettiin, sillä siellä oli saatavilla lämmintä vettä äidin ja vauvan pesemiseen. Suomalaiset rakastavat saunaa. Suomessa saunoja on niin paljon, että koko kansa voisi saunoa samaan aikaan. Edelleen sauna mahdollistaa seksuaalista nautintoa niin yksin eläville kuin pareillekin. Omasta ruumiillisuudesta nauttiminen, rentoutuminen ja hyvänolon tuntemukset edistävät seksuaalista hyvinvointia. Pariskuntana saunominen voi olla yhteinen, jaettu intiimi hetki, vaikka siihen ei liittyisikään seksiä.

Ulkonäköön liittyvät paineet kohdistuvat ja linkittyvät myös seksuaalisuuteemme. Median nuorille luomat mielikuvat tietynlaisesta ulkonäöstä lisäävät kasvavan ja kehittyvän nuoren itseensä kohdistamia paineita. Julkinen arvostelevaan sävyyn tyttöihin ja naisiin kohdistuva kommentointi vahvistaa epävarman nuoren uskomuksia siitä, että hyväksytyksi tuleminen edellyttää virheetöntä vartaloa, niukkaa pukeutumista ja eroottissävyistä itsensä esille tuomista. Ulkonäölliset ennakkoasenteet ja uskomukset kohdistuvat myös intiimialueisiimme. Nuoret, joilla on rohkeutta tutkia omaa ruumistaan, kokevat hämmennystä omista kasvavista ja muuttuvista sukupuolielimistään. Ennen nuoret lähettivät hämmentyneitä kysymyksiä lehtien kysymyspalstoille. Nykyisin keskustelua käydään sosiaalisessa mediassa ja erilaisilla anonyymeillä palstoilla. Osa niistä on onneksi ammattilaisten ylläpitämiä ja pyrkivät rauhoittamaan nuoren epävarmuutta, ahdistusta ja pelkoa omasta poikkeavuudesta.

Sukupuolisuuteen ja seksuaalisuuteen liittyy valitettavasti lapsuudesta saakka paljon häpeää ja ristiriitaista suhtautumista. Omien sukupuolielimien ajatteleminen tai koskettaminen on toisille vaikeaa. Vielä vaikeampi voi olla ajatus siitä, että niiden ulkonäköä tutkisi, puhumattakaan siitä, että havainnoistaan voisi puhua jonkun toisen kanssa. Arkisissa hetkissä miehet katsovat omaa penistään ylhäältä käsin, jolloin se näyttää hyvin erilaiselta kuin se, jonka puoliso tai saunakaverit näkevät. Naisen sukuelimet sijaitsevat pääosin piilossa. Siksi se, miltä ne näyttävät on monelle naiselle epäselvää. Käytämme päivittäin aikaa ulkonäkömme tutkimiseen ja kohentamiseen. Olemme hyvin tietoisia kasvojemme piirteistä, kulmakarvojemme tuuheudesta tai korvalehtiemme muodosta. Vaikka peseydymme päivittäin emme välttämättä ole tietoisia  siitä, miltä sukuelimemme näyttävät. Jos sinun tai kumppanisi rinnat, penis tai vulva valokuvattaisiin ja näkisit kuvat 99 muun kuvan joukossa, tunnistaisitko itsesi tai kumppanisi?

Valokuvaaja, taiteilija ja kirjailija Laura Dodsworth on halunnut kumota seksuaalisuuteen ja ruumiillisuuteen kohdistuvia myyttejä ja uskomuksia. Hän on tehnyt kolme kirjaa paljaan totuuden nimissä. The Bare Reality -sarjan kirjoista kukin sisältää 100 valokuvaa ja tarinaa seksuaalisuudesta, naiseudesta, miehuudesta ja elämästä. Ensimmäisessä kirjassa sata 19-101 vuotiasta naista AAA-K kokoisilla rinnoilla kertoo suhteestaan rintoihinsa, seksuaalisuuteensa ja elämäänsä. Kirjan naiset edustavat laajaa kirjoa erilaisia naisia nunnasta burleskitanssijaan. Toisessa kirjassa sata miestä pohtii miehuuttaan, seksuaalisuuttaan, isyyttään, terveyttä ja sairauksiaan. Kolmannen kirjan sivuilla sata yksilöllistä vulvaa yhdistyy naisten kertomuksiin seksuaalisesta vapautumisesta, synnytyksistä, surusta, menetyksistä ja hyväksikäytöstä. Jokaisen kirjan tavoitteena on kunnioittaa ja laajentaa normaalin käsitettä kuvaten jokaisen yksilöllistä ruumista. Kuvattujen henkilöiden ikä, sairaudet, traumat ja eletty elämä näkyvät kuvissa, jotka haluavat vahvistaa jokaisen hyväksyvää suhdetta omaan ruumiillisuuteensa.

Psykoseksuaaliterapiassa kadonnutta yhteyttä omaan seksuaalisuuteen etsitään keskustelun lisäksi erilaisilla kotona tehtävillä harjoituksilla. Yksilölliset harjoitukset soveltuvat sekä yksin että suhteessa eläville. Vähitellen harjoitukset siirtyvät yhdessä puolison tai kumppanin kanssa tehtäviksi. Vaikka et kokisikaan olevasi paripsykoterapian tai psykoseksuaaliterapian tarpeessa, voit tämän kirjoituksen ja blogin innoittamana alkaa pohtia omaa suhdettasi alastomuuteen, omaan ruumiiseesi ja sen herättämiin ajatuksiin, tunteisiin ja muistoihin. Järjestä itsellesi rauhallisia suihkuja, kylpyjä tai saunahetkiä, joiden tarkoitus ei ole ainoastaan peseytyminen. Tunnista veden, lämmön, peseytymisen ja itsesi kuivaamisen herättämät aistimukset ihollasi. Nauti niistä. Anna itsellesi aikaa. Katsele itseäsi hyväksyen ja lempeästi. Kun sinulla on hetki, jolloin tiedät, ettei kukaan tule häiritsemään sinua, tutki omaa anatomiaasi myös peilin avulla. Paljas totuus itsestäsi on Sinun. Ole siitä ylpeä.  

  

Sanna Aavaluoma