Tota, miten teiän välillä niinku...

15.09.2019

Vaikka seksuaalisuus on läsnä jokaisessa päivässämme ja arjessamme, seksuaalisuudesta ja seksistä luontevasti puhuminen on monille vaikeaa. Sopivien sanojen löytäminen, omista mieltymyksistä, aistimuksista ja tuntemuksista ääneen kertominen ja seksuaalisuudessa mietityttävien asioiden tai ongelmien kuvaileminen ei aina ole helppoa. Saattaa olla, että pitkän psykoterapiaprosessin aikanakaan seksuaalisuus tai sen ongelmat eivät ole tulleet terapiassa puheeksi. Toisille seksuaalisuus on niin intiimi elämänalue, että sen jakaminen puhumalla tuntuu mahdottomalta. Toisinaan taas ulkopuoliselle, ystävälle tai ammattilaiselle puhuminen on helpompaa kuin omalle kumppanille. Varovaisuus tai sanattomuus voi siirtyä myös terapiaan. Usein ammattilainen yrittää olla kieli keskellä suuta etsiessään ja valitessaan tilanteeseen sopivia sanoja tai kysymyksiä. Terapeutinkin kieli saattaa kuitenkin mennä solmuun, kun seksuaalisuus tulee terapiatunnille. Miksi näin on?

Kaikki alkaa lapsuudesta, myös omat kokemuksemme siitä, ovatko ruumiillisuus ja seksuaalisuus osa sellaista maailmaa, josta voi puhua, ja jolle on sanoja. Alue on herkkä. On tärkeää, että lapsi saa löytää mielenkiinnon ruumiillisuuttaan ja seksuaalisuuttaan kohtaan itse. Lapsen kokemusmaailmaan ei pidä tunkeutua eikä lasta saa houkutella aikuisten maailmaan. Aiheen ympärillä vallitseva varovaisuus on tervettä siltä osin, kun sen tarkoitus on suojella lasta ilmapiiriltä, kokemuksilta ja puheilta, jotka eivät vastaa hänen kehitystasoaan. Ongelmallista on kuitenkin se, että usein hiljaisuus ja vaivautuneisuus kertovat kyvyttömyydestä vastata lapsen vilpittömiin kysymyksiin. Vaikenemisen seurauksena seksuaalinen sanasto jää puutteelliseksi sekä lapsen mielessä että myöhemmin hänen puheissaan ja suhteissaan.

Perheissä, joissa lapsen seksuaalisuuteen suhtaudutaan kunnioituksella ja lämmöllä, käytettävä sanasto on lapselle sopivaa. Lapsen kanssa puhutaan esimerkiksi pimpsasta tai pippelistä. Tuntuvatko ne luontevilta sanoilta yhä aikuissuhteissa? Vai herättävätkö ne ääneen lausuttuna lapsenomaisen hämmennyksen suhteessa kumppaniin? Ihmisruumiin jakaminen "yläpäähän" ja "alapäähäähän" voi synnyttää uskomuksen, ettei alapäässä tapahtuvia asioita voi ajatella tai ettei niistä voi puhua. Koko genitaalialueen nimeäminen "Alapääksi" on hämärtänyt erityisesti tytöille syntyviä mielikuvia omasta kehostaan. Puheet etupyllystä ja takapyllystä ovat olleet omiaan lisäämään seksuaalisuuteen liittyvää häpeää ja likaisuuden tunnetta. Pylly ja potta liittyvät lapsen mielessä yhteen. Pieni tyttö ei voi ymmärtää "etupyllyn" olevan muutakin kuin pissaamista varten. Seksuaalikasvatuksessa on vasta muutaman vuosikymmenen ajan kiinnitetty huomiota lasten seksuaalisen sanaston luomiseen ja heidän seksuaalisuudestaan myönteisesti puhumiseen ilman kiertoilmaisuja. Vanhat puheet haikaroiden tuomista lapsista alkavat myös olla historiaa. Pelottelun sijaan lapsille puhutaan uikkarialueesta ja turvasäännöistä.

Valitettavasti monissa perheissä seksuaalisuuteen liitetyt häpeä, pelko ja syyllisyys vaikeuttavat nuorten kanssa käytävää seksuaalisuuteen liittyviää asiallista keskustelua. Lämpöä, positiivisuutta tai suhteessa olon korostamista sisältävä sanasto ei täydenny. Yhdynnän kuvaaminen rakasteluna kertoo seksin, lämmön ja vastavuoroisuuden kuuluvan yhteen. Rakastelusta puhumisen sijaan monissa perheissä varoitetaan raskaaksi tulemisen vaaroista. Kuitenkin puheissa saattaa vilahtaa hämmentyneen humoristiset viittaukset kukkiin ja mehiläisiin. Myös nuorten keskuudessa seksikokemusten jakaminen ja niistä keskustelu käynnistyy usein kysymyksellä "Oottekste jo ollu sillee?" Seksuaalisuuden herätessä siihen liittyvät hämmennys, kiinnostus, uteliaisuus ja kiihottuneisuus saavat monet nuoret hakeutumaan pornon pariin. Pornografisen kirjallisuuden, videoiden tai elokuvien sanasto ei tue suhteen rakentumista tai toisen huomioimista. Pornon helppo saatavuus voivat tuhota nuoren omien mielikuvien rakentumisen ja vääristää käsityksiä siitä, mitä hyvä seksi voisi olla. Puheiden karskius voi säikäyttää tai luoda alkaviin suhteisiin epätasa-arvoista, alistavaa tunnelmaa.

