Puolisoita kannatteleva PariTila

24.06.2018


PariTila on käännökseni Mary Morganin luomalle käsitteelle "couple state of mind". Se merkitsee mielentilaa, tai ajattelutapaa jossa parisuhde nähdään ja koetaan puolisoiden välillä olevana tilana, johon kumpikin vaikuttaa omalta osaltaan, ja joka vaikuttaa kumpaankin. PariTila -ajattelun myötä kaikki parisuhteessa tapahtuva ajatellaan puolisoiden yhdessä luomaksi. Suhteen kriisissä ei siis ole osoitettavissa yhtä aiheuttajaa, jonka muuttuminen ratkaisisi suhteen ongelmat. Suhteen haasteet ja kriisit nähdään myös molempia palvelevina. Suhteen kriisissä molemmat tiedostamattaan mahdollistavat toisilleen juuri sen, mitä kumpikin tarvitsee päästäkseen omassa sisäisessä kasvussaan eteenpäin. Miten ihmeessä kriisissä voi tehdä toiselle jotakin hyvää - vaikka molemmat kokevat tilanteen tukalana ja tietävät ettei suhde voi näin jatkua?

Kuvaan tilannetta kuvitteellisen pariskunnan, Leevin ja Liinan tarinalla. Liina on kokenut lapsuudessaan vaikean hylkäämiskokemuksen. Vanhemmat erosivat Liinan ollessa pieni tyttö, ja suhde isään katkesi. Äidin kiukku ja katkeruus isää kohtaan olivat läsnä koko Liinan lapsuuden ja nuoruuden. Suunnaton suru, ikävä ja isän kaipuu koteloituivat Liinan sisimpään. Liina sisäisti parisuhteen, joka merkitsee epäluottamusta, katoamista, suhteen katkeamista ja kiellettyä kaipuuta. Leevi kasvoi perheen ainoana, kauan toivottuna lapsena. Hän oli vanhempiensa, erityisesti äidin silmäterä. Äiti rakasti poikaansa niin paljon, että teki kaikkensa, ettei tämä olisi pahoittanut mieltään. Vanhemmat myös halusivat helpottaa Leevin elämää tekemällä asiat hänelle mahdollisimman helpoksi. Erityisesti äiti rakensi tiiviin suhteen Leeviin ja halusi jakaa kaikki asiat poikansa kanssa. Tämän seurauksena Leevin isä jäi vähitellen syrjään äidin ja pojan tiivistä yhdessäolosta. Varttuessaan Leevi alkoi kokea äidin tunkeilevana ja liikaa hänen asioihinsa puuttuvana. Leevin sisäistetty parisuhde käsittää rakkauden samaan aikaan rajattomana, toisen tilaan luvatta tulemisena mutta toisaalta vain kahdenkeskisenä, kolmannen osapuolen (isän) ulkopuolelle sulkevana. 

Tiedostamaton parivalinta mahdollistaa kummallekin puolisolle kasvun mahdollisuuden juuri niissä kysymyksissä, jotka itselle ovat ratkaisemattomia. Leevin kasvuhaasteena on irrottautua liian tiiviistä läheisyydestä, kokea hyvää erillisyyttä, ottaa vastuuta itsestään säilyttäen kuitenkin yhteyden toiseen. Liinan haasteena on luottaa suhteen pysyvyyteen ja arvostaa toisen oman tilan tarvetta kokematta sitä hylkäävänä. Kun Leevi ja Liina tapasivat, Liina rakastui luotettavaan, lempeään ja rauhalliseen Leeviin, joka sai Liinan tuntemaan olonsa turvalliseksi. Liina ajatteli voivansa saavuttaa Leevin kanssa sellaista läheisyyttä ja yhdessäoloa, jota häneltä oli kauan puuttunut. Liina rakastui nopeasti ja osoitti rakkautensa intensiivisesti. Leeville tällainen intensiivinen läheisyys tuntui kovin tutulta, ja vaikka se herättikin ristiriitaisia tunteita, hän tunsi olonsa Liinan kanssa kotoisaksi.    

Ajan myötä sekä Leevi että Liina alkoivat voida suhteessa huonosti. Leeviä Liinan jatkuva läheisyydenkaipuu alkoi ärsyttää. Leevi alkoi ilmaista kiukkuaan ja ottaa omaa tilaa. Liina puolestaan koki Leevin muuttuneen kylmäksi ja etäiseksi. Vaikka Liina ei yhteyttä heti ymmärtänytkään, lapsuudesta tuttu isän lähdön herättämä turvattomuus aktivoitui ja sai Liinan hädissään takertumaan Leeviin entistä tarmokkaammin. Leevin ahdistus lisääntyi ja kiukku, jota hän ei koskaan äidille uskaltanut ilmaista, kasvoi hänen sisällään. Leevi yritti niellä kiukkuaan, kuten oli aina elämässään tehnyt, mutta se tuli yhä vaikeammaksi. 

