Psyykkisen työn juhlaa!

Vappu on kevään, ylioppilaiden ja työläisten juhla. Sen juhlintaan kuuluvat aatteelliset vappumarssit, kuorolaulu, ilmapallot, serpentiinit, harvinaisten autojen ajelut, sima ja tippaleivät, kuohuvat juomat ja brunssit puistoissa. Vanhat kellastuneet ylioppilaslakit kaivetaan kaappien kätköistä. Vappuna valkolakin päähän painaminen muistuttaa nuoruuden ilosta ja unelmista. Sen kellastuminen kertoo vuosikymmenten kulumisesta ja niiden aikana tapahtuneiden elämänmuutosten arvostamisesta. Minkälaista työtä juhlimme viettäessämme työn juhlaa? Minkälaisia merkityksiä ja minkälaista arvostusta annamme ruumiilliselle työlle, toimistotyölle, tutkimustyölle, luovalle työlle tai psyykkiselle työlle?

Vaikka kaikesta työstä voidaan löytää sen erityinen arvo, liittyy ja kohdistuu jokaiseen myös uskomuksia ja asenteita. Usein ruumiillista työtä väheksytään korkeasti koulutettujen ihmisten tekemän "siistin työn" rinnalla. Samaan aikaan sanotaan, että rankan ruumiillisen työn jälkeen mieli on kirkas ja vapaa. Toimistotyötä tekevien koetaan pääsevän helpolla. Tutkimustyötä tekevät nähdään sulkeutuneina ja ihmissuhteissaan kömpelöinä. Luovan työn tekijöitä pidetään kykenemättöminä huolehtimaan arjen vaatimuksista. Psyykkisen työn ammattilaisia pidetään tunteita ja puhumista yliarvostavina kukkahattutäteinä. Surututkimuksenkin piirissä vastustetaan surutyöstä puhumista. Surutyö osana psyykkistä työtä nähdään silloin tehtävänä, joka tulisi suorittaa loppuun, ei elämänkestoisena sisäisenä prosessina. Miksi psyykkinen työ ei saa yhteiskunnassamme arvostusta?

Koko elämänsä ajan ihminen joutuu sopeutumaan oman sisäisen maailmansa tavoitteiden ja ulkoisten realiteettien väliseen ristiriitaan. Kun sisäiset ja ulkoiset realiteetit ovat hyvässä tasapainossa, ihminen voi riittävän tyydyttävästi toteuttaa omia tavoitteitaan ja pyrkimyksiään elämässä ja ihmissuhteissa. Tasapaino edellyttää myönteisen minäkuvan ylläpitämistä, itsearvostusta, pettymysten sietämistä sekä tunteiden riittävää säätelyä ja kontrollointia. Ihmisellä on käytössään fyysisiä, sosiaalisia ja psyykkisiä hallintakeinoja tämän tasapainotilan saavuttamiseksi ja säätelemiseksi. Hyvä sopeutuminen elämän tuomiin haasteisiin ja vaatimuksiin ei merkitse alistumista, kaikesta kieltäytymistä tai omien tarpeiden ohittamista. 

Hyvässä käytössä fyysiset hallintakeinot kuten ulkoilu ja liikunta auttavat virkistäytymään ja purkamaan paineita. Hyviä sosiaalisia keinoja sisäisen tasapainon saavuttamiseen ovat perheen, ystävien ja läheisten kanssa vietetty aika ja tekeminen, harrastukset tai yhdistystoiminta. Psyykkinen työ on mielen sisäistä työtä. Sen avulla ihminen pyrkii muokkaamaan minäkäsitystään, ajatuksiaan, tunteitaan ja  toimintaansa siten, että hän voisi olla mahdollisimman hyvässä sovussa itsensä, ihmissuhteittensa ja elämänsä todellisuuden kanssa. Kun ulkoinen todellisuus ja sisäinen kokemus joutuvat törmäyskurssille, astuvat esiin tiedostamattomat puolustuskeinot, defenssit. Psyykkisen kasvun ja kehityksen sekä psyykkisen työn myötä primitiiviset puolustuskeinomme kehittyvät. Mustavalkoisen kokemusmaailman rinnalle elämään tulee erilaisia sävyjä.

Ylikorostuneena tai ainoana käytössä olevana mikään näistä hallintakeinoista ei tuota todellista tasapainoa. Jos ihminen kieltää tunteensa ja pakenee liikuntaan, hän pystyy rauhoittumaan vasta kuormitettuaan ruumiinsa äärimmilleen. Pelkästään toisiin kohdistuva energia ei tuota ihmiselle itselleen hyvää oloa, sillä hän unohtaa itsensä ja omat tarpeensa. Jos ihminen sulkeutuu sosiaalisten suhteiden ulkopuolelle tai hylkää oman ruumiinsa hyvinvoinnin, hänen mielensä kiinnittyy psyykkiseen pahaan oloon. Voidakseen hyvin ihminen tarvitsee sopivassa suhteessa hyviä ihmissuhteita, hyvää mieltä tuottavaa fyysisyyttä ja kykyä sisäisen kokemusmaailmansa kuunteluun ja tutkimiseen.

Psyykkinen työ on tärkeintä työtä, jota elämässämme teemme. Se mahdollistaa sisäisen tasapainomme säilymisen, kokonaisvaltaisen terveydentilamme, hyvien ja tyydyttävien ihmissuhteiden luomisen ja ylläpitämisen sekä arjen kokemisen mielekkäänä. On surullista ja pelottavaa, että tunteista, ihmissuhteista, rakkaudesta, elämän haasteista, unelmista ja peloista puhumista pidetään turhana tai tarpeettomana. Psykoterapia on intensiivistä psyykkistä työtä, joka tapahtuu kannattelevassa ammatillisessa suhteessa. Se mahdollistaa yhteyden kokemisen ja uudelleen rakentumisen sekä vaikeiden tunnetilojen vallitessa että onnellisten tunnelmien ja onnistumisen hetkien jakamisessa. Vieläkin ajatellaan, että psykoterapiaan joutuu eikä pääse. Kuten ruumiillinen työ psyykkinen työ on myös vaativaa ja ajoittain raskasta. Siksi on tärkeää, että sitä arvostetaan ja juhlitaan.  Vapun jälkeistäkin psyykkisen työn iloa ja juhlaa kaikille!

Sanna Aavaluoma