Supernova

Harry Macqueenin vuonna 2020 ohjaama elokuva Supernova on kenties kaunein tähän mennessä muistisairaudesta tehty elokuva. Se on kuvaus lämpimästä ja vastavuoroisesta parisuhteesta ja parantumattomasta sairaudesta. Se kuvaa hienovaraisesti ja mitään alleviivaamatta etenevää sairautta puolisoiden yhteisenä kipuna sekä avaa pohdittavaksi yksilön oikeudet ja mahdollisuudet tehdä päätöksiä oman tai puolisonsa elämän suhteen.

Tusker ja Sam matkaavat asuntoautolla Pohjois-Englannin maaseudulla. He ovat matkalla Samin sisaren perheen luo ennen Samin lähestyvää konserttia. Matkansa varrella he käyvät paikoissa, joissa ovat yhteisen elämänsä aikana retkeilleet. Menneiden matkojen muistelu huikean kauniissa maisemissa on kuin kuvausta mieleen tallentuneista hyvistä ja kauniista yhteisistä hetkistä ja kokemuksista.

Tuskerin ja Samin parisuhde on kahden luovan ihmisen, kirjailijan ja pianistin liitto. He nauttivat luonnosta, matkailusta, keskusteluista ja ajan vietosta ystävien kanssa. Heidän yhdessäolossaan välittyy toistensa tunteminen ja syvä keskinäinen kunnioitus. Heidän suhteessaan on hellyyttä ja intiimiä läheisyyttä. Tusker on saanut Alzheimer-diagnoosin kaksi vuotta sitten. Yhdessä olo on tärkeintä, mitä heillä tässä hetkessä on. He ovat säännöllisesti tehneet ääninauhoja, jossa keskustelevat tilanteestaan ja sen herättämistä tunteista. Hyvästä suhteesta huolimatta syvimmistä peloista on kuitenkin vaikea puhua yhdessä.

Muistisairaus näyttäytyy ja kehittyy jokaisella sairastuneella yksilöllisesti. Yhtä yksilöllistä on jokaisen parisuhteen vaikutus elämään sairauden kanssa. Tuskerin ulkoinen toimintakyky vaikuttaa vielä varsin hyvältä ja hänellä on hyvä kyky sanallisesti

ilmaista itseään. Sairauden merkit kuitenkin näyttäytyvät ohimenevissä mutta kaiken aikaa läsnä olevissa hetkissä. Tuskerilla on vaikeuksia lukea karttaa tai hahmottaa ympäristöään. Hän tunnistaa myös vaikeuden olla ryhmätilanteissa. Samin käydessä ruokaostoksilla Tusker lähtee itsekseen kävelemään eikä löydä takaisin autolle. Sam on tilanteesta kauhuissaan ja löytäessään puolisonsa hämmentyneessä tilassa molempien helpotus purkautuu sekoittuen surun ja yksinäisyyden tunteisiin.

Muistisairauden yksilöllisyys näyttäytyy myös sairastuneiden kyvyssä tunnistaa sairauden vaikutuksia itsessään. Tusker tiedostaa tilansa ja sairautensa etenemisen mutta ei halua syödä hänelle määrättyjä lääkkeitä, sillä ne muistuttavat hänen sairaudestaan. Sam ymmärtää, että he vähitellen tarvitsevat ulkopuolista apua elämäänsä. Hän yrittää puhua Tuskerille ulkopuolisen avun vastaanottamisesta ja hoivakoteihin tutustumisesta. Tusker tyrmää ajatuksen todeten kodin olevan koti, hän ei halua asua muualla. Sam yrittää varovasti kertoa avun tarpeestaan ja samalla vakuuttaa haluavansa olla Tuskerin kanssa joka hetki loppuun asti. Tusker on päättänyt toisin. Hän kokee menettävänsä otteen elämästään ja haluaa kuolla vielä, kun voi itse asiaan vaikuttaa.

