Skavabölen pojat
Zaida Bergrothin vuonna 2009 ohjaama elokuva Skavabölen pojat perustuu Antti Raivion (1962-2023) alun perin Q-teatterille kirjoittamaan, omista lapsuuskokemuksistaan kumpuavaan näytelmään. Se on surullinen kertomus perheen hajoamisesta, vanhempien välisestä katkeruudesta, lasten vanhemmasta vieraannuttamisesta sekä hylätyksi tulemisen ja häpeän seurauksista. Se on myös kuvaus sisarussuhteen vahvuudesta ja lasten toisiinsa tukeutumisesta.
"Olipa kerran mies, jolla oli kaksi poikaa. Nuorempi oli iloinen ja rohkea ja onnistui aina toimissaan, mihin ryhtyi. Vanhempi oli hiljainen ja synkkämielinen." Näin muistelee lapsuuttaan 19-vuotias Rupert matkatessaan asepalveluksesta kotiin. Mihin äiti on kadonnut pojan muistoista? Mikä teki hänestä synkkämielisen? Nykyhetki, lapsuus ja muistikuvat sekoittuvat keskenään. Rupert keskustelee mielikuvissaan nuoren itsensä kanssa. 9- vuotias poika yrittää polttaa isänsä saaman rakkauskirjeen, mutta kirje ei pala, kuten ei totuuskaan. Silti poika syyttää itseään siitä, että aikanaan antoi kirjeen äitinsä luettavaksi. Lapsuusvuosien tapahtumiin liittyvät tunteet käyvät päälle kuin juna.
Muistot vievät Rupertin aikaan, jolloin kaikki vielä on hyvin ja hetkeen, jossa vanhempien suhde ja lasten turva romahtaa. Kallion perhe, isä Pekka, Äiti Pipa ja heidän kaksi poikaansa, yhdeksänvuotias Rupert ja kuusivuotiasEvert ovat juuri muuttaneet rivitaloon Kauniaisiin. Pihapiirin metsät ovat hyvää maastoa poikien leikeille. Elinkeinohallituksen hallinto-osaston johtajana työskentelevä Pekka ja Ateneumista taiteilijaksi valmistunut Pipa vaikuttavat onnellisilta yhdessä. Syntymäpäivälahjaksi Pipa saa Pekalta Volvo Amazonin. Tunnelma perheessä on lämmin ja hauska. Hauskuus loppuu, kun Rupert löytää saunan pukuhuoneen lattialle pudonneen, isänsä saaman rakkauskirjeen - joka ei olekaan äidiltä. Rupert piilottaa kirjeen, mutta Evert antaa sen äidilleen. Pekan tullessa kotiin vanhempien välillä alkaa raju väkivaltainen yhteenotto, jossa Pipa huutaa poikia apuun. Pekka vähättelee tilannetta pojille todeten "Me äidin kanssa tässä vähän riidellään." Parisuhdekriisi vauhdittaa Pekan alkavaa alkoholismia.
Joulun viettoon Kallioille saapuvat Pekan veli Ossi, hänen vaimonsa Anu ja isoisän sisko Hilppa-täti. Kummisetä Ossin kanssa poikien rakastama Horror-leikki muuttuu todellisuudeksi, kun Pipa löytää Pekan yöpöydän laatikosta enemmänkin kirjeitä ja sytyttää ne palamaan. Kellokosken sairaalan ylilääkärinä toimiva Ossi kirjoittaa Pipalle tahdosta riippumattoman päätöksen psykiatriseen hoitoon. Pojille äidin kerrottiin menevän lepäämään. Äidin palattua hoidosta isää näkyi kotona yhä harvemmin.
Pekka vie Rupertin laivaristeilylle ja esittelee uuden tyttöystävänsä Annelin sekä antabuskapselin vatsanpeitteissään. "Vähän mietin, oisko Annelista teille pojille äidiksi?" kysyy Pekka pojaltaan. Kuullessaan isän ja Annelin suunnitelmista pojat tekevät verivalan, ja vannovat ettei toinen saa kuolla ennen toista, valehdella eikä jättää toista pulaan.
