Saanko luvan?

10.03.2019

Maaliskuu on tasa-arvon kuukausi! Peräkkäisillä viikoilla vietetään ensin naistenpäivää ja sen jälkeen Minna Canthin ja tasa-arvon päivää. Kansainvälisenä naistenpäivänä juhlitaan kaikkia naisia huolimatta heidän iästään, siviilisäädystään tai siitä, onko heillä lapsia. Perustuslakimme mukaan ihmiset ovat lain edessä yhdenvertaisia. Tasa-arvoa voidaan tarkastella kulttuurisena ja yhteiskunnallisena ilmiönä tai puolisoiden sisäisen maailman näkökulmasta. Yhteiskunnallisen aseman ja oikeuksien kannalta tasa-arvon toteutuminen tai sen ongelmat ovat havaittavissa ja mitattavissa konkreettisin mittarein. Näitä ovat esimerkiksi äänioikeus, asema työelämässä tai palkka. Naisiin kohdistuvan vihan, alistamisen, omistamisen ja hyväksikäytön pysäyttäminen on ihmisoikeuskysymys.  Tasa-arvon kysymykset läheisissä suhteissa sisältävät lisäksi puolisoiden välisen dynamiikan. 

Oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon kysymykset ovat maailman eri puolilla erilaisia. Suomea pidetään maailman onnellisimpana maana. Siitä huolimatta EU:n tutkimuksen mukaan 47% suomalaisista naisista on kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa täytettyään 15 vuotta. Keskiarvo EU-maissa on 33%. "Miten se on mahdollista?" Yhtä tärkeä kuin kysymys siitä miksi Suomi on niin väkivaltainen maa, on se, miksi naiset kaikkialla maailmassa joutuvat kokemaan alistamista ja hyväksikäyttöä? Samaan aikaan on muistettava, että myös naiset käyttävät väkivaltaa lähisuhteissaan. Fyysinen, psyykkinen tai taloudellinen vallankäyttö tai väkivalta ei ole riippuvaista sukupuolesta, taloudellisesta tai sosiaalisesta asemasta. 

Vuonna 2017 Suomessa ilmestyi kaksi aiheeseen liittyvää psykoanalyyttista julkaisua: Elina Reenkolan Pelottavan lumoava nainen ja Jorma Myllärniemen Miksi mies pelkää naista ja mitä siitä seuraa? Molemmissa kirjoissa pohditaan kaksijakoista suhtautumista naisiin. Naista kohtaan koetut vetovoiman ja pelon tunteet kietoutuvat yhteen. Pelon juuret ulottuvat varhaisiin äitikokemuksiin ja naisen seksuaaliseen voimaan. Tätä pelkoa pyritään hallitsemaan halveksinnalla, rajoituksilla ja väkivallalla. Sukupuolielinten silpominen voidaan nähdä myös haluna kieltää naiselta seksuaalinen nautinto. PariTila - paripsykoterapian täydennyskoulutuksissa nämä kirjat kuuluvat opiskelijoiden lukemistoon. Kirjoista kirjoitetaan yhteinen pohdinta, jossa tarkastellaan miehen ja naisen lähestymistapojen yhtäläisyyksiä ja eroja samoihin kysymyksiin. 

Parisuhdetta on usein verrattu tanssiin, sillä samalla tavalla kuin tanssi syntyy kahden tanssijan yhteensulautuvista liikkeistä, muovautuu parisuhde kummankin puolison yhteisestä dynamiikasta. Tanssilavoilla hakukylteillä ilmoitetaan, kuka on hakuvuorossa. Minkälaisia ajatuksia ja tilanteita syntyy, kun tanssiin liitetään tasa-arvon kysymykset? Minkälaista on tasa-arvoinen parisuhdetanssi? Viekö tasa-arvoisessa tanssissa mies vai nainen? Entä kun tansseihin lähtee naispari tai miespari? 

Parisuhteessa tasa-arvo sekoittuu usein yhdenmukaisuuden vaatimukseen. Se, mitä suhteissa vaaditaan tasa-arvoisuuden nimissä sisältää sietämätöntä kateutta toista kohtaan ja pelkoa siitä, että toinen saisi jotakin enemmän kuin itse. Tasa-arvo ei merkitse tasapäisyyttä. Pienen vauvan äiti ei tule tasa-arvoisemmaksi sillä, että hän pääsee kavereiden kanssa tuulettumaan samalla kun isä tuskailee nälkäisen vauvan kanssa, joka ei ole tottunut syömään pullosta. Puolisoiden välinen tasa-arvo ei lisäänny sillä, että pidetään kirjanpitoa vietyjen roskapussien tai imurointien kerroista.

YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa vuodelta 1948 sanotaan: Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä."  Voisimmeko käyttää järkeämme ja omatuntoamme läheisissä suhteissamme ja kunnioittaa itseämme ja toisiamme sellaisina kuin olemme -  antaen tilaa sille, missä kumpikin on vahva, ja tukea toisiamme siinä, missä haluamme kehittyä. Voisimmeko luopua tiukoista tanssiinhakuvuoroista ja käynnistää sekahakujen sijaan yhteishaun, jolloin mahdollisuuden tanssia saisi jokainen, jota tanssittaa. Vanhoissa perinteissä on usein jotain kaunista ja viisasta. Niin myös tanssiinhakuetiketissä. Tanssiin haku on kutsu, ei toisen tanssiin ottaminen. Toista kunnioittava tanssiin hakija kysyy aina "Saanko luvan?"


Sanna Aavaluoma