Tusker on Samin tietämättä järjestänyt tämän sisaren luo yllätysjuhlat, jotka samalla ovat hänen jäähyväisensä. Juhlaan kokoontuu heille tärkeät ystävät yhteisen elämän varrelta. Tusker on valmistellut iltaan puheen, jonka alussa toteaa oman tilansa ja pyytää Samia lukemaan puheen puolestaan. Vaikka Sam lukee Tuskerin kirjoituksen, puhe voisi olla hänen omaansa. Se ilmaisee molempien kokemuksen tiiviin suhteensa dynamiikasta: "Olet pelastajani, rakkaani ja paras ystävä, mitä toivoa voi." Tusker on kertonut Lillylle suunnitelmistaan ja varmistaa tämän pitävän veljestään huolta. Lilly yrittää lohduttaa Tuskeria vakuuttaen hänen olevan yhä se sama Tusker, johon Sam rakastui. Tusker kuittaa vain näyttävänsä samalta.

Tuskerin suunnitelmat paljastuvat Samille, kun hän löytää asuntoautosta Tuskerin kirjoitusvälinelaatikon. Sam on luullut Tuskerin edelleen kirjoittavan ja työstävän seuraavaa kirjaansa. Sam selaa Tuskerin muistikirjaa, jonka alun systemaattiset ja runsaat kirjoitukset ja merkinnät muuttuvat yhä hatarammiksi ja epäselvemmiksi. Viimeisillä sivuilla on vain yksittäisiä sanoja. Sam ymmärtää Tuskerin menettäneen kykynsä kirjoittaa. Laatikosta löytyy myös pullollinen vahvaa unilääkettä ja äänite, jossa Tusker kertoo omasta vakaasta päätöksestään kuolla. Hän on päättänyt ottaa lääkkeet Samin konsertin aikana, jolloin varmistaa sen, ettei Samia voida syyttää hänen kuolemastaan tai sen mahdollistamisesta.

Sam paljastaa tietoonsa tulleet suunnitelmat vasta kun he ovat jatkaneet matkaansa Samin sisaren perheen luota. Hän ehdottaa uuden äänitteen tekemistä ja Tuskerin vastustuksista huolimatta ottaa sanelukoneen esiin – ei käynnistääkseen heidän keskustelunsa tallentamisen vaan soittaakseen Tuskerin jäähyväisviestin. Syntyy tuskallinen keskustelu, jossa tiivistyy molempien yhteinen pelko ja kummankin pelon erilainen sisältö. Sam pelkää yksinäisyyttä ja vakuuttaa: "Olen tarpeeksi vahva, minä jaksan. Huolehdin sinusta. Hoidan sinua. Pesen, otan syliini ja pyyhin takamuksesi. Muistutan sinulle kuka olen ja mitä olemme toisillemme merkinneet. En halua olla yksin! Minä haluan käydä tämän loppuun asti sinun kanssasi!" Tusker pelkää itsensä menettämistä ja vastaa: "Minusta on tulossa matkustaja. Tämä vie minut jonnekin mihin en halua – eikä kukaan tuo minua takaisin. Haluan tulla muistetuksi sellaisena, joka olen, en sellaisena, joksi olen tulossa."

Ihmisen oikeus päättää hoidostaan ja elämästään on muistisairauksien kohdalla erityisen vaikea kysymys. Itsemääräämisoikeuden nimissä sairastunut voi kieltäytyä lääkityksestä tai hoidosta silloinkin, kun hän ei ole kykenevä päätöksiä tekemään. Nämä ratkaisut voivat heikentää hänen vointiaan nopeasti sairauden varhaisessa vaiheessa, jolloin sen etenemistä olisi mahdollista hidastaa. Kukaan ei tiedä miten sairaus yksilön kohdalla etenee. Itsemurha on monen sairastuneen mielessä ainakin osana sairauden hyväksymisprosessia. Pelko oman mielen kadottamisesta ja läheisten taakkana olosta ylittää silloin luottamuksen hyvään elämään ja hoitoon sairaudesta huolimatta. Kun läheinen muuttuu omaishoitajaksi, on tärkeää voida luottaa siihen, että hän tekee ratkaisuja molempien parhaaksi – unohtamatta omaa hyvinvointiaan.

