Syntyessään tähän maailmaan pieni vauva ei pysy elossa ilman varhaisia hoivaavia ja suojaavia suhteita. Lapsen kehittyminen ainutlaatuiseksi yksilöksi tapahtuu läheisissä suhteissa. Perusta mielemme rakentumiselle tapahtuu ensimmäisten elinvuosien aikana, mutta psyykkinen kasvumme ja kehityksemme jatkuu koko elämämme ajan. Ajatuksemme, tunteemme ja kokemuksemme saavat merkitysyhteyksiä kun voimme jakaa niitä toistemme kanssa. Syvin yhteinen tarpeemme on tulla kuulluksi, nähdyksi, ymmärretyksi, hyväksytyksi ja rakastetuksi. Tarvitsemme toisiamme. Tarvitseminen ei ole heikkoutta tai riippuvuutta, se on rohkeutta.  

Ylisukupolvisuus 

Sillä, miten tänä päivänä koemme itsemme ja läheisemme, miksi tunnemme ja reagoimme omalla tavallamme, on pitkät juuret. Tässä hetkessä näyttäytyvä minuus on rakentunut usean sukupolven historiasta ja kokemuksista. Meihin vaikuttaa edellisten sukupolvien sisäiset ja ulkoiset kokemukset. Sukumme ja perheemme elämän tarinoissa ja kohtaloissa, ihmissuhteissa, ja ympäröivässä todellisuudessa koettu tai kokematta jäänyt kanavoituu uudelleen elettäväksi ja koettavaksi meidän kauttamme. 

Perhesuhteet - Parisuhde - Ystävyyssuhteet

Lapsuuden perheemme ja sen ihmissuhteet vaikuttavat meihin vahvasti. Niissä koettu sisäistyy meitä ohjaaviksi malleiksi omiin aikuisuuden ihmissuhteisiimme. Sukumme ja lapsuusperheemme saamme annettuina, niitä emme valitse. Parisuhteeseen liittyvät valinnat ovat omiamme, mutta vain osin tietoisia. Sisäistetyt kokemuksemme kuiskaavat tiedostamattomallemme ohjeita siitä, kenen kanssa oma sisäinen kasvumme voi toteutua. Ystävyyssuhteet saattavat kestää lapsuudesta vanhuuteen, mutta uusia ystäviä voimme löytää koko elämämme ajan. 

Vaikka kasvuympäristömme olisi rakastava, joudumme kohtaamaan pettymyksiä ja vastoinkäymisiä. Ihmisen psyykkisen kasvun peruskysymykset - oman itsensä turvalliseksi ja hyväksi kokeminen, läheisessä kahdenkeskisessä suhteessa eläminen, toisen erillisyyden hyväksyminen ja erilaisuuden kunnioittaminen, ulkopuolisuuden tunteiden sietäminen sekä kyky surra, irrottautua ja luopua - eivät koskaan ratkea kokonaan. Työstämme niitä aina uusissa elämän vaiheissamme ja kokemuksissamme uudelleen.

Rikkovat ja tuhoavat suhteet 

Rakastavien ja suojaavien suhteiden lisäksi joudumme kohtaamaan elämässämme myös rikkovia ja tuhoavia suhteita. Vaikka ihmisellä on mahdollisuus rakentumiseen ja kasvuun koko elämänsä ajan, paljon pahaa voi tapahtua.

Joutuessaan kasvamaan epävakaassa tai tuhoavassa ympäristössä, lapsen mielessä hyvät ja pahat asiat sekoittuvat ja luottamus hyvään rikkoutuu tai jää syntymättä. Yksin kannetut traumat jättävät jälkensä ihmiseen. Ymmärtämättä jäänyttä toistaa, sillä jokainen kerta antaa mahdollisuuden kokemuksen työstämiselle. 

Suhteessa on mahdollisuus uuteen yhteyteen

Hyvässä suhteessa omia ajatuksia, tunteita ja kokemuksia voi jäsentää ja työstää turvallisesti.Kun koettuja asioita ymmärtää ja liittää yhteen, ne sulautuvat osaksi kokemustamme itsestämme. Itsetuntemuksemme kasvaa. Vaikka tämä elämän kestoinen tehtävä on ajoittain myös kivulias, sen myötä hyvinvointimme lisääntyy. Ymmärtämällä omaa menneisyyttä vapautuu tekemään itse uudenlaisia ratkaisuja. Tällä matkalla meitä voivat tukea ja auttaa elämässämme mukana olevat läheiset ja ystävät sekä psykoterapian ammattilaiset.

Tässä blogissa kirjoitan suhteessa olon onnesta, haasteista ja kivuista - sekä suhteiden hoidosta. Uskon suhteessa olon parantavaan vaikutukseen ja ihmismielen pyrkimykseen kohti hyvää. Tervetuloa mukaan lukemaan ja jakamaan kokemuksia!

Sanna Aavaluoma