Pipalle tilanne on raskas. Hän kirjoittaa Annelille "värikkäitä" kirjeitä, joiden seurauksena Pekka ja Anneli muuttavat puhelinnumeronsa salaiseksi. Pekka ja Anneli järjestävät lastensuojelupalaverin, jossa pojilta kysytään kumman vanhemman luona he haluavat asua. Valinta on lapsille kohtuuton. Ero ja oikeuden päätöksellä lasten menettäminen saavat Pipan epätoivoiseksi. Pojat saavat äitinsä pois junakiskoilta vasta uhatessaan kuolla äidin yhdessä kanssa. Parentifikaatiolla tarkoitetaan tilannetta, jossa lapsi alkaa kantaa vanhemman vastuuta perheessä. Instrumentaalisessa parentifikaatiossa lapsi kantaa vastuuta perheen päivittäisistä toiminnallista tehtävistä kuten ruuanlaitosta. Emotionaalisessa parentifikaatiossa lapsi pyrkii kannattelemaan ja täyttämään vanhempansa emotionaalisia ja psyykkisiä tarpeita. Ilmiö korreloi perheisiin, joissa on seksuaalista kaltoinkohtelua, heikko tulotaso, sairauksia, päihdeongelmia, tapahtunut ero tai yksinhuoltajuus (Ashapurna 2021). Rupert lupaa siivota ja laittaa ruokaa äidille. Pojat valmistavat äidin piristykseksi tanssin. Tanssiessaan Rupert tarkkaillee herkeämättä äidin reaktioita. Pipa nauraa ja itkee voimattomana katsoessaan poikiaan.
Pojat muuttavat Hyrylään isänsä ja Annelin luo. Pekka haluaa istuttaa vuorimännyn pihaansa, ja vinkkaa Evertille siihen muodostuvan hyvä paikka, vaikka uurnaa varten. Vedoten puhelinlaskujen kurissa pitämiseen tai uuteen kotiin tottumiseen Pekka estää systemaattisesti poikien yhteydenpidon äitiinsä. YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan lapsella on oikeus ylläpitää henkilökohtaisia ja suoria yhteyksiä kumpaankin vanhempaansa säännöllisesti, paitsi jos se on lapsen edun vastaista. Laissa lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta todetaan tapaamisoikeuden tarkoitukseksi turvata lapselle oikeus luoda ja säilyttää myönteinen ja läheinen suhde siihen vanhempaan, jonka luona hän ei asu. Vanhempien on osaltaan myötävaikutettava tapaamisoikeuden toteutumiseen ja vältettävä kasvatuksessaan kaikkea, mikä aiheuttaa haittaa lapsen ja toisen vanhemman suhteelle. (finlex.fi). Vieraannuttaminen on toimintaa, jossa toinen vanhempi pyrkii vaikeuttamaan lapsen suhdetta toiseen vanhempaan manipuloimalla lasta ja estämällä tapaamisia. Useimmiten vieraannuttamisen motiivina on sitä toteuttavan vanhemman viha ja katkeruus toista vanhempaa kohtaan. Vieraannuttamisesta seuraa lapselle pitkäkestoisia psyykkisiä vaikeuksia kuten syyllisyyttä, masennusta ja kyvyttömyyttä luottaa ihmisiin. (Sinkkonen 2018).
Anneli saa työpaikan diplomaattina Saksaan. Pipa kutsuu Pekalta salaa pojat kotiinsa Kauniaisiin. Pipa yrittää kaikkensa tehdäkseen tapaamisesta mukavan. Odotukset tapaamiselle pitkän tauon jälkeen ovat valtavat. Toiveet yhteyden palautumisesta murskautuvat Pipan kompastumisen myötä lattialle putoavan junakakun sekaan. Nöyryytetty ja pettynyt Pipa ajaa pojat pois luotaan. Tämän jälkeen pojat eivät pyydä soittaa äidille eivätkä vastaa hänen puheluihinsa. Annelin poissa ollessa Pekan ja Pipan suhde lämpenee uudelleen. Pojille siitä ei puhuta, mutta pojat tunnistavat isän tuoksuvan äidin parfyymille.
