Sisarukset
Saara Cantellin ohjaama ja yhdessä työryhmänsä kanssa käsikirjoittama, vuonna 2023 valmistunut elokuva Sisarukset on kertomus monenlaisesta sisaruudesta – kaksosuudesta, sisarpuolista ja aikuisuudessa löytyneestä sisaresta. Se on myös kertomus elämän yllätyksellisyydestä ja hallitsemattomuudesta sekä vanhempien salaisuuksien vaikutuksista lastensa elämään.
Kaksoset Jenna ja Joni ovat yllättäen saaneet tietää heillä olevan aikuinen sisar. Heidän isällään Arilla oli ennen heitä perhe Islannissa. Liiton päätyttyä isä palasi Suomeen, hänen ensimmäinen lapsensa Jóna jäi äitinsä kanssa Islantiin ja isä katosi Jónan elämästä. Elokuva ei kerro, miten Jónan olemassaolo kaksosille paljastui. Heidän äitinsä Ulla ei näytä tietävän Jónan elämästä mitään eikä hänen tulonsa osaksi perheen elämää näytä herättävän Arissa ja Ullassa minkäänlaisia tunteita.
Aikuisuudessa tietoon tulleiden sukulaisten tapaamisissa on haasteellista tietää kaikkien valmius kohdata toisensa. Kun Jenna löysi Jónan Facebookista hän alkoi välittömästi järjestellä sisarusten tapaamista. Joni haluaa jarrutella ja pohtii Jónalla kenties olleen hyvä syy olla ottamatta heihin yhteyttä. Taiteilija Jenna haluaa tehdä sisarusten tapaamisesta dokumenttielokuvan ja aloittaakin kuvaukset ensitapaamisen hetkestä. Jenna käyttää myös kuvia perheenjäsenistään myöhemmässä taidenäyttelyssään kysymättä muiden mielipiteitä asiaan. Kertooko se Jennan avoimuudesta, tahdittomuudesta vai kaksosuuden myötä koetusta rajattomuudesta suhteessa läheisiin?
Perhesalaisuudet löytävät uuden ilmenemismuotonsa seuraavissa sukupolvissa. Puhumattomuus sisäistyy lapsiin jonkinlaisena tyhjyyden kokemuksena ja salaisuudet tulevat koettaviksi unissa tai uusissa ihmissuhteissa. Jenna on nähnyt toistuvasti unia isosiskosta ja tämän löytyessä kokee puuttuvan palikan elämässään löytyneen. Sisarten löydyttyä myös Jóna kertoo vihdoin löytäneensä oman paikkansa elämässä – kuin palapelissä, jonka puuttuva pala on itse ollut. Puuttuvan isän teema on myös jatkanut elämäänsä. Ilman isää elänyt Jóna on liitossaan lapseton. Jennalla on tytär Islantilaisen, tarinan alussa kaikilta salatun miehen kanssa. Jennan ja Sindrin suhde lämpenee uudelleen ja he saavat toisen lapsen. Suhde kuitenkin katkeaa jälleen ja myös Jennan lapset elävät arkeaan suurelta osin ilman isäänsä. Ennakoimatta Sindri ilmestyy, katoaa, palaa ja katoaa. Jokaisen kolmen sisaruksen ihmissuhteet vaihtuvat elokuvan aikana. Jennalla on suhde lastensa isään sekä veljensä yhtiökumppaniin. Jonilla on suhde Arttuun ja Caritaan. Säännölliset matkat Suomeen tuovat myös Jónan elämään uuden rakkauden. Markon ja Jonan rakastuminen rikkoo kummankin olemassa olevat avioliitot. Markon puoliso reagoi tilanteeseen voimakkaasti, mutta Jonan puoliso ihailee ja tukee hymyillen vaimoaan suhteen loppuun asti.
Perhesuhteissa saamme eväät elämään. Suhteessa vanhempiin rakentuu perusturvallisuus ja luottamus elämään. Vanhemmista eriydytään ja itsenäistytään. Sisaruussuhteet ovat kuitenkin todennäköisesti elämämme pisimpiä ihmissuhteita. Ne muokkaavat persoonallisuuttamme, opettavat meille keskeisiä elämän sosiaalisia taitoja ja parhaimmillaan tuovat kokemuksen siitä, ettei koskaan tarvitse olla yksin. Sisarusten kanssa opitaan kilpailemaan, puolustamaan omaa tilaa, toimimaan yhdessä vertaisten kanssa, jakamaan, tekemään kompromisseja sekä sietämään ja käsittelemään kateuden tunteita. Hyvä saatu vanhemmuus säilyy sisäisenä turvanamme läpi elämän. Sisaruksiimme voimme tukeutua konkreettisesti elämän kipukohdissa myös vanhempien kuoltua. (Aavaluoma 2019). Isä katosi Jónan elämästä jo lapsena, äiti kuoli hänen ollessaan aikuinen. Sisarukset hän sai elämäänsä luultuaan jo olevansa lapsuusperheensä ainoa elossa oleva jäsen.
