Simpukoiden kätköissä

Äitienpäivänä juhlistetaan äitejä, ollaan kiitollisia ja pohditaan äitiyden merkitystä. Kun elämässä kaikki sujuu riittävän hyvin, lapsi saa syntyä maailmaan odotettuna, toivottuna ja rakastettuna. Äiti voi nauttia äitiydestään ja vanhemmuudesta elämään kuuluvista haasteista ja vastoinkäymisistä huolimatta. Äitiyteen ja äitienpäivään liittyy myös monenlaista surua ja kipua. Sitä kantavat äitiensä puolesta lapset, joiden äidit eivät jaksaneet vastaanottaa saamaansa vanhemmuuden lahjaa. Sitä kantavat äidit, jotka eivät halustaan huolimatta koskaan saaneet omaa tai lahjalasta ja jäivät vaille kokemusta äitiydestä. Kivun kanssa kamppailevat äidit, jotka astuivat äitiyteen tahtomattaan. Kipua kantavat äidit, jotka ovat menettäneet lapsensa. Kipua kantavat myös lapset, jotka ovat menettäneet äitinsä. Sijoita tänään nämä erilaiset äitiyteen liittyvät kivut simpukan sisään. Simpukan kova kuori suojaa herkkää, haavoittunutta ja satutettua. Se myös kätkee sellaista, jota ei haluaisi näyttää tai jaksaisi kokea: surua, syyllisyyttä, vihaa ja häpeää. Simpukka on kuitenkin kaunis katsella. Kun sen nostaa korvalleen, voi kuulla kaukaisen meren huminan.  

Tahattomasti lapsettomaksi kutsutaan heitä, jotka toiveista ja yrityksistä huolimatta eivät saa lasta. Heille odotuksen ja pettymyksen jatkumo tiivistyy kipuun tyhjästä sylistä. Läheisten vilpittömät vihjaukset ja kysymykset lapsen viipymisestä loukkaavat ja voivat saada aikaan yksinäisyyden tunteita, masennusta ja vetäytymistä sosiaalisista suhteista. Suostuminen lapsesta, vanhemmuudesta ja perheestä luopumisen suruun on raskas tehtävä. Lapsettomien lauantaita ja tyhjän sylin messuja vietetään äitienpäivän läheisyydessä antamaan aikaa ja tilaa näille kokemuksille ja havahduttamaan ympäristöä tälle todellisuudelle. 

Kun nainen tulee raskaaksi tahtomattaan, hän on vaikeiden kysymysten edessä. Miten voi löytää äitiyden itsestään?  Miten kantaa ratkaisu raskauden keskeyttämisestä tai lapsesta luopumisesta? Kun äiti ei jaksa huolehtia lapsestaan, lapsen osaksi koituu oman hädän lisäksi äidin hädän kantaminen. Lapsi oppii unohtamaan omat tarpeensa. Joskus lapselle löytyy korvaavia huolehtivia aikuisia. Suru menetetystä äidistä kulkee kuitenkin lapsen mukana koko hänen elämänsä ajan esimerkiksi tyytymättömyyden ja kelpaamattomuuden kokemuksina tai itseen kohdistuvina syytöksinä. Myös äiti kantaa syyllisyyttä tapahtuneesta kuolemaansa saakka.

Lapsen menettäminen on kenties pahinta, mitä äiti voi kokea. Se voi tapahtua keskenmenon, kätkytkuoleman, sairauden, onnettomuuden, huostaanoton, lapsen itsemurhan tai suhteen katkeamisen myötä. Omassa ruumiissa kannetun lapsen kuollessa kuolee myös osa äidistä. Jokainen äitienpäivä muistuttaa lapsen poissaolosta. Äitienpäivä voi silloin merkitä kivuliaiden kokemusten kieltämistä, katkeruutta elämää kohtaan tai mahdollisuutta suruun ja kaipaukseen. 

Äidin menettäminen on iästä huolimatta järisyttävää jokaiselle lapselle. Voimakkuudeltaan vanhemman kuolemaa on verrattu maanjäristykseen, joka tärisyttää talon perustuksia. Lapselle äidin kuolema merkitsee sekä konkreettisen että psyykkisen turvan ja tuen menettämistä ennen äidistä itsenäistymistä. Aikuiselle äidin kuolema merkitsee sukupolvien ketjussa seuraavaksi lähtövuoroon siirtymistä. 

Olipa elämämme alku ja lähtökohdat minkälaiset tahansa, olemme saaneet elämän lahjan äideiltämme. Äitimme kulkevat sisäisessä maailmassamme mukanamme riippumatta siitä, minkälainen suhteemme häneen on ollut. Sisäistämämme äitiys mahdollistaa meille jokaiselle omassa elämässä jonkin uuden synnyttämisen. Elämän kulku jatkuu kauttamme muuntuen joksikin uudeksi. Mitä äitienpäivä sinulle tänä vuonna merkitsee? Mitä sinä olet saanut elämän evääksi omalta äidiltäsi? Mistä olet äidillesi kiitollinen? Minkälaista äitiyteen liittyvää kipua sinä olet joutunut kätkemään sisimpääsi? Sydämen lämpöä ja rauhoittavia meren ääniä jokaiselle sekä muistoihin että tämän päivän kohtaamisiin!

Sanna Aavaluoma

p.s. Lue myös vuosi sitten julkaistu kirjoitus "Äitien kattamat pöydät"