The Dinner

Oren Movermanin vuonna 2017 ohjaama elokuva The Dinner johdattelee katsojansa ylisukupolvisten taakkasiirtymien, puhumattomuuden, mielenterveyttä tuhoavien salaisuuksien sekä eettisten ja moraalisten kysymysten äärelle. Elokuvan aikuiset ovat kokeneet lapsuudessaan raskaita menetyksiä, joissa he jäivät selviytymään ilman aikuisten tukea. Surulta ja tarvitsevuudelta suojautuminen on perheiden yhteinen tragedia.

Elokuva alkaa ulkoisesti hienoissa puitteissa. Stan on kutsunut veljensä Paulin puolisoineen luksusravintolaan illalliselle. Miesten välinen suhde on jännitteinen ja Paul pohti viime hetkeen lähteäkö tapaamiseen lainkaan. Stanin on vaikeaa keskittyä kokoontumisen syyhyn, sillä hänen senaattorikampanjansa käy kuumimmillaan ja hänen tulisi olla käytettävissä siihen. Perheet ovat vaikeassa tilanteessa, sillä heidän poikansa ovat syyllistyneet hirmutekoon, jonka yksi heistä videoi julkaisi netissä. Vanhempien on päätettävä ilmiantavatko he lapsensa poliisille vai salaavatko he tietonsa. Stanin ja Paulin elämän käsittelemättömät traumat alkavat avautua ja käy selväksi, että heidän poikiensa teossa purkautuu patoutunutta vihaa ja sisällyttämätöntä surua.

Vanhempien parisuhteen sanotaan olevan lapsen koti. Stanin ja Paulin sisäistämä vanhempien parisuhde ei ole turvallinen. Perheen isä katosi, äiti romahti ja Stanista tuli aikuinen perheeseen. Kokemuksia vanhemmista huolehtivana parina tai muistoja perhe-elämästä ei ole kummallakaan veljeksistä. Molemmat pojat jäivät kaipaamaan huolehtivaa äitiä. Stanin ja Paulin kokemus ja käsitys rooleistaan ja tapahtumista lapsuudenperheessään eroavat toisistaan. Isän jätettyä perheen Stan otti aikuisen roolin ja yritti omnipotentisti selvitä kaikesta, hallita kaikkea. Hän kannatteli sekopääksi nimittämäänsä äitiä ja huolehti pikkuveljestään. Paul puolestaan koki jääneensä perheessä ulkopuolisen ja mitätöidyn asemaan ja Stanin liittoutuneen äidin kanssa. Paul jäi kantamaan kaikkien puolesta heikkouden, avuttomuuden tunteita. Veljekset eivät aikuistuttuaankaan keskustelleet lapsuudestaan ja kokemuksistaan. Ajan myötä puhumattomuus johti veljesten väliseen katkeruuteen ja vieraantumiseen.

Aikuisissa parisuhteissaan Stan on isänsä tavoin poissaoleva ja vastuun perheestä vaimolle jättävä. Hän on valloittava ja charmikas, mutta intiimi ja vastavuoroinen parisuhde on hänelle vaikeaa. Ensimmäisestä liitostaan Barbaran kanssa Stanilla on kaksi biologista lasta. Pari adoptoi kolmannen lapsen toivoen sen pelastavan epätyydyttävän parisuhteensa. Yritys epäonnistuu, Barbara jättää perheen eikä pidä heihin yhteyttä. Stanin kokema trauma vaille yhteyttä jäämisestä ja yksinäisyydestä toistuu. Stanin toinen liitto Katelynin kanssa ei myöskään ole onnellinen. Katelyn katkeroituu ottaessaan kaiken vastuun lapsista ja mahdollistaessaan Stanille uraan keskittymisen. Stan etsii hyväksyntää ja rakkautta ulkopuolisista suhteista molemmissa liitoissaan.