Tusker rakasti tähtitaivaan tarkastelua. Hän opetti tähtikuvioita Samille mutta myös kummityttärelleen Charlotelle. Tusker kertoi tytölle sammuvista tähdistä. Koska eteneviä muistisairauksia ei toistaiseksi pystytä pysäyttämään tai parantamaan, niiden vaikutuksia yksilön ja hänen läheistensä elämään voikin verrata luonnonilmiöihin tai luonnonvoimiin. Niistä joitakin voi ennakoida, joihinkin voi valmistautua, joitakin voi vain todistaa tapahtuvan - mutta ihminen ei voi niitä hallita. Ihmisyyden valovoimaisuus ja kauneus, ihmiselämän pienuus maailmankaikkeudessa ja ihmisen voimattomuus vääjäämättömien tapahtumien edessä tekevät mielikuvista samanaikaisesti haikeita, kauniita ja pelottavia. Olen muistisairauksiin liittyvissä julkaisuissani käyttänyt luonnonvoimiin ja tähtitaivaaseen liittyviä metaforia yli kahden vuosikymmenen ajan. Julkaisuissa Tornadon kohtaaminen (2003), Tähdenlentoja (2009) ja Rakkaan kanssa kuutamolla (2012) käsitellään muistisairauksia yksilön, parisuhteen, perheen ja ryhmän näkökulmista. Elokuvan nimi Supernova onkin ajatuksissani kaunis jatkumo näille mielikuville. "Supernova on tähden lopullinen tuhoutuminen tuomiopäivän räjähdyksessä, jossa vapautuu kaikki se energia, minkä säteilemiseen tähdeltä muuten kuluisi miljardeja vuosia. Siksi sen valovoima kasvaa suunnattomasti ja se voi vähän aikaa loistaa kokonaista galaksia kirkkaammin. Räjähdys syntyy, kun raskas tähti ei enää pysty kannattelemaan omaa painoaan. Tähti luhistuu, koska sen sisuksissa ei enää ole riittävästi energiaa painovoiman vastustamiseen. " (Jensen 2021) Elokuva sekä Tuskerin ja Samin tarina päättyy pianokonserttiin, jossa Sam soittaa Edward Elgarin vuonna 1888 rakkaalleen kihlajaislahjaksi säveltämän kappaleen Salute d'amour. Öisellä taivaalla syttyy kirkas tähti.

Sanna Aavaluoma

Rooleissa

• Sam Colin Firth
  
• Tusker Stanley Tucci
  
• Lilly Pippa Haywood
  
• Clive Peter MacQueen
  
• Charlotte Nina Marlin
  

Lähteet

1. Aavaluoma Sanna – Kyrölä Ulla-Maija: Tornadon kohtaaminen, toiminnallisista menetelmistä apua dementoituville ja heidän läheisilleenResurssi 2003.
2. Aavaluoma Sanna: TÄHDENLENTOJA – Perhepsykoterapeuttinen näkökulma muistisairauksiin. Vaativan erityistason perheterapiakoulutus, Opinnäytetyö 2009. Helsingin Alzheimer - yhdistys / HOPEA – perheprojekti. ISBN 978-952-92-6143-7 / Omakustanne 2.p. ISBN 978-952-92-9726-9
3. Aavaluoma Sanna: Rakkaan kanssa KUUTAMOLLA. Parisuhde muistisairauden kajossa. Omakustanne 2012.ISBN 978-952-93-0350-2
4. Jensen Andreas (2021) Mikä on supernova? Tieteen kuvalehti 17.9.2021 https://tieku.fi/maailmankaikkeus/tahdet/supernova-on-rajahtava-tahti