Riidellään turvallisesti rakkaudella

Parisuhteen yksi suurista haasteista on oppia riitelemään turvallisesti. Kummallakin puolisolla on oma sisäinen kokemusmaailmansa siitä, miten erillisyyttä ja erilaisuutta sekä niihin kuuluvaa asioista eri mieltä olemista on omassa perheessä tuettu, siedetty, vältetty tai pelätty. Kun parisuhteen ongelmana on vaikeat riidat, puolisoilla on vaikeuksia sietää ja kunnioittaa toistensa erilaisuutta. Heidän mielen sisäiset kokemuksensa ovat keskenään joko kovin erilaisia tai liian samanlaisia. Kummassakin tapauksessa on kehittynyt  vääristynyt ja lukkiutunut käsitys riitelemisestä. Mitä riitely on? Miten riitelyn taidot syntyvät? Voiko niitä oppia? Voiko riidellä turvallisesti?

Pieni vauva ei tietoisesti vielä ajattele. Vauva kokee kokonaisvaltaisesti sekä hyvän olon että pahan olon tunteita. Vanhempien tehtävä on tunnistaa ja peilata vauvan kokemusmaailmaa ja tunnetiloja niin, että ne vastaavat vauvan olotilaa. Siten vanhempien avulla vauva oppii, että vaikeat tunnetilat voivat kesyyntyä - ne eivät tuhoa vanhempia joten ne siis eivät tuhoa vauvaakaan. Hän oppii tunnistamaan erilaisia tunnetiloja ja myös vähitellen ajattelemaan niitä. Perheessä, jossa lapsella on lupa ilmaista kaikenlaisia tunteita, eikä lasta jätetä yksin vaikeassa olossaan, lapsi oppii tutustumaan laajaan kirjoon erilaisia tunteita. Pelkkä ilmaiseminen ei kuitenkaan anna omille tunteille merkityksiä. Kun lapsen tunteiden ilmaisua kunnioitetaan ja häntä autetaan sietämättömien tunteiden kanssa kuuntelemalla, vastaanottamalla, sanoittamalla, rauhoittamalla ja lohduttamalla, lapsi oppii tunteiden säätelyä. Säätelyn myötä hankalia tunteita voi sietää, kesyttää ja ilmaista rakentavasti. Tällaisessa kasvuympäristössä lapsi oppii luottamaan siihen, että vanhemmat rakastavat häntä silloinkin kun hän kiukkuaa, ja ettei vanhempien rakkaus lakkaa, vaikka vanhemmat olisivatkin joskus vihaisia. Tällaisessa perheessä kiukkua ei tarvitse nieleskellä tai hävetä, mutta jos kiukun vallassa on tullut sanottua toiselle jotakin harkitsematonta, sitä pyydetään anteeksi.  

Jos vauvan tunnetiloja ei peilata, hän jää vieraaksi itselleen. Vaikeat olot eivät saa sanoja, sietämätön olotila kasvaa joko koteloituen tai purkautuen kiukkuna ja vaatimuksina. Ellei näitä pahanolon purkauksia oteta lempeydellä vastaan, lapsi jää niiden kanssa yksin. Mikäli kiukun tunteet ovat vanhemmille vaikeita, perheessä vältellään erimielisyyksiä kaikin keinoin. Se voi merkitä sitä, että vanhemmat tekevät kaikkensa, ettei lapselle tulisi paha mieli. Tällöin lapsi ei opi sietämään turhautumisen tunteita ja pettymyksiä. Jos kiukkuavaa lasta hallitaan hylkäämisen pelolla tai rankaisemalla, hän alistuu ulkoisesti vaisuksi, mutta sisäinen raivo jää odottamaan purkautumistaan. Tällaisen perheen lapselle omien tarpeiden puolustaminen on vaikeaa, tai se saattaa tapahtua niin rajusti, että sen seurauksena lapsen myönteiset kaverisuhteet kärsivät.  

