Perfect days

Wim Wendersin elokuva Perfect days vuodelta 2023 on kuvaus hetkessä läsnäolon taidosta sekä yhteisen hyvän ja palvelemisen arvostuksesta. Samaan aikaan se on kipeä kertomus menneisyyden ja surun kieltämisestä. Perfect days haastaa katsojansa miettimään hyvää elämää ja onnellisuutta sekä nykyihmisen pyrkimystä täydellisyyteen. 17 päivässä kuvattu Perfect days on omistettu Yasujiro Ozulle, jonka elokuvissa Wenders arvostaa erityisesti jokaisen henkilön ja hetken ainutkertaisuutta ja arkisten tarinoiden ikiaikaisuutta.

Hirayama on keski-iän ylittänyt vaatimatonta elämää elävä tokiolaismies. Hänen päivänsä ja viikkonsa seuraavat toinen toistaan samanlaisina. Jokaiseen arkiseen tehtävään ja hetkeen Hirayama keskittyy tavalla, joka tekee niistä tylsän rutiinin sijaan merkityksellisiä. Herätyskellon sijaan aamuun havahduttaa katua lakaisevan bambuluudan äänet. Vuoteen sijaamisen jälkeen miehen aamutoimiin kuuluu viiksien siistiminen, parran ajaminen, pienten puuntaimien suihkuttamalla kostuttaminen, työhaalariin pukeutuminen, ja siististi riviin asetettujen avaimien, kameran ja kolikoiden haalarin taskuihin laittaminen. Ulko-oven avatessaan Hirayama katsoo taivaalle ja hymyilee kuin tervehtien uutta päivää. Aamupalakseen hän nauttii vain tölkillisen sokeroitua kahvia parkkipaikan juoma-automaatista. Hirayama on varustanut pakettiautonsa täydellisesti työhönsä sopivaksi. Siitä löytyy kaikki, mitä hän työssään mahdollisesti tarvitsee. Ajomatkat Tokion liikenteessä työpisteestä toiseen eivät turhauta, sillä autossa soi C-kaseteilta The Animals, Lou Reed, Otis Redding, Rolling Stones, Nina Simone, Patti Smith, Velvet Underground, ja Van Morrison.

Työkseen Hirayama siivoaa tokiolaisia yleisiä käymälöitä. Hän tekee työnsä kiirehtimättä, keskittyen huolellisesti jokaiseen pintaan. Puhtaus syntyy kokonaisuudesta, ei vain näkyvästä. Taskupeilin avulla hän voi puhdistaa myös wc-kalusteiden pimeissä kulmissa piileskelevät tahrat. Hirayama on kohtelias ja kunnioittava. Hän koputtaa jokaiseen WC-rakennukseen mennessään varmistaakseen sen olevan tyhjä. Kun joku tulee tarpeilleen, Hirayama keskeyttää työnsä ja siirtyy pihalle odottamaan. Erään WC:n seinustalla olevasta kolosta Hirayama löytää taitetun paperipalan, jossa on aloitettu ristinolla-peli. Sen pois heittämisen sijaan Hirayama piirtää peliin oman siirtonsa ja palauttaa paperin takaisin piilopaikkaansa. Peli jatkuu ja viimeisen siirron jälkeen tuntematon vastustaja on kirjoittanut paperiin "Kiitos".

Ruokataukonsa Hirayama viettää puistossa, jonka vanhoja puita hän rakastaa. Hän syö eväsleipänsä puiston penkillä katselee puita ja sopivan valon sattuessa hän valokuvaa niitä. Puistossa istuessaan hän tarkkailee ja havainnoi ohikulkevia aikuisia ja lapsia myötätuntoisesti ja arvostavasti. Puun juurelta löytyvien pienten taimien varalle Hirayamalla on taskussaan sanomalehdestä taiteltuja pussukoita, joissa taimen voi viedä kotiin ja istuttaa ruukkuun kasvamaan muiden taimien joukkoon.

Työpäivänsä jälkeen Hirayama käy yleisessä kylpylässä peseytymässä ja lähiravintolassa syömässä. Viikon päätteeksi hän käy automaattipesulassa pesemässä työhaalarinsa, vie viikon aikana täyttyneen filmirullan kehitettäväksi ja lunastaa edellisen viikon valokuvat. Kotona Hirayama käy läpi viikon valokuvaotokset. Tärähtäneet kuvat hän repii ja heittää pois, onnistuneet lajittelee peltirasiaan, joita on huolellisesti pinottuina komerontäydeltä. Iltaisin Hirayama rullaa auki vuoteensa ja lukee ennen nukahtamistaan.

Hirayama on hiljainen mies. Hänellä ei ole ystäviä ja työssäänkin hän on vähäpuheinen. Lähes täydellinen vastakohta on hänen nuori työntekijänsä Takashi, jonka hätäisyys, huolimattomuus ja alituinen tyytymättömyys saa katsojankin tuskastumaan ja levottomaksi. Takashi tarvitsee milloin mitäkin tehdäkseen vaikutuksen ihastukseensa Ayaan; vapaata, rahaa tai autoa lainaksi. Hän yrittää turhaan saada Hirayamaa myymään harvinaisia C-kasettejaan musiikkidivariin. Kun Takashi yllättäen ilmoittaa puhelinsoitolla lopettavansa työt, Hirayama tekee muutaman päivän ajan myös hänen vuoronsa.