Kaikki sisarukset kilpailevat vanhempiensa huomiosta ja rakkaudesta. Vielä aikuisuudessa voidaan kamppailla siitä kuka on ollut vanhemmille tärkein. Jenna, Joni ja Jóna pohtivat millä tavoin he muistuttavat toisiaan, äitejään ja yhteistä isäänsä. Myös Jenna kysyy asiaa perheenjäsentensä valokuvista koostuvassa taidenäyttelyssään. Ketä meistä isä rakasti eniten? Ari kysyy Jónan mielipidettä omasta toiminnastaan isänä. Tilanteen tekee järkyttäväksi se, ettei Ari sisällytä kysymykseensä Jónan hylätyksi tulemisen kokemusta lainkaan, vaan pohtii omaa osuuttaan kaksosten käyttäytymiseen ihmissuhteissaan. Kenties merkittävimmän kehityskaaren tekee kaksosten äiti Ulla, joka toteaa tarinan lopussa olevansa ylpeä kaikista kolmesta sisaruksesta. Sen kuuleminen liikuttaa myös oman äitinsä jo menettänyttä Jónaa.
Jokainen kaksospari on ainutlaatuinen, vaikka kaksosilla on enemmän yhteistä toistensa kuin minkään muun sisarustyypin kanssa. Kaksoset ovat tottuneet olemaan lähekkäin ja rauhoittumaan toistensa avulla jo kohdussa. He ovat jakaneet alusta asti kaiken, heillä on ollut ulottuvillaan aina leikkikaveri ja ystävä. Kaksosilla muita lapsia yleisempiä kielellisen kehityksen ongelmiakin on selitetty heidän välillään olevalla syvällä tasolla tapahtuvalla ymmärryksellä, jossa ei sanoja tarvita. Riippuvuus toisistaan voi estää kaksosia tekemästä itsenäisiä päätöksiä elämässään. Ensimmäinen suuri pettymys kaksosten elämässä voikin olla kohta, jossa toinen löytää seurustelukumppanin. Kaksoset kokevat itsensä toisen puoliskoksi, jolloin henkilökohtaisisten ratkaisujen tekemisestä voi seurata syyllisyyttä toisen ulkopuoliseksi jättämisestä. (Schönbeck 2009). Aikuisina iso osa kaksosista näyttää valitsevan puolisokseen henkilön, jolla on samantapainen persoonallisuus kuin kaksosellaan. Osalla kaksosista identiteetit sulautuvat niin voimakkaasti yhteen, että he kokevat olevansa osa paria. Joskus he korostavat eroavaisuuksiaan voimakkaasti muodostaakseen kaksi erillistä identiteettiä. (Parker ja Stimpson 2004). Useat kaksospareista ovat erittäin tiivis yksikkö, jolle ulkopuolinen kolmas voi olla uhka – olipa tämä sisarus, ystävä tai sisaren puoliso.
Vaikka Jennan ja Jonin suhde muistuttaa melko vähän edellisiä kuvauksia tiiviistä kaksosuudesta, Jónan myötä myös heidän välinen dynamiikkansa muuttuu. Alun innostuksen jälkeen Jenna alkaa kokea kolmikossa ulkopuolisuutta ja mustasukkaisuutta. Kenties Jóna on kaivattu mahdollisuus Jonista itsenäistymiseen ja erillisyyden kokemiseen. Sisaruksista Jóna on ensimmäinen, joka saa tietää Jonin sairastumisesta syöpään. Jennalle se on pettymys, mutta Jóna näkee Jonin teon rakkauden osoituksena Jennalle – Joni tietää, että sisarussarjaan viimeisin tulokas on etäisin ja siten järkyttyy tiedosta vähiten. Ratkaisullaan Joni saa jakaa taakkaansa ja samalla suojella Jennaa surulta.
Sisarukset elokuvan poikkeuksellinen tekotapa tekee siitä katsojalle haastavan. Elokuvaa työstettiin kaikkiaan yhdeksän vuotta, josta kuvauksia tehtiin seitsemän vuoden ajan. Elokuvassa yhdistyvät käsikirjoitus, improvisaatio, sekä näyttelijöiden henkilökohtaisen elämän ja ympäröivän maailman todelliset tapahtumat. Tapahtumien dokumentointi on osa tarinan juonta, ja reaalielämän tapahtumat kietoutuvat osaksi tarinaa. Ajoittain dokumentaariset hetket ja käsikirjoitettu tarina eivät yhdisty vaan sekoittuvat. On harmillista, että todennäköisesti melkoisesta materiaalimäärästä lopulliseen elokuvaan päätyneet kohtaukset ovat kerronnallisen kokonaisuuden kannalta epäjohdonmukaisia ja osa henkilöhahmoista jää ohuiksi. Suuret käänteet ja muutokset tapahtuvat yllättäen ilman sidosta edellisiin kohtauksiin. Monista ansioistaan huolimatta tarina jättää ainakin pari- ja perhepsykoterapeutin hämmennykseen.
Sanna Aavaluoma
Rooleissa:
Ulla Koskinen - Uusitalo - Pirkko Hämäläinen
Ari Uusitalo - Ove Grundström
Jenna Uusitalo - Henna Tanskanen
Joni Uusitalo - Lauri Tanskanen
Jóna Aradóttir - Elin Petersdottir
Sindri Birkisson - Björn Thors
Arttu Aho - Jarkko Niemi
Carita Nieminen - Essi Hellen
Mikael Kaarna - Leo Sjöman
Marko Korppi - Ilkka Villi
Lähteet:
Aavaluoma, Sanna (2019). Samasta puusta. Teoksessa Kirjoituksia Suhteessa olosta. Suhteessa Oy.
Parker Jan & Stimpson Jan (2004). Sisarussuhteet. Kipailua ja rakkautta. Otava.
Schönbeck Elisabeth 2009). Vanhin, nuorin, vai katraan keskeltä. Miten paikka sisarussarjassa vaikuttaa elämääsi? Kirjapaja.