The room next door

Pedro Almodovarin elokuva The room next door vuodelta 2024 perustuu Sigrid Nunezin romaaniin What are you going through. Elokuva palkittiin Venetsian kansainvälisellä filmifestivaalilla kultaisella leijonalla. Tunnelmaltaan tiivis ja värimaailmaltaan Almodovarilaisen rikas elokuva on teemallisesti loogista jatkoa ohjaajan kahdelle edeltävälle elokuvalle Kärsimys ja kunnia sekä Rinnakkaiset äidit. The room next door on kertomus ystävyydestä, parantumattomasta sairaudesta sekä kuoleman kohtaamisesta ja hyväksymisestä. Se haastaa katsojan pohtimaan omaa suhdettaan elämään ja kuolemaan sekä tiedostamaan "viereisen huoneen" merkityksiä.

Martha ja Ingrid ovat nuoruuden aikaiset ystävät ja työtoverit saman lehden palveluksessa. Elämä vei heidät kuitenkin eri suuntiin. Ingridistä tuli kirjailija. Martha lähti sotakirjeenvaihtajaksi kriisialueille. Ingrid on juuri julkaissut uuden kirjan, jonka sanoo kirjoittaneensa voidakseen paremmin hyväksyä kuoleman. Kirjansa signeeraustilaisuudessa Ingrid tapaa ystävänsä, jolta kuulee yhteisen vanhan ystävänsä Marthan sairastuneen vakavasti. Ingrid ja Martha eivät ole tavanneet aikoihin, mutta kohdatessaan sairaalassa naisten ystävyys lämpenee nopeasti ja toistensa elämistä puuttuvien vuosien kuilu kuroutuu nopeasti umpeen. Martha ja Ingrid ovat jakaneet paljon – myös Damianin, jonka kanssa Ingrid on seurustellut tämän erottua Marthasta.

Kriisit, sota ja taistelu ovat olleet osa Marthan elämää kauan. Hän hyvästeli teinirakkautensa Fredin Vietnamin sotaan. Sodasta palasi traumatisoitunut mies, joka ei kyennyt parisuhteeseen. Marthan ja Fredin jäähyväissuudelma johti rakasteluun, josta Martha tuli raskaaksi. Hän synnytti tyttären, Michellen, mutta itse vielä kypsymättömänä oli kykenemätön huolehtimaan lapsensa hoidosta ja kasvatuksesta. Marthan vanhemmat huolehtivat tyttärentyttärestään. Martha ja Michelle jäivät etäisiksi toisilleen. Nyt Martha sairastaa kolmannen asteen kohtusyöpää. Hän on juuri kuullut taudin levinneen maksaan ja luustoon. Elinaikaa ei ole kauaa, mutta sitä voitaisiin saada lisää rankoilla hoidoilla. Kuoleman läheisyydessäkään ajatus tyttäreen lähestymisestä ei tunnu luontevalta.

Sairastuttuaan parantumattomaan syöpään psykoterapeutti Sisko Karinen kirjoitti kirjassaan Lohikäärme elää kaupungissani:" Sairauden kanssa eläminen ei ole taistelua tautia vastaan, vaan elämän, hyvän ja terveen puolelle asettumista. Se on elämän jatkumista taudin tuomin lisämaustein, taudin hoitamista ja hoidon vastaanottamista. Se on läheisten kannatteluun ja rakkauteen turvautumista." Sotakirjeenvaihtajana toiminut Martha pohtii myös syöpään liittyvää terminologiaa sodan ja taistelun näkökulmasta. "Jos paranen, olen voittanut sodan. Jos kuolen, olenko häviäjä?" Martha päättää, ettei anna sairauden viedä voittoa hänestä, hän aikoo viedä voiton itsestään.

Martha kysyy Ingridiltä: Tulisiko minun hyvästellä lähimmät ystäväni? Ingrid vastaa: sinun tulee tehdä juuri sitä, mitä haluat. Martha on hankkinut pimeästä verkkokaupasta tappavan myrkkypillerin. Kaksi ystävää on jo vastannut kieltävästi Marthan avunpyyntöön suunnitelmaansa liittyen. Nyt hän pyytää Ingridiä avukseen matkalla kuolemaan – olemaan hänen seuranaan. Martha on vuokrannut kuukaudeksi talon kauniilta paikalta luonnon helmasta. Hän ei ole päättänyt kuolemansa hetkeä, eikä aio kertoa siitä Ingridille etukäteen. Martha haluaa jonkun olevan viereisessä huoneessa kuoleman tullessa. Hän pitää makuuhuoneensa oven auki. Sinä aamuna, kun ovi on kiinni, Ingrid tietää hänen kuolleen. Jokainen yhteinen aamu talossa alkaa Ingridin jännityksellä siitä, onko Marthan huoneen punainen ovi auki vai kiinni. Eräänä yönä ilmavirta on sulkenut oven ja Ingrid luulee jo menettäneensä ystävänsä.