Myös Paulilla on vaikeuksia löytää miehen identiteettiään. Hän on jäänyt ulkopuolisuuden ja avuttoman uhrin kokemuksen vangiksi. Hän löytää puolisokseen toisen haavoittuneen. Heidän salainen sopimuksensa parisuhteesta sisältää käsityksen toisen suojelemisen tärkeydestä. Suojeleminen sisältää heillä jaetun uskomuksen siitä, ettei toinen kestä totuutta. Clairen sairastuttua syöpään Paul romahti. Stan ja Barbara tarjoutuivat huolehtimaan pikku-Michaelista. Paul ei voinut ottaa apua vastaan, sillä tilanne muistutti liikaa lapsuusvuosia. Paul tunsi olevansa jälleen avuton lapsi, jota Stan holhoaa. Kieltäytyessään avusta Paul asettaa poikansa samaan tilanteeseen, jossa he Stanin kanssa olivat lapsina - kannattelemaan romahtaneita vanhempiaan. Paulin sisällytetyksi jäämätön viha patoutuu, ja kääntyy itsesyytöksiksi, masennukseksi ja psykoosiksi. Sisällissota, jota Paul historianopettajana tutki, on valloillaan myös hänen mielessään. Paul käy sotaa rakkaudesta ja rakastetuksi tulemisesta. Hänen mielettömässä yllykkeessään tuhota totuuden paljastanut Beau, Paul kokee olevansa oman poikansa puolustaja. Hyökkäyksessä purkautuu Paulin patoutunutta vihaa vanhempiaan ja Stania kohtaan.

Murray Bowenin mukaan yksilön emotionaaliset häiriöt kytkeytyvät perheen ylisukupolviseen emotionaaliseen systeemiin. Stanin ja Paulin poikien teossa tiivistyi ja purkautui usean sukupolven traumat. Serkukset Rick, Michael ja Beau tarvitsivat taksirahaa palatessaan bileistä kotiin. Pankkiautomaattikopissa nukkuva asunnoton oli kuin ruumiillistuma avuttomuudesta ja hädänalaisuudesta, jota pojat eivät voineet kohdata. Humalassa he alkoivat ensin nimitellä häntä, tilanne riistäytyi pahoinpitelyksi ja lopulta Michael heitti palavia tulitikkuja sytyttäen hänet palamaan. Rick osallistui pahoinpitelyyn, mutta Beau poistui paikalta. Tekonsa jälkeen Michael soittaa äidilleen hädissään ja kertoo joutuneensa hyökkäyksen kohteeksi ja toimineensa itsepuolustukseksi. Äitinä Claire ottaa vastaan poikansa hädän ja rauhoittaa tätä sanoen: "Kukaan ei saa tietää". Claire ei kerro tapahtuneesta miehelleen, toiselle vanhemmalle. Vaimona hän ei tukeudu mieheensä. Hän suojelee miestään tiedolta pelätessään, ettei tämä kestäisi sitä. Samalla hän evää mieheltään mahdollisuuden olla lohduttava, kannatteleva ja tasavertainen kumppani. Paulin trauma äidin ja pojan liittoutumisesta häntä vastaan toistuu.

Poikien äidit olivat sitä mieltä, ettei poikia tulisi paljastaa, koska heitä ei oltu tunnistettu. Äidit perustelivat kantaansa sillä, että poikien tulevaisuus tuhoutuu, mikäli totuus paljastuu. Kuinka paljon äidit halusivat puhtaasti suojella poikiaan? Miten häpeä liittyi heidän reaktioihinsa? Mitä tapahtuisi perheen maineelle, jos totuus paljastuisi? Miten heihin suhtauduttaisiin sen jälkeen? Miten sietää syyllisyys siitä, että omat lapset tekivät jotakin näin kauheaa?

Stan on sitä mieltä, että poikien tulee joutua vastuuseen teoistaan. Hän oli valmis vetäytymään poliittisesta kampanjastaan ja julkistavansa asian. Voimme pohtia myös Stanin motiiveja. Astuiko hän lapsuudestaan asti tuttuun rooliin vastuunkantajana? Ajatteliko hän myöhemmin saavansa äänestäjien myötätunnon ja tuen rehellisyytensä vuoksi? Halusiko hän vastuuttaa poikien kautta isäänsä, joka ei ollut vastuutaan kantanut? Vai kykenikö Stan ainoana aikuisena kohtaamaan realiteetit niiden järkyttävyydestä ja kivuliaisuudesta huolimatta?