Erosta seuraavien menetysten ketju katkaisee sekä Pipan että Pekan kyvyn kannatella omia epäonnistumisen, yksinäisyyden, häpeän ja syyllisyyden tunteitaan ja syöksee heidät itsetuhon kuiluun. Ystävänsä Anun läsnä ollessa Pipa jättäytyy junan alle jonka jälkeen Pekka poistaa itse itseltään antabuskapselin ja alkaa jälleen juoda. Hilppa-tädin viaton kysymys "Oliko äidillänne kauniit hautajaiset?" havahduttaa veljekset todellisuuteen. Pekka salasi pojilta Pipan kuoleman, kielsi lapsilta mahdollisuuden surra äitiään sulkemalla heidät hautajaisten ulkopuolelle ja jatkaa valhetta kertoen Pipan saaneen sydänkohtauksen. Humalassa hän itkee, mutta kaipaa lohtua lapsiltaan, ei kykene lohduttamaan heitä. Evert pohtii tilannetta lapsen tavalla kysyen: "Kun ihminen kuolee, onko se taivaassa vauva vai käppänä vai mikä?"
Jatkosodan aikana Pekan isä kohtasi lääkintäkapteenina rintamalla muonitusmies Kinnusen, joka oli tappanut venäläisen sotilaan. Omista vammoistaan huolimatta Kinnunen kantoi suurta tuskaa jätettyään kuolleen miehen metsään hautaamatta. Sodasta palatessaan Isoisällä oli mukanaan tuon kuolleen venäläissotilaan pääkallo, joka päätyi Kallion ullakolle ja myöhemmin Evertin käytettyjen purukumien varastoksi. Poikien ollessa 19 ja 16 Pekka on pahasti alkoholisoitunut. Hän on keskeyttänyt hoitonsa ja jatkaa ryyppäämistä. Ikääntynyt Kinnunen lyöttäytyy alkoholisoituneen Pekan seuraan ja saa kauan etsimänsä pääkallon haltuunsa.
Pekka kuolee kotonaan. Keskusteluun Pekan siunaavan papin kanssa Evert saapuu repussaan kassillinen murskattuja sokeripaloja, jotka Pekka on kerännyt kahviloista ja matkoiltaan. Evert pyytää jäädä uurnassa olevan isän kanssa kaksin. Pieneen uurnanlaskutilaisuuteen saapuvat Ossi, Anu, Hilppa, Anneli ja Rupert. Tilaisuuden myötä monta tarinaa tulee päätökseen. Kinnunen hautaa venäläisen sotilaan pääkallon metsään, saaden rauhan vuosikymmenten piinasta. Evert toteuttaa isänsä toiveen ja hautaa tämän tuhkat kotipihan vuorimännyn juurelle. Rupertin paljon puhuvan ilmeen saattelemana Anneli laskee hautaan uurnallisen makeita unelmia.
Sanna Aavaluoma
Rooleissa
Rupert - Ilmari Järvenpää, Lauri Tilkanen
Evert - Onni Tommila, Iiro Panula
Pipa - Leea Klemola
Pekka - Martti Suosalo
Ossi - Tommi Korpela
Anu - Elina Knihtilä
Hilppa - Eila Roine
Kinnunen - Sulevi Peltola
Lähteet
Ashapurna Das (2021) Parentification: A review paper. The international Journal of Indian psychology vol 9;1
Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain muuttamisesta. 190/2019- finlex.fi
https://www.pelastakaalapset.fi/lapsen-oikeudet/lapsen-oikeuksien-yleissopimus-kokonaisuudessaan/
Sinkkonen Jari (2018) Lapsen vieraannuttamisella toisesta vanhemmasta on kauaskantoiset seuraukset. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 2018;134(5):465-70.