Seitsemän selitystä nalkutukseen

Parisuhteessa ymmärretyksi tuleminen on ikuinen  tarve, toive ja haaste. Se edellyttää vastavuoroista kommunikointia sekä halua ja kykyä pysähtyä kuuntelemaan itseä ja toista. Kommunikointi on vuorovaikutusta, jossa on aina läsnä samaan aikaan näkyvää ja piilossa olevaa, sanallista ja sanatonta, tietoista ja tiedostamatonta sekä näiden yhteen kietoutumista. Haavoittuvuudesta kertovien tarpeiden ilmaisu on pelottavaa, sillä pelkäämme, ettei toinen ota sitä vastaan. Pelko herättää suojautumisen tarpeen. Suojautuminen tuottaa ilmaisua, jossa perimmäinen aito viesti jää välittymättä sen vastaanottajalle. Nalkuttaminen on usein väärin ymmärretty kommunikoinnin muoto. Mitä kaikkea nalkuttaminen kätkee sisäänsä?

Nalkutus ei synny tyhjiössä. Nalkuttaja tarvitsee vastaparin, joka kutsuu esiin, mahdollistaa tai  laukaisee nalkutuksen. Sen pohjimmaisena tavoitteena on muuttaa suhteen dynamiikkaa tai ilmaista omaa sisäistä kokemusmaailmaa. Se pyrkii palvelemaan parisuhdetta ja lisäämään puolisoiden välistä tasavertaisuutta. Useimmiten nalkutus ei kuitenkaan tuota toivottua tulosta, sillä sen kätkemä viesti ei tule ymmärretyksi. 

Omista tarpeistaan eksynyt nalkuttaja tunnistaa pahan olonsa, muttei osaa ilmaista sitä puolisolleen tavalla, jolla puoliso olisi valmis sen vastaanottamaan. Sen sijaan että hän kertoisi puolisolleen tuntevansa itsensä yksinäiseksi ja kaipaavansa tämän seuraa, hän toteaa tiettyyn sävyyn "Olisi se taas pitänyt arvata että sinun menosi ne ovat niin tärkeitä, ettei mikään muu merkitse sinulle mitään..." Hän itse kuitenkin kokee ilmaisseensa puolisolleen toiveensa yhdessä olosta, ja on syvästi loukkaantunut, kun omat tarpeet tulivat taas ohitetuiksi. Hänen puolisonsa sen sijaan mieluummin menee omiin puuhiinsa kuin viettää aikaa hänen kanssaan - kuitenkaan  puoliso ei voi olla omissa puuhissaan hyvillä mielin, sillä tieto toisen pettymyksestä kietoutuu ympärille syyllisyyden viittana.  

Omat puutteensa toiseen sijoittavalla nalkuttajalla on vaikeuksia tunnistaa ja ottaa haltuun omia kehityshaasteitaan. Hän työstää näitä kysymyksiä puolisonsa kautta. Hän, jolla on suuret vaatimukset itseään kohtaan ja vaikeuksia ottaa rennosti, saa nalkutuskohtauksen nähdessään puolisonsa nauttivan kirjan lukemisesta- vieläpä mukavasti sohvalla maaten. Hän, joka ei ole onnistunut järjestämään aikaa itselleen hyvää mieltä tuovaan harrastukseen, ei voi olla muistuttamatta puolisoaan tämän harrastuksen saamasta asemasta. Hän, jolle itsekseen olo merkitsee yksinäisyyden kokemusta,  kokee puolison oman ajan hylkäävänä. Jokainen hänen luotaan poissaoloa edellyttävä asia herättää nalkuttajan, joka siirtää vastuun omasta hyvinvoinnista toiselle.    

Puolison tunneilmaisun kehittäjänä nalkuttaja pyrkii auttamaan rakastaan tämän kapeutuneessa tunneilmaisussa. Henkilö, jolla on vaikeuksia oman aggressionsa tunnistamisessa, sietämisessä ja ilmaisemisessa, tarvitsee kipeästi apua. Nämä taidot eivät pääse kehittymään, mikäli tyytymättömyys ja turhautuminen pyritään suhteessa pitämään piilossa. Jokaisen parin elämässä tapahtuu asioita, jotka herättävät pettymyksen ja kiukun tunteita. Jos ne ovat  toiselle puolisolle liian pelottavia, toinen  joutuu kantamaan ne molempien puolesta. Jossakin vaiheessa kiukun kantaja väsyy ja turhautuu tehtäväänsä. Hän alkaa ilmaista tyytymättömyyttään puolisoonsa. Tämän tyytymättömyyden ilmaisun tavoitteena on saada puoliso ottamaan osa aggressiosta vastuulleen. Mikäli tämä nalkutus ei herätä vastakaikua, parisuhde on vaarassa ajatua tilaan, jossa nalkuttaja kokee puolisonsa kiusaavan häntä piilossa olevalla kiukulla, jota ei kuitenkaan suoraan ilmaise.                                                                                                                                      

Puolison puolesta valittaja on ottanut tehtäväkseen ilmaista niin omaa, kuin puolisonsa kokemaa tyytymättömyyttä. Kun toinen ottaa esiin ikävät asiat tai suhteen kipukohdat toistuvalla tutuksi käyneellä tavalla, toinen voi rauhassa kokea olevansa suhteessa tyyni, sovitteleva ja rakentava osapuoli. Hänellä vain valitettavasti on omasta mielestään todella rasittava, nalkuttava puoliso. Toisaalta nalkuttajan puoliso voi hieman etäämmältä tutkailla myös omaa tyytymättömyyttään, vaikka ei vielä uskaltaisikaan ottaa sen ilmaisua omaksi tehtäväkseen. 

Toisen muutosta sitkeästi vaativa nalkuttaja uskoo  ja luottaa vuodesta toiseen siihen, että onnistuu lopulta muuttamaan puolisonsa toiveittensa mukaiseksi. Tällaisessa parisuhteessa kumpikin puoliso tietää jo ennalta miten nalkutuksen kehä alkaa pyöriä. Molemmat tietävät toistensa reaktiot, mutta sama kuvio toistuu aina uudelleen. Toivottu muutos voisi  tulla mahdolliseksi jos nalkuttaja päästäisi irti puolisoonsa kohdistamistaan vaatimuksista. Se vaatisi kuitenkin nalkuttajalta rohkeutta luottaa puolisonsa kykyihin ja puolisolta rohkeutta sisäiseen kasvuun.

Marttyyri on kenties nalkuttajista surullisin - ja tunnetuin. Hän on luopunut toivosta ja usein kääntynyt sisäiseen omaan maailmaansa. Hän ei enää kohdista nalkutustaan toiselle. Hänen nalkutuksensa ei pyri kontaktiin puolison kanssa. Marttyyri myrkyttää itseään ja lähellään olevia. Hän jää yksin. Usein marttyyrinalkuttaja löytää toisen kaltaisensa ystäväkseen. Yhdessä he voivat tuskailla sitä, miten väärin puoliso - ja koko maailma heitä kohtelee.

Sanna Aavaluoma