Sisällä, ulkona, siellä vai täällä?

28.10.2018

Kun ihminen kertoo itsestään, kokemuksistaan ja elämästään, miten erottaa kertomuksessa ja sen kuulemisessa asiat, jotka tapahtuivat silloin ja siellä asioista jotka tapahtuvat tässä ja nyt? Entä miten ihmisen kokemusmaailmassa voi tunnistaa ja erottaa ulkoisen, sisäisen tai niiden välisen rajan? Psykoanalyyttiseen ajatteluun ja terapiaan kohdistuu monenlaisia ennakkoluuloja, pelkoja ja väärinkäsityksiä. Yksi niistä on se, että siinä vain "vellotaan" menneisyydessä ja paetaan vastuunottoa, tulevaisuuden visiointia ja ratkaisujen tekoa. Ihmisen mahdollisuus  vapaisiin ratkaisuihin oman elämänsä suhteen määrittyy menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden, sekä niihin liittyvien kokemusten ja uskomusten tietoisten ja tiedostamattomien merkitysten yhteen kietoutumisesta. 

Ihmisen ruumista verrataan usein taloon, jossa hän asuu. Se avaa mahdollisuuden tarkastella ihmisyyttä myös erilaisten tilojen ja pintojen avulla. Tänään pysähdyn sisäisten ikkunoiden ja valon merkitykseen. Ilman lasia ja ikkunoita talot jäisivät pimeiksi. Väritön kirkas lasi on läpinäkyvää. Se päästää valoa taloon sisään ja avaa näkymän ulkopuoliseen maailmaan, mutta samalla myös paljastaa ulkopuolelta katsoville sisällä olevaa. Tarvitsemmekin erilaisia suojia sekä yksityisyytemme säilyttämiseksi, että säädelläksemme sitä, mitä itse haluamme nähdä ulkomaailmasta. 

Verhoilla voimme suojautua ulkopuolisilta katseilta. Ne voivat kuitenkin myös estää meitä näkemästä sitä, mitä on oman sisäisen todellisuutemme ulkopuolella. Erilaiset verhot läpäisevät valoa ja säätelevät näkyvyyttä eri tavoin. Käytätkö sinä ikkunoissasi valoverhoja, kaihtimia, rullaverhoja vai paksuja plyysikankaita? Valoa tarvitsemme sisäisessä talossamme sekä silloin, kun ulkona on pimeää tai kun verhot estävät ulkoa tulevan valon pääsyn. Sisällämme olevaa valaisinta voisi verrata tietoisuuden tuomaan valoon. Erilaisissa huoneissa valaisimet ovat erilaisia. Tilanteesta riippuen käytössämme on tunnelmavaloja, yleisvaloja, lukulamppuja, kattokruunuja tai yövaloja. Sähkökatko tai sulakkeen palaminen pimentää huoneet. Silloin voi taskulampusta tai kynttilöistä olla apua. Kaikkein pimeimpiin kolkkiin talossamme tai nurkkiin huoneissamme ei mikään valo yllä.  

Valon ja näkyvyyden lisäksi ikkunoiden tehtävänä on avautua ulkomaailmaan. Tuuletusikkuna mahdollistaa huoneissamme hengitettävän ilman määrän ja laadun säätelyn. Tuulettaessamme päästämme ulos itsestämme tunkkaisia tuntemuksia, ummehtuneita uskomuksia ja kuumentuneita kokemuksia. Moderneissa taloissa toimii koneellinen ilmastointi. Mikään ei kuitenkaan korvaa avattavasta ikkunasta sisään tulvivaa raikkautta. Hyvin tuuletetussa huoneessa nukumme paremmin ja unemme laatu paranee.  

Ajatus siitä, että ihmisyys on iätöntä ja ajatonta sisältää vauvassa olevan valmiuden kasvuun ja kehitykseen sekä vanhuudessa olevan samanaikaisen vahvuuden ja tarvitsevuuden. Kaikki elämässämme koettu on olemassa meissä vaikka emme siitä ole kaiken aikaa tietoisia. Tärkeää on se, minkälaisia merkityksiä näille elämämme tapahtumille ja kokemuksille annamme ja voimmeko jakaa niitä kenenkään kanssa - vai sulkeudummeko niissä omaan maailmaamme tai yksinäisyyteen. Vaikka ulospäin sisäisen talomme seinät ja katto muistuttavat meitä rajoista ja rajallisuudesta, sisällämme on myös ikkunoista heijastuva rajaton taivas ja kasvavan puun voima. Ymmärrys oman menneisyyden merkityksestä muuttuu osaksi todellisuuttamme, joka valaisee kulkuamme oman sisäisen talomme huoneissa ja vaikuttaa siihen, minkälaisena näemme ulkopuolellamme olevan maailman. 

Monenlaista valoa tähän pimeään vuoden aikaan!

Sanna Aavaluoma