Leevi ja Liina hakeutuivat pariterapiaan. Miten heitä voisi auttaa? Jos ammattilainen ilman PariTilaa tarttuisi vain ulkoiseen kertomukseen Liinan riippuvuudesta tai Leevin vetäytymisestä selvittämättä Leevin ja Liinan lapsuuden tarinoita, ja sisäistettyjä pareja, parin vuorovaikutus voitaisiin nähdä ainoastaan negatiivisena ja vahingollisena, ja jompi kumpi heistä nähtäisiin ongelmaa ylläpitävänä osapuolena. 

PariTila mielessään terapeutti voi rauhoittaa Leeviä ja Liinaa sillä, että parin ja terapeutin yhteinen tehtävä terapiassa on selvittää, millä tavalla kumpikin tässä vaikeassa tilanteessa tietämättään pyrkii auttamaan itseään ja toista kohti parempaa itsekokemusta ja itsekunnioitusta, ja siten myös kohti terveempää suhteessa oloa. Leevin vetäytyminen ja vihan tunteet auttavat Leeviä vahvistamaan omia rajojaan, jota hän ei suhteessa äitiin voinut tehdä.  Liinan hätä mahdollistaa perusperheessä ilman vastaanottoa jääneen hylkäämisen pelon kohtaamisen ja työstämisen. Samaan aikaan Leevin haasteena on nähdä ero äidin ja Liinan toiminnan välillä ja löytää Liinan läheisyydenkaipuusta kutsu hyvään yhdessäoloon. Liinan haaste on nähdä ero isän ja Leevin välillä, sietää Leevin tarve erillisyyteen ja erottaa se hylkäävästä käytöksestä. Liinan tulisi myös saavuttaa hyviä kokemuksia itsekseen olosta ilman yksinäisyyden kokemusta. Kummankin tulisi voida tunnistaa tässä suhteen kriisissä heräävien sietämättömien tunteiden kumpuavan varhaisemmista suhteista, ja omien tunteiden sietämättömyyden tunteen liittyvän siihen, että oli varhaisissa kiintymyssuhteissa jäänyt näiden tunteiden kanssa yksin. PariTilan vahvistuessa Leevi ja Liina voivat molemmat oivaltaa sen, että oman kasvun mahdollistamiseksi kumpikin myös tarvitsee toisen hankalana kokemaa käytöstä. Ellei Leevi vetäytyisi, ei Liina saisi mahdollisuutta käsitellä suhteessa olon katkeamisen pelkoaan. Ellei Liina takertuisi, ei Leevi tunnistaisi sitä, milloin toinen tulee ahdistavalla ja pakottavalla tavalla liian lähelle. Tunnistamalla ja ymmärtämällä näitä tunteita ja niiden alkujuuria, voi kumpikin löytää ja kokea myötätuntoa sitä lasta kohtaan, joka itse on ollut. Aikuisena kumpikin voi oppia kannattelemaan toiseen liittyviä monenlaisia tunteita, ja ilmaisemaan toiselle omia yhdessä oloon liittyviä toiveitaan, ajatuksiaan, tunteitaan ja tarpeitaan.  

Paripsykoanalyyttisen teorian mukaan parisuhde katkeaa tai pari lähtee hakemaan apua silloin, kun PariTila puolisoiden välillä on romahtanut tai kadonnut. Silloin kumpikin näkee toisen ongelmien aiheuttajana ja on kyvytön näkemään oman osuutensa siinä, mitä suhteessa tapahtuu. PariTilassa ei haluta etsiä syyllisiä. PariTilassa kummankin vastuunottaminen itsestään ja käytöksestään mahdollistaa myös halun ottaa vastuuta toisesta ja parisuhteesta. Silloin myös kaikki yhdessä koettu hyvä voidaan tunnistaa ja kokea suhdetta lujittavina asioina. PariTilan vahvistuessa parisuhde voidaan jälleen kokea kumpaakin kannattelevana ja tukevana tilana, jossa voi iloita, levätä ja tulla itsekseen.    

PariTilan etsimistä ja löytämistä kaikille!

Sanna Aavaluoma