Salaisuuden syntymisen hetkissä kietoutuu yhteen yksilön tarve suojautua tilanteen tai asian ahdistavuudelta, hänen halunsa / tarpeensa suojella jotakuta rakastamaansa tai suojella itseään tilanteen paljastumisen aiheuttamalta häpeältä tai syyllisyydeltä. Kun menneiden sukupolvien salaisuudet purkautuvat tai tunkeutuvat tietoisuuteemme, voimme tunnistaa halumme tietää niiden taustalla olevista tapahtumista ja motiiveista - tai vastustuksemme niitä kohtaan. Saatamme järkyttyä siitä, että todellisuus on ollut toisenlainen kuin kuvittelimme. Saatamme järkyttyä siitä, että läheisemme elämään on kuulunut jotakin sellaista, jota emme osanneet ajatella siihen kuuluvan. Saatamme myös huomata sisäisen moraalinvartijamme heräävän ja tuomitsevan salaisuuden piiriin kuuluneet ihmiset. Ajattelemmepa tai koemmepa mitä tahansa salaisuuteen liittyen, meillä voi olla myös tarve irrottautua siitä ja tapahtumiin liittyvistä ratkaisuista - kokea jopa helpotusta siitä, että emme olleet siihen osallisena. Samaan aikaan voimme kokea häpeää: miten minun sukulaiseni on voinut tehdä jotakin tuollaista!

Joudumme jokainen elämässämme tilanteisiin, joissa joudumme valitsemaan suhtautumisemme vaikeisiin, kivuliaisiin, häpeällisiin tai vaarallisiin asioihin ja tilanteisiin, joissa olemme osallisena omalla päätöksellä tai tahtomattamme. Mitä eettinen ja moraalinen vastuumme ja velvollisuutemme toisiamme kohtaan käytännössä tarkoittaa? Mitä vastuun kantaminen merkitsee? Jos tiedämme jonkun läheisemme toimineen yhteisesti sovittuja rajoja rikkovasti, mitä meidän tulee tehdä? Onko parempi sulkea silmänsä ja yrittää olla niin kuin mitään ei olisi tapahtunut? Onko velvollisuutemme puuttua asiaan, vaikka tietäisimme sen johtavan seuraamuksiin? Mitä tapahtuu suhteelle, jos omasta valinnastamme seuraa toiselle suuria vaikeuksia?

Tarvitsemme rakkautta, turvallisuutta ja avoimuutta voidaksemme uskaltaa yhdessä katsoa ja kohdata todellisuutta sellaisena kuin se on. Rakkaus suojelee meitä pettymyksen, luopumisen ja surun kohtaamisessa, realiteettien hyväksymisessä sekä vastuun ottamisessa elämässä. Rakkaus, yhteys läheisiin ihmisiin ja elämän surujen jakaminen antavat meille voimaa hyväksyä elämän realiteetteja ja ottaa vastuuta elämästämme myös sen kivuliaissa hetkissä. 

Sanna Aavaluoma

Rooleissa

• Richard Gere Stan Lohman
  
• Chloë Sevigny Barbara Lohman
  
• Rebecca Hall Katelyn Lohmann
  
• Charlie Plummer Michael Lohman
  
• Emma R. Mudd Val Lohmann
  
• Miles J. Harvey Beau Lohman
  
• Steve Coogan Paul Lohman
  
• Laura Linney Claire Lohmann
  
• Seamus Davey-Fizpatrick Rick Lohman

Lähteet

1. Aavaluoma, Sanna (2018) Suojaavat ja satuttavat salaisuudet. Teoksessa Kirjoituksia Suhteessa Olosta 2019;40-42
   
2. Aavaluoma, Sanna (2019). Salaisuuden paljastamisen ja paljastumisen pelko. Suhteessa Elävät Kuvat 2;11-12
   
3. Hall, Margaret (2013). The Bowen family theory and its uses. International Psychotherapy Institute E-Books