Pullon Henki

Yksi parisuhdetta vakavasti haastava tilanne on jommankumman puolison kokemus oman tilan puuttumisesta suhteessa. Kokemusta sanoitetaan ahtauden tunteella, nurkkaan ahdistetuksi tulemisen ololla, kuristuksen tunteella kurkussa tai vaikeudella hengittää vapaasti. Kun kontrollointi on astunut häiritsevässä mittakaavassa osaksi suhteen dynamiikkaa, se muistuttaa mielikuvaa pullon hengestä, joka palkitsee vapauttajansa mahtavilla voimillaan. Parisuhteen näkökulmasta asiaa tarkastellessa herää mielenkiintoisia kysymyksiä: Kuka kontrolloi ketä? Mitä kontrollointi suhteessa palvelee? Milloin huolehtiminen muuttuu rajoittamiseksi? Kumman tulisi vapautua - ja mistä?

Hyvä kontrollointi auttaa yksilöä ja hänen ympärillään olevia pitämään asiat järjestyksessä. Rutiineista kiinni pitäminen luo turvaa ja mahdollistaa asioiden toteutumisen. Vanhemman tehtävä on aluksi huolehtia asioista lapsen puolesta, sitten hänen kanssaan ja lopulta antaa hänelle vapaus selviytyä itse kannustaen häntä siinä. Jos lapselle jää kehittymättä kyky ottaa vastuuta itsestään ja omasta toiminnastaan, hän saattaa vielä satavuotiaana odottaa toisen huolehtivan asioista hänen puolestaan, etenkin jos hänellä on puoliso, joka on omaksunut tehtäväkseen huolehtia toisesta.

Joutuessaan perheessään vanhemman asemaan lapsi joutuu huolehtimaan itsestään, sisaruksistaan tai vanhemmistaan vailla riittävää aikuisten antamaa turvaa. Silloin hänessä kehittyy pakotettu kontrolloija, joka kokee olonsa turvalliseksi vain ollessaan vastuussa kaikesta. Vanhempien riitojen sovittelijalapsi oppii tunnistamaan pieniä muutoksia toisen käytöksessä ja kontrolloimaan omia tarpeitaan ja tunteitaan varmistuakseen siitä, ettei ärsytä vanhempaansa. Turvattomissa oloissa kasvanut on alati valppaana tunnistamaan vaaran ja hänelle kontrollointi tuo illuusion turvallisuudesta.

Ihmisen mahdollisuus sisäiseen kasvuun ja kehitykseen toteutuu myös aikuisuudessa suhteessa toiseen ihmiseen. Parisuhde antaa jokapäiväisen mahdollisuuden oman sisäisen maailman työstymiseen. Parisuhdedynamiikka palvelee molempia silloinkin, kun jokin asia kotaan suhteessa tukalaksi. Hankalaksi koettu asia on usein puolisoille yhteinen. Heidän välillään vallitsee sanaton sopimus dynamiikan eri puolien jakamisesta niin, että kumpikin välttyy siltä ulottuvuudelta, joka itselle on kivuliain. Itsessä kielletty tai pelätty sijoitetaan toiseen. Toiseen sijoitettu nähdään kokonaan toisen ominaisuutena mutta sitä ei anneta toisen hallintaan vaan sitä pyritään kontrolloimaan toisessa. Näin tiedostamattomasti sen uskotaan ja koetaan olevan omassa hallinnassa.

Etsiessään sisäistä tasapainoa puolisot käsittelevät vastuun ottamisen, antamisen ja jakamisen sekä kontrollin kysymyksiä joko useissa eri suhteissa tai samassa suhteissa sen erilaisissa vaiheissa. Puolisoiden vaihteleva sijoittuminen vastuun ottamisen vs. toisen vastuuttamisen tai vapauden sallimisen, sietämisen ja uskaltautumisen jatkumoilla ratkaisee sen, miltä toisen kanssa oleminen tuntuu. Kykenevätkö puolisot vastavuoroisesti antamaan tilaa toinen toisilleen ja sietämään ajoittain toisen vaativiakin tarpeita? Voivatko puolisot sietää toistensa erilaisia tapoja ajatella, kokea, tuntea ja tehdä asioita?

Tarvitsevuutta ja toisen varaan heittäytymistä pelkäävä tarvitsee puolison, joka ottaa nämä inhimillisesti välttämättömät ulottuvuudet kokonaan kannettavakseen. Puolison ilmaisemaa heikkoutta hän voi joko hoivata, arvostella, kontrolloida tai vihata. Tarvitsevassa puolisossa heräävä kyky ja halu olla enemmän itsenäinen tai vähemmän tarvitseva järkyttää sitä, joka ei vielä kykene tasapuoliseen tarvitsevuuteen. Hän haluaa puolisonsa säilyvän "avuttomana" voidakseen itse säilyttää kokemuksen itsestään "vahvana". Samalla kuitenkin toisessa vähittäin tapahtuva vahvistuminen antaa tarvitsevuutta pelkäävälle mahdollisuuden tukeutua puolisoonsa. 

Vapautuakseen omasta pullostaan puolisot tarvitsevat toisiaan ja toistensa tunnereaktioita. Pullossa olijaa, kontrolloitavaa tarvitaan, jotta joku voisi hänet sieltä vapauttaa. Kontrolloijaa tarvitaan, jotta pullossa olijan oma, kontrollia vastustava voima (pullon henki) voisi herätä. Sekä kontrolloija että kontrolloitu pelkäävät vallitsevan dynamiikan loppumista samalla kun he kärsivät siitä. Muutos edellyttäisi kummaltakin toisen näkemistä omana vapaana itsenään ja itsekin uskaltautumista vapauteen ja vastuuseen. Pelosta huolimatta yhdessä kasvu on palkitsevaa. Pullon hengen vapauttamisesta seuraa runsaat palkkiot - suhteen molemmille osapuolille!   

Sanna Aavaluoma