Perheessä, jossa vanhempien kesyttämättömät tunteet vellovat vapaina, vanhemmat  eivät kykene rauhoittamaan itseään eikä lasta. Lapsi jää yksin vanhempien riitojen hiljaiseksi todistajaksi. Pahimmillaan vanhempien riidat sisältävät fyysistä väkivaltaa. Kummassakin tapauksessa lapsi sisäistää käsityksen riitojen vaarallisuudesta ja siitä, että erimielisyys ja vihaisuus merkitsevät väkivallan läsnäoloa. Kesyttämättömien tunteiden ilmapiirissä kasvaneen lapsen keinot selviytyä aikuisena ristiriitatilanteissa vaihtelevat. Hän voi muistaa kipeänä kokemuksena vanhempien riidat, ja niihin liittyvän avuttomuutensa ja keinottomuutensa. Samaan aikaan mielessä on paine tai toive kaataa vaikeat tunteet jonkun kannateltaviksi ja kokemus siitä, että niiden kanssa on selvittävä yksin. Hän voi tehdä kaikkensa välttääksensä riitaa. Kun ristiriitainen tunnelma herättää avuttomuuden, hän pakenee paikalta, vetäytyy tai vaikenee. Hän voi myös samaistua vanhempien hallitsemattomiin tunteiden purkauksiin ja käyttäytyä heidän laillaan joutuen sietämättömien tunnemyrskyjen kouriin. Ukkosen tavoin sisäinen paine kasvaa ja lopulta räjähtää hallitsemattomana ja tuhoavana. 

On selvää, että kuvatuissa perheissä varttuneista lapsista tulee aikuisina hyvin erilaisia omien tunteittensa, ajatustensa ja mielipiteittensä ilmaisijoina. Parisuhde muodostuu keskeiseksi tekijäksi sille, minkälainen suhteessa olo heille mahdollistuu. Kaksi vahvasti riitoja pelkäävää solmii tiedostamattoman keskinäisen sopimuksen siitä, että riitaa vältetään kaikin keinoin. Oman kasvuperheen rajuilta riidoilta voidaan kenties silloin välttyä, mutta sen hinta on omien tarpeiden kieltäminen. Kun jomman kumman puolison itsesäätely on niin haurasta, ettei se suojaa pettymysten ja turhautumisen tunteiden nostattamalta paineelta, parisuhteessa henkisen tai fyysisen väkivallan uhka on arkea.  Molempien kehittymätön tunteiden kannattelu ja säätely tekevät suhteesta vaarallisen - nöyryytyksen ja väkivallan kentän. 

Mitä on turvallinen riitely - ja miten sitä voi oppia? Riitely on turvallista, kun puolisoilla on vakaa luottamus siihen, että molemmat syvimmissä tunteissaan toivovat toisilleen hyvää -  silloinkin, kun jostakin asiasta ollaan eri mieltä. Silloin eri mieltä olevat eivät mitätöi toisiaan. Lisäksi turvallinen riitely edellyttää kummaltakin kykyä sietää toiseen kohdistuvia pettymyksen tunteita. Nämä asiat yhdessä mahdollistavat sen, että kumpikin voi kunnioittaa toisen tunnetta, ajatusta tai kokemusta, vaikka se olisikin täysin omasta poikkeava - menettämättä omaa kokemustaan. Kun omaa hankalaa oloa voi sietää ilman pakottavaa ajatusta siitä, että toisen tehtävä olisi se poistaa, itsen kannattelukyky paranee. Silloin myös kyky sietää toisen erilaisuutta paranee. Eri mieltä olon sietämisen myötä kyky kannatella omaa oloa kasvaa ja asioista voidaan puhua ilman tarvetta kohtuuttomasti korottaa ääntä tai huutaa. Toiselle voi olla vihainen mököttämättä, räyhäämättä tai riehumatta. Silloin toinen todennäköisesti kykenee vastaanottamaan viestin ilman tarvetta suojautua tai puolustautua. Itsetuntemus mahdollistaa omien erilaisten tunteiden tunnistamisen ja ilmaisemisen. Kun pienten ilojen ja harmien jakaminen on osa parin arkipäivää, pettymyksen tunteet eivät patoudu. Riitely on myös hyvä osata lopettaa. Joskus asiat eivät ratkea, ja olisi paikallaan hyväksyä se että yhteistä näkemystä ei synny. Toistuvien riitojen kohdalla riidan aiheesta voidaan puhua myöhemmin kun molemmat ovat rauhoittuneita. Silloin molempien on mahdollista asettua kuuntelemaan toisen näkökulmaa asiaan. Riidan päätteeksi on tärkeää tehdä sovinto. Oikea sovinto näkyy puolisoiden välillä siinä, ettei ole painetta lämmittää riitaa uudelleen. Sovinto ei edellytä päätöksen tekoa riidan aiheesta. Sovinto merkitsee yhteistä päätöstä jatkaa keskustelua ilman riitaa. Näitä taitoja voi oppia aikuisenakin - itseä tässä taitavamman puolison tai ammattiauttajan kanssa.      

Sanna Aavaluoma