Parisuhteen pinnan alla

30.09.2018

Veden pinnalla pysymistä on käytetty usein metaforana elämässä selviytymiselle tai elämän myrskyihin hukkumisen vaaroille. Kellumisesta puhutaan kun ollaan rentona. Vastavirtaan uimisessa joudutaan ponnistelemaan jotta veden virtaukset eivät veisi mennessään. Pinnan alaisella viitataan sekä tietoisuuden alla oleviin kerroksiin että salaperäiseen, joskus vaaralliseenkin maailmaan. Myrskyaalto voi nielaista ja vetää mukanaan syvyyksiin. Jonkin päättymistä tai tuhoutumista kuvataan mielikuvalla uppoavasta laivasta. Vien nyt ajatuksissani parisuhteen vesille - olkoon se luonteeltaan kunkin suhteeseen parhaiten sopiva - joki, lampi, järvi tai meri. Suhteen vaikeudet vievät parin pyörteeseen, virtaan tai myrskyyn. Miten silloin pysyä pinnalla? Voiko pinnan alle mennä hukkumatta? Onko olemassa parisuhteen uimakoulua?

Psykoanalyyttisessa ajattelussa parisuhteesta keskeistä on suhteen pinnan alla tapahtuva. Ratkaisut suhteen ongelmiin eivät siten löydy tietoisella tai älyllisellä tasolla vuorovaikutustaitojen tai kommunikaatiomallien harjoittelun kautta. Opeteltu suhteessa olo on kuin uimarengas, joka kyllä pitää hetken veden pinnan päällä, mutta renkaan tyhjentyessä tai rikkoutuessa samat vanhat ongelmat nousevat esiin - kenties hieman uudessa muodossa. Uimarenkaat ja kellukkeet toimivat hätäapuna, mutta turvallisinta on opetella uimaan. Minkälaisia ovat parisuhteen uimakoulun tunnit?

Peruskurssilla  uskaltaudutaan veteen ja opitaan luottamaan veden kannattelevuuteen. Parisuhteessa joudumme kohtaamaan peruskokemuksemme läheisyydestä, toisen varaan heittäytymisen pelosta ja toiseen luottamisesta. Vasta riittävät hyvät kokemukset mahdollistavat sen, että voimme luottaa toiseen ja olla itse toiselle luotettava. Voidaan kellua yhdessä.

Jatkokurssilla opitaan erilaisia uimatyylejä. Kun oma tyyli on löytynyt ja vahvistunut, voi uskaltautua uimaan matkaa. Kappaleessa Veden alla, Emma Salokoski laulaa Osmo Ikosen tekstiä: "...Niin sä viet varmalla otteellasi aina vaan kauemmas rannan turvasta ja mua huimaa ja pelottaa mut siinä sun äänes mua rauhoittaa..." Kun parisuhde kannattelee, kumpikin uskaltautuu toisen kanssa enemmän kuin yksin. Se ei merkitse uhkarohkeutta, vaan omien rajojen ylittämistä. 

Tekniikkakurssilla opitaan tunnistamaan oman jaksamisen rajoja. Kun voimat hupenevat, pelko pinnalla pysymisestä herää. Omien pelkojemme tunnistaminen ja toiselle jakaminen mahdollistavat sen, että voimme ymmärtää toistemme ajoittaisen hätääntymisen syitä ja pysyä turvallisina toisiamme varten. Kuten vesi kannattelee, kannattelee myös hyvä parisuhde. Jos tarraudumme toisen kaulaan veden varassa, on vaarana kummankin veden alle painuminen. Myöskään parisuhteessa ei voi olettaa, että suhteen pinnalla pysyminen on vain toisen vastuulla. Aito kiinnostuminen toisesta sellaisena kuin hän on, eikä sellaisen kuin hänen haluaisi olevan, avaa kanavan yhteisille (v)esileikeille.

Sukellustunneilla opitaan liikkumaan turvallisesti pinnan alla. Tyynenkin pinnan alla piilee monia vaaroja. Kuten merenpohjassa olevat merisiilit tai rantaan ajautuneet uppotukit voivat vahingoittaa, omassa tai puolison mielessä torjuttu, kielletty tai muuten vielä tuntematon voi yllättää. Vieraaseen veteen ei kannata hypätä pää edellä eikä ilman hyvää uimataitoa. Hyvällä tuurilla sukellus onnistuu, mutta seuraukset voivat olla myös vakavat. Snorklaaminen mahdollistaa jokaiselle matalan veden pohjan tutkimista ja uusien näkymien löytämistä. 

Syväsukelluksen opetusta tarvitaan kun tunnistamme suhteemme pohjalta löytyviä hylkyjä tai luolia. Syvälle meno edellyttää happilaitteita, joiden käyttöön voi saada apua paripsykoterapeutiksikin kutsutuilta syväsukelluksen opettajilta.  Koska arkinen elämämme tapahtuu enimmäkseen maan pinnalla, on hyvä oppia tietämään milloin on aikaa sukeltaa. Nopeat ja ennakoimattomat toistuvat syväsukellukset ja vaativan arjen myötä taas nopeat pintaan nousut voivat aiheuttaa sukeltajan tautia. Tyynissä vesissä voimme levätä suhteessamme. Voidaksemme kokea elämämme kumppanimme kanssa rikkaaksi ja elämän makuiseksi, on tärkeää, että voimme kohdata yhdessä myös suhteen muuttuvat tunneilmastot ilman pelkoa hukkumisesta tai aavalle merelle ilman välineistöä joutumisesta.  


Sanna Aavaluoma