Voimme ajatella Kuoleman olevan kaiken aikaa meille viereisissä huoneissa tai itsemme viereisessä huoneessa lähellä läheistemme kuolemaa. Koskaan emme voi tietää kenen ovi elämään sulkeutuu. Tulisiko meidän elää tietoisina mahdollisista viimeisistä hetkistä jatkuvin jäähyväisin vai keskittyen kokemuksiin yhdessä elossa olemisesta? Martha ja Ingrid viettävät hyviä päiviä ja viikkoja yhdessä keskustellen, katsellen elokuvia ja nauttien luonnosta – auringon valosta ja lintujen laulusta. Jäähyväiskirjeessään Ingridille Martha toteaa kyseisen päivän olevan kaunis, sopiva kuolemiselle. Martha ottaa pillerinsä, pukeutuu tyylikkäästi, punaa huulensa ja käy terassin lepotuoliin, josta Ingrid hänet löytää palatessaan asioiltaan talolle.

Elokuvassa puhutaan eutanasiasta ja kuolemaan auttamisesta, mutta kummastakaan tarinassa ei ole kysymys. Eutanasia ja kuolinapu merkitsevät aktiivista toisen auttamista kuolettavan lääkeaineen ottamisessa. Itsemurhan tekevä Martha huolehtii siitä, ettei Ingrid saa tietää hänen kuolemansa hetkeä. Marthan tarvitsema kuolinapu on psyykkinen turva, lähellä oleva toinen, varmistus siitä, ettei ole täysin yksin. Martha jättää jälkeensä viranomaisille kirjoittamansa kirjeen, jossa vakuuttaa tehneensä ratkaisunsa yksin. Siitä huolimatta Ingrid joutuu kuulusteltavaksi ja saa syytöksen osallisuudesta Marthan kuolemaan. Yksi Marthan pyynnöstä kieltäytyneistä ystävistä kertoi tämän suunnitelmasta poliisille. Kuolemaa pelkäävä Ingrid sai osakseen pyynnön olla tietoisesti läsnä kuoleman talossa. Hän löysi rohkeuden kohdata oman pelkonsa rakkaan ystävänsä pyynnöstä. Mitä sinä olisit tehnyt Ingridin asemassa?

Ingridin tavoin valtaosa ihmisistä pelkää kuolemaa ja sen ahdistavuuden välttämiseksi torjuu sen ajatuksistaan. Kuolemanpelko voi näyttäytyä elämänpelkona. Kuolemaa voi yrittää paeta kiireeseen, työhön, seksiin tai päihteisiin. Ihmisen kaipuu, halu tai päätös kuolla herättävät voimakkaita tunteita. Lähtökohtaisesti kuolemantoive liitetään masennukseen liittyvään näköalattomuuteen tai impulsiivisuuteen. Silloin ihmisen auttaminen kohti elämää on ensisijaisen tärkeää. Kun halu kuolla liittyy sairauteen, johon ei ole parannusta tai riittäviä keinoja kärsimyksen lievittämiseen, potilaan kannalta keskeinen kysymys on, pitääkö hänen jaksaa elää kärsimyksiä sisältävä aika, vai voisiko hän kuolla sitä ennen. (Hänninen 2022) Surullista elokuvassa on Marthan yksinäisyys, kokemus läheisten tuoman turvan puuttumisesta. Kenties se selittää myös hänen pelkoaan asettua sairautensa kanssa tarvitsevaksi, haavoittuvaksi ja kannateltavaksi. Yksin selviytyjä haluaa selvitä lähes yksin myös kuolemastaan. Ajatellaanpa Marthan ratkaisusta mitä tahansa, hän valitsi itsensä näköisen kuoleman. Se on hänen oikeutensa.

Irlantilaisen James Joycen esikoisteoksen Dublinilaisia sisältävä novelli Kuolleet on kuin yksi elokuvan hahmoista. Martha lukee teosta. Ystävykset katsovat yhdessä John Hustonin ohjaamaa kirjaan perustuvaa elokuvaa Muistot (1987). Elokuva jäi Hustonin viimeiseksi ohjaustyöksi ja sai ensi-iltansa ohjaajan kuoleman jälkeen. Elokuvassa ryhmä ihmisiä viettää yhteistä illallista pohtien kuolleiden läheisten ihmisten merkitystä itselleen. Unenomaisen lumisateen leijuessa taivaalta Martha toistaa novellin viimeisiä säkeitä:

"Hänen sielunsa taintui hitaasti, kun hän kuuli lumen hiljaa lankeavan maailmankaikkeuden läpi ja hiljaa lankeavan, niin kuin heidän lopullisen loppunsa tuleminen kaikkien elävien ja kuolleitten päälle."                            (suom. Pentti Saarikoski, Tammi 2011)

Sanna Aavaluoma

Rooleissa:

• Ingrid Julianne Moore

• Martha Tilda Swinton

• Esther McGregor

• Michelle Tilda Swinton

• Damian John Turturro

Lähteet:

1. Hänninen Juha (2022) Auta minut kuolemaan. Armollinen, rikollinen eutanasia. Tammi.

2. Karinen-Halme Sisko (2016) Lohikäärme elää kaupungissani: parantumaton sairaus vakauttavan hoidon näkökulmasta. Mediapinta Oy.

3. Selkokari Antti. Almodovarin The room next door kysyy meiltä, miten olla läsnä toisen kuoleman hetkellä. Unelmatehtaan varjossa 1.11.2024. https://www.unelmatehtaanvarjossa.fi/2024/11/01/almodovarin-the-room-next-door-kysyy-meilta-katsojiltaan-miten-olla-lasna-toisen-kuoleman-hetkella/