Taivaankannen tarinoita

Elias Lönnrot päiväsi esipuheensa Kalevalan käsikirjoitukseen 28. helmikuuta 1835. Päivää vietetään nykyisin Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivänä. Kulttuuri kannattelee kansaansa monella tavalla. On asioita, kuten Kalevala, jotka tiedostamme suomalaiseen kulttuuriperintöön kuuluviksi. Samaan aikaan on olemassa syvällä tasolla olevia suomalaisuuteen liittyviä uskomuksia, josta ei olla tietoisia. Nämä uskomukset ovat totta - mutta vain niille, jotka niihin uskovat. Näin lienee useimpien uskomusten- eritoten tiedostamattomien uskomusten laita, myös ihmissuhteissa. 

Vanhoihin uskomuksiin maailmasta kuului näkemys taivaankannesta, joka kaartui litteän maailman ylle suojakuvun tavoin. Kalevalassa seppä Ilmarinen takoi Sammon, jota on kutsuttu myös nimillä kirjokansi tai taivaankansi. Sampoa on ajateltu myös maailmanpatsaana, kultaisena tolppana, joka kannattelee taivaankantta sen keskipisteestä, pohjantähden alta. Ilmarinen takoi maailman niin taidokkaasti, "etteivät siinä näkyneet pihtien pitämät, eivätkä tuntuneet vasaran iskut". Yhtä taitavasti taottuja ovat mielessämme tiedostamattomat uskomukset. Emme ymmärrä niiden olevan uskomuksia, vaan koemme ne elämää ja ihmissuhteita koskevina totuuksina. 

Psykoanalyytikko Ron Britton on kuvannut ihmismielen tiedostamattomia uskomuksia toteamalla niiden asettuneen tiedostamattomaamme tosiasioiden tavoin - ja säilyvän sellaisina, kunnes havahdumme niiden olevan uskomuksia. Mary Morgan on kehittänyt teoriaa parisuhteisiin kuvaten puolisoiden tiedostamattomia uskomuksia parisuhteessa olosta. Tiedostamattomat uskomukset ovat ongelmallisia lähisuhteiden kannalta, sillä ne lukitsevat kantajansa mielen suhteessa toiseen, vaikka hän itse kokee niiden olevan elämänsä ja suhteensa peruspilareita. Mistä nämä uskomukset tulevat? 

Uskomukset auttavat meitä selviytymään vaikeista kokemuksistamme. Niiden avulla koemme hallitsevamme elämäämme paremmin. Näitä vaikeiden, joskus ylisukupolvisesti siirtyvien traumojen ja omien kokemusten synnyttäneitä uskomuksia tarvitaan, jotta oma turvallisuuden tunne pysyisi yllä. Tiedostamattoman uskomuksen vallassa on mahdotonta ajatella, että asiasta voisi ajatella myös toisin. Uskomukset siis kannattelevat ihmisen mieltä kuten maailmanpatsas taivaankantta. Mutta kuten tieteen kehittyminen paljasti maapallon pyöreyden, tietoisuuden lisääntyminen itsestä ja toisesta paljastaa uskomukset uskomuksiksi. Syvällä olevat uskomukset eivät välttämättä muutu tai raukea, mutta niiden rinnalle tulee tietoisuus siitä, että toinen kokee asian eri tavoin - ja se on hänen totuutensa. 

Parisuhteessa puolisoiden kokemukset omien vanhempien parisuhteesta ovat tallentuneet heidän sisäiseen todellisuuteensa tosiasioina, joita he tiedostamattaan edelleen toistavat. Tämä voi näyttäytyä haluna toteuttaa samanlaista tai päinvastaista elämää kuin vanhemmat tekivät. Kun nämä uskomukset ovat puolisoilla ristiriidassa keskenään, tulee puolisoiden välillä kilpailua kiistaa tai loukkaantumisia, kun toinen haastaa oman uskomuksen siitä, miten asioiden tulisi olla. Jos uskomukset ovat yhteisiä (esimerkiksi uskomus siitä, että läheisyys tai erillisyys on vaarallista) puolisot yhdessä suojautuvat tätä kuviteltua uhkaa vastaan. 

Nykytutkimuksen mukaan Sampoa voidaan pitää vertauskuvana onnellisuudelle ja hyvyydelle, joka on saanut runoissa ja tarinoissa monia eri muotoja. Oma taivaankanteni on kuvan pronssikorun muodossa. Siihen on taottu monia kuvioita, jotka miellyttävät minun silmääni ja mieltäni. Ne samalla muistuttavat minua siitä, että minunkin mielessäni on uskomuksia, joista en ole tietoinen. Omat uskomukseni ovat asettuneet mieleni sopukoihin yhtä taitavasti taottuina kuin kuviot korussani. Taivaankantta katsoessani havahdun kuuntelemaan omaa sisäistä maailmaani - minkä asioiden suhteen viime aikoina olen ollut ehdottoman varma? Mitä jos varmuuteni pohjautuukin uskomukseen, joka sulkee pois muut vaihtoehdot? Mitä jos taivaankantta ei olekaan? 

Sanna Aavaluoma

Sannan korun suunnittelija ja tekijä Nikolai Balabin, Kuva: Melitina Balabin