Sydänten asialla

Valentinen päivää vietetään ensi viikolla. Päivän historia ulottuu Antiikin Roomaan, jossa sen juhlalla kunnioitettiin Junoa, roomalaisten naisten ja avioliiton jumalatarta ja luonnon jumalaa Pania. Monissa maissa Valentinen päivää vietetään romanttisen rakkauden juhlana. Siihen liittyy monia meille tuttuihin juhannustaikoihin verrattavia uskomuksia: Hopeakolikon laittaminen tyynyn alle Valentinenpäivää edeltävänä yönä tuo uniin tulevan puolison. Omenan halkaiseminen ja siementen laskeminen kertoo tulevaisuuden lapsiluvun. Suomalaisten juhlaksi Valentinen päivä on yltänyt vasta -80-luvulla ja muiden perinteistä poiketen me suomalaiset vietämme päivää ystävänpäivänä. Kertooko tämä erilaisuus suomalaisten kyvyttömyydestä romanttiseen rakkauteen vai viisauteen ystävyyden kuulumisesta osaksi rakkautta? Mikä erottaa ystävyyden ja rakkauden toisistaan? 

Elämä rakkaussuhteessa  on laadultaan ja merkitykseltään yhtä intensiivistä kuin varhaiset hoivasuhteemme. Rakkaussuhteeseen latautuukin puolisoiden omat läheisessä suhteessa olemisen kipukohdat. Siinä myös aktivoituvat kummankin sisäiset muutos-  ja kasvutarpeet. Näitä kipuja ja tarpeita peilataan ja koetaan suhteessa puolisoon. Aikuisuudesta huolimatta rakkaussuhteessa ollaan erityisesti tiedostamattomalla tasolla haavoittuvaisia ja toisen reaktioista riippuvaisia. Tämä on eri asia kuin olla kokonaisvaltaisesti riippuvuussuhteessa toiseen. Parisuhteessa omia reaktiotapoja ei useinkaan tiedosteta tai tunnisteta.

Ystävyys perustuu toisenlaiseen suhteessa oloon. Hyvässä ystävyyssuhteessa ei koeta edellä kuvattua riippuvuutta, vaan tasavertaista jakamista ja yhdessä oloa. Ystävän kanssa halutaan usein tehdä jotakin mukavaa. Toisinaan ystävän kanssa voidaan istua yhdessä läpi yön jakaen iloja, huolia, murheita ja kiukun aiheita. Ystävät sanovatkin usein tällaisten tapaamisten jälkeen parantaneensa yhdessä maailmaa. Todellisen ystävän kanssa yhdessäolo tuntuu luontevalta, vaikka edellisestä tapaamisesta olisi kulunut vuosia. Ystävälle voi joskus olla helpompi uskoutua kuin omalle rakkaalle, sillä ystävien välillä ei synny samanlaisia yhteen kietoutuvia kasvuprosesseja kuin rakastavaisten välillä. Ystävän antama kritiikki, kyseenalaistaminen tai haastaminen on myös usein helpompi vastaanottaa kuin puolisolta tulevat kommentit ja palautteet. 

Eroottinen rakkaus ja seksuaalisuus, niiden olemassaolo tai puute määrittelee pitkälti ystävien ja rakastavaisten eroa. Ystävyydestä alkaneessa parisuhteessa suhteen sanotaan syventyneen ystävyydestä rakkaudeksi. Seksi muuttaa ystävät rakastavaisiksi, ellei heidän välillään ole sopimusta kaveriseksistä. Kun seksi päättyy parisuhteesta, puolisot toisinaan sanovat tyytymättöminä elävänsä kuin kaverit tai kämppikset. Toisinaan seksittömyys palvelee puolisoiden kasvuhaasteita. Vaikka pitkään parisuhteeseen kuuluukin monenlaisia vaiheita ja kausia myös siinä olevan seksuaalisuuden ilmenemisen osalta, ei kokonaan seksitön suhde useinkaan tyydytä puolisoita. Joskus ikääntymisen myötä puolisot kertovat seksin jo päättyneen, mutta suhteessa olevan edelleen paljon seksuaalista mielihyvää tuottavia asioita. Se säilyttää heidät rakastavaisina, joiden suhteessa on syvää ystävyyttä, mutta ei tee heidän suhteestaan ainoastaan ystävyyttä. 

Lapsena minulla oli kaunis kukallinen muistojen kirja, johon ystävät liimasivat kiiltokuvan ja minulle omistetun runon. Yksi mieleen jääneistä runoista kuuluu näin:

Ystävyys on kuin pikkuinen ukko,

jolla on kädessä avain ja lukko.

Niillä se sitoo ystävät yhteen,

niin kuin maamies pellolla lyhteen.

Avain ja lukko ovat sekä ystävyyden että rakastavaisten symboleja. Miten ystävyyden lukot poikkeavat rakkauden siltojen lukoista? Rakkauden lukkoon kaiverretaan nimet kaikkien nähtäväksi. Lukko kiinnitetään siltaan ja sen avain heitetään veteen merkiksi siitä, ettei lukkoa voida enää avata. Pelko rakkauden päättymisestä saa aikaan yrityksen lukita se paikalleen. Ystävyyden pikkuinen ukko sen sijaan sitoo ystävät yhteen kuin lyhteen. Lyhteessä vilja tuleentuu ennen sen puimista. Lyhde muuttaa muotoaan. Sen sidos avautuu luonnostaan. Se lakkaa olemasta lyhde, kunnes uuden sadon tullen sidotaan uudet lyhteet. Tämän ominaisuuden säilyttäminen osana rakkaussuhdetta lieneekin keskeistä. Erilaisissa kasvun kohdissa puolisot tarvitsevat toisiaan, he liittyvät lyhteeksi. Mutta heidän tulisi myös tuleentua, antautua puitavaksi ja luottaa yhteiseen peltoon, johon uusi sato kylvetään. Tänään Valentinenpäivän pohdintani päättyy luonnon kunnioittamiseen. Saman tekivät myös roomalaiset juhlassaan. Kenties emme siis olekaan niin kaukana toisistamme!   

Hyvää Ystävien ja Rakastavaisten päivää kaikille!

Sanna Aavaluoma