Eräänä päivänä Hirayaman tullessa kotiin, pihalla odottaa nuori tyttö. Kestää hetken, ennen kuin Hirayama tunnistaa nuoreksi kasvaneen sisarentyttärensä. Niko jää yöksi vierashuoneeseen ja haluaa aamulla mukaan enonsa työpäivään. He viettävät mukavan päivän yhdessä. Hirayaman ottaessa puistossa valokuvia Niko muistaa itsekin saaneensa enoltaan kameran. Hirayama opastaa Nikoa uuteen elämänasenteeseensa lauseella "Toiste on toiste ja nyt on nyt." Toinen viesti menneestä elämästä on mustan Lexuksen kyydissä tytärtään noutamaan saapuva sisar. Sisko kertoo heidän isänsä muistisairauden edenneen ja tarkistaa veljeltään järkyttyneenä ja vähän epäuskoisena "Siivoatko todella vessoja?" Kohtaamiset perheenjäsenten kanssa kertovat, että jokin Hirayaman menneisyydessä on katkaissut siteet perheeseen.

Wim Wenders kiittää Leonard Cohenia, joka eli hänen mielessään läpi elokuvan teon. Wenders muisti Cohenin kertoneen elämästään munkkiluostarissa ja munkin tehtävästä palvella ja huolehtia yksinkertaisista perusasioista, kuten wc tilojen siisteydestä. Siinä missä länsimaisille wc on vain saniteettitila, japanilaisille se on pieni rauhan ja yksityisyyden pyhättö. Syntyi ajatus sijoittaa elokuva yleisiin käymälöihin ja päähenkilöksi niiden siivooja, joka munkin tavoin keskittyy yksinkertaiseen tehtävään muiden hyväksi. Wendersillä on ajatuksensa Hirayaman menneisyydestä. Hän ajattelee tämän olleen menestynyt ja alkoholisoitunut liikemies, joka ulkoisesta rikkaudestaan huolimatta koki elämänsä ja itsensä onnettomaksi. Itseinhon syvimmässä kohdassa, lähellä itsetuhoisuutta hän koki valaistuksen katsellessaan komorebia – puun lehtien tanssia tuulessa ja auringonvalon siivilöitymistä puun lehtien läpi. Se pelasti hänet uuteen, yksinkertaiseen elämään. Hirayama ymmärsi valon näyttäytyvän vain hänelle juuri sellaisena – ja olevansa ainutlaatuinen. Tämän oivalluksen myötä jokainen muukin ihminen muuttui ainutlaatuiseksi – myös puistossa asuva koditon, jota Hirayama tervehtii kunnioituksella. Entisestä elämästään hän on säästänyt kameransa, pokkarikirjaston, ja C-kasettikokoelmansa. Tässä ja nyt hetkessä elämisessä keskeistä ei ole enää kysymys rutiinista, vaan päättymättömästä ketjusta ainutlaatuisia hetkiä, tapahtumia ja kohtaamisia. "Jokaisella meistä on Hirayama sisällämme, jos annamme sille tilaa" toteaa Wenders.

Eudaimonia, onnellisuusoppi ja siihen liittyvä tieteellinen tutkimus on vahvaa eri puolilla maailmaa. Onnellisuutta kuvataan monisanaisesti mm. seuraavilla määreillä: ilo, merkityksellisyys, tyytyväisyys, ekstaasi, into, nautinto, täyttymys, elämänlaatu, subjektiivinen ja emotionaalinen hyvinvointi. (Suojanen 2012) Positiivisen psykologian perustaja Martin Seligman haastaa psykologian kentän pelkästään elämän vaikeuksien korjaamisen lisäksi rakentamaan ja vahvistamaan elämän myönteisiä puolia. Positiivisessa psykologiassa onnellisuus määritellään yhdistelmäksi subjektiivisia kokemuksia: hyvinvointia, elämän sisältöä, ja tyytyväisyyttä suhteessa menneisyyteen, toivoa ja optimismia suhteessa tulevaisuuteen sekä flow-kokemusta ja onnellisuutta nykyhetkessä. Yksilön näkökulmasta ne merkitsevät kykyä rakastaa, elämäntehtävän löytämistä, rohkeutta, vuorovaikutustaitoja, esteettistä herkkyyttä, peräänantamattomuutta, anteeksiantoa, omaperäisyyttä, kiinnostusta tulevaisuutta kohtaan, hengellisyyttä, taitoja ja viisautta. Ryhmätasolla se merkitsee kansalaistaitoja ja instituutioita, jotka auttavat yksilöitä kohti parempaa kansalaisuutta; vastuullisuutta, kasvatusta, altruismia, kohteliaisuutta, kohtuullisuutta, kestävyyttä ja työetiikkaa. (Seligman & Csikszentmihalyi 2000).

Onnellisuus-käsite on nykypäivässä määritelty utopistiseksi, niin vaativaksi, että sitä on vaikeaa tavoittaa (Poutanen 2021). Monet ajattelevatkin parisuhteen tai elämän olevan hyvää ja onnellista vain silloin, kun siitä puuttuu ristiriidat, pettymykset tai vaikeudet. Massiivisen menetyksen kokeneelle ihmiselle ainoa keino pysyä psyykkisesti koossa voi olla kaiken menetykseen liittyvän sulkeminen pois mielestään. Jatkuva tekeminen voi olla keino kontrolloida omia tunteita ja ajatuksia. Auttoivatko täydellinen keskittyminen ja tietoinen läsnäolo päivän askareissa Hirayamaa psyykkisen kivun kokemisen välttämisessä? Mitä olisi tapahtunut, ellei Niko olisi tullut tapaamaan häntä?

Kenties mielenkiintoisinta elokuvassa on se, mitä ei kerrota, mutta joka herättää kysymyksiä ja mielikuvia. Elokuvan viimeinen kohtaus raottaa ovea Hirayaman todellisuuteen, jossa myös menneisyys saa tulla läsnä olevaksi. Autoa ajaessaan ja musiikkia kuunnellessaan Hirayama ensin hymyilee tuttuun tapaansa. Hymyn myötä hän kyyneltyy. Liikuttuneisuus muuttuu syväksi, joskin hillityksi itkuksi ja surun purkaukseksi. Valmiiden vastausten sijaan elokuva jättää katsojan suurten kysymysten äärelle. Mitä Hirayamalle on tapahtunut? Miksi hän ei pidä yhteyttä perheeseensä? Onko perheen sisällä tapahtunut jotakin vai onko jokin Hirayamalle tapahtunut merkinnyt kasvojen menetystä perheen silmissä? Mitä Hirayaman tyyneys ja alituinen hymy piilottavat? Pyrkiikö Hirayama puhdistamaan menneisyytensä jätöksiä, syyllisyyttä ja häpeää siivotessaan?

Japanissa puhtaan käymälän uskotaan tuottavan hyvää elämään. Osassa yleisistä käymälöistäkin on luksusvarustus. Älypöntön kaukosäätimen painikkeilla voi saada monia toimintoja; istuimen lämmityksen, miehille ja naisille suunnatun alapesun, kuivaustuulettimen, hajuja imevän alipaineen, tuoksusuihkauksen tai erilaisia ääniä, joilla voi peittää luonnolliset lorinat. (Liesimaa 2021) Vaikka luksus on joskus nautinnollista, elämästä ei voi poistaa siihen kuuluvia "lorinoita" "hajuja" tai "molskahduksia". Elämä ei olisi täydellistä, jos siitä puuttuisivat säröt. Zen-buddhalaiseen perinteeseen perustuva 1300-luvulla syntynyt kintsugi on rikkinäisen astian kullalla korjaamista. Vaurion piilottamisen sijaan särö korjataan kullalla, jolloin kauneutta voidaan nähdä keskeneräisessä, vaatimattomassa, epätäydellisessä, vanhassa ja kuluneessa. Kintsugi-perinne opettaa, ettei rikkoutunut tule hyödyttömäksi. Jokainen asia rikkoutuu ainutlaatuisella tavalla, ja jokaisen korjaus tapahtuu ainutlaatuisella tavalla. (Karlsson 2021). Jokainen meistä on omalla tavallaan rikkoutunut. Se tekee meistä ja päivistämme täydellisiä.

Sanna Aavaluoma

              Rooleissa:

• Hirayama Koji Yakusho

• Takashi Tokio Emoto

• Aya Aoi Yamada

• Niko Arisa Nakano

• Keiko Yumi Asou

• Koditon Min Tanaka

  
  

  Lähteet:

1. Karlsson Sonja (2021) Kintsugi-perinteessä korjataan kullalla. Taito-lehti https://taitolehti.fi/jutut/kintsugi-perinteessa-korjataan-kullalla/

2. Liesimaa Pasi (2021) Olympiakävijät ihmeissään – Tokion WC-pöntöt laulavat, napista jopa pyllyhieronta. Iltalehti 22.7.2021 https://www.iltalehti.fi/tokion-olympialaiset-2021/a/7a3dc98f-f000-4d96-a0dd-4c6c8520111b

3. Poutanen Iris (2021). Mitä on onnellisuus? Kandidaatintutkielma. Jyväskylän yliopisto.

4. Seligman Martin ja Csikszentmihalyi Mihaly (2000). Positive psychology. An Introduction. American Psychologist. January 2000.

5. Suojanen Ilona (2012) Work for your happiness. Theoretical and empirical study defining and measuring happiness at work. Pro gradu-tutkimus. Turun yliopisto.

6. Wenders Wim (2023) Elokuvan Perfect days Pressbook ja haastattelu elokuvan virallisella kotisivulla https://www.perfectdays-movie.jp/en