Seksuaalisten aloitteiden tekeminen parisuhteessa voi myös jäädä piiloon. Kun suora rakastelutoiveen ilmaisu ei ole mahdollista, osa viestii kumppanilleen toiveen seksistä puhumalla vuoteeseen menosta. Suomalainen aloite voi siis olla haukottelu tai toteamus: "kyllä nyt väsyttää, menen jo nukkumaan." Kommentin piiloviesti itse asiassa sisältää usein kätketyn ilmaisun "menen sänkyyn, tule sinäkin." Sen sijaan toinen voi pettyneenä huokaista ja todeta mielessään puolison olevan aina väsynyt ja luopuu mahdollisista omista fyysisen läheisyyden tai rakastelun toiveistaan. Rohkeammat ehdottavat kumppanilleen peiton heiluttamista tai puiden pesään laittamista.

Mielenkiintoista on se, että Suomesta löytyy runsaasti seksuaalista sanastoa sisältäviä paikannimiä. Vittulampia on Suomessa useita. Tiesitkö, että Hinthaara sijaitsee Porvoossa, Ala-Mulkku ja Puutteenperä Vaalassa, Kiimavaara Kuhmossa, Kiimankulma Urjalassa, Kivesjärvi Paltamossa, Kullimaa Ylitorniolla, Kyrpäkorpi Suomussalmella, Siitinselkä Varkaudessa, Tissinpohja Heinolassa ja Tussukoski Ulvilassa? Oletko koskaan käynyt Pudasjärvellä Vitunrenkkumalammella, Oulunjärven Mulkkusaarilla tai Sallassa Vitunviheltämänjänkällä? Pystyitkö lukemaan nämä maantieteelliset paikat häkeltymättä? Kansanperinteeseemme kuuluu myös "Isojen poikien laulut" joissa kerrotaan hyvinkin suorasukaisesti seksuaalisuuden iloista ja haasteista. Näitä lauluja kutsutaan myös pornolauluiksi tai tuhmiksi lauluiksi ja yleisö vastaanottaa ne ehkä ahdistuneenkin huvittuneina.

Jokaisella parilla on oma erityinen puhumisen tapansa ja kulttuurinsa. Tutkimuksessa, johon vastasi 1000 suomalaista, vain 19 % parisuhteessa elävistä ja 7 % sinkuista koki seksiin liittyvistä toiveista ja epäkohdista puhumisen luontevaksi. Omista haluista tai ristiriitaisista tunteista puhuminen voi herättää häpeän tunteita. Kun seksuaalisuudesta puhumisessa sanavaraston valinnanvara vaihtelee lasten suuhun sopivien termien ja pornografisen ronskien ilmaisujen välillä, ei ole ihme, että läheisessä suhteessa ilmenevien seksuaalisten kysymysten sanoittaminen on vaikeaa. Aikuisetkaan eivät ole tietoisia genitaalialueensa eri osista ja niiden nimistä. Jos pitäisi puhua rakastelun yhteydessä tuntuvasta kivusta, sanotaanko silloin, että pimpsaan sattuu, kun yritetään tuota... Entä tukeeko miehisyyttä, jos erektiovaikeuksissa puhutaan pippelin pystyssä pysymisen vaikeudesta?

Joidenkin mielestä anatomisten termien käyttö on teennäistä tai teknistä. Itse ajattelen toisin, sanasto on tottumiskysymys. Jos haluamme vähentää seksuaalisuuteen liittyviä häpeän tunteita, voisimme vahvistaa puhetta asiallisilla aikuisten sanoilla. Eiväthän aikuiset puhu silmälääkärille simmutulehduksista tai peräpukamiin hoitoa hakiessaan pyllypalleroista. Voisiko aikuisten keskusteluissa seksuualisuudesta ja seksistä käyttää sanoja penis, vagina, erektio, aloitteen tekeminen, esileikki, kiihottuminen, halu, haluttomuus, suutelu, yhdyntä tai orgasmi?

Ammattilaisten tehtävä on löytää seksuaalisuudesta, seksistä tai sen ongelmista puhumiselle riittävästi sanoja ja itsestään taito käyttää niitä. Voidaksemme auttaa yksilöitä ja pareja tunnistamaan seksielämäänsä liittyviä toiveita, haluja ja haasteita meidän tulee voida käydä niihin liittyvää keskustelua yhtä konkreettisesti ja kiinnostuneesti kuin muistakin vastaanotollemme tulevien ihmisten elämään liittyvistä haasteista. Monelle parille on helpottavaa huomata, että terapeutti voi puhua hämmentymättä asioista, joille heillä itsellään ei kenties ole ollut sanoja. On huojentavaa huomata, että seksuaalisuuteen liittyvistä konkreettisista hetkistä voikin puhua. Monesti jo asiasta yhdessä puhumisen aloittaminen saa aikaan jonkinlaisia muutoksia parin seksuaalielämässä. Puhumisen vaikeudesta puhuminen voi olla parille pelin avaus yhteisen sanaston syntymiselle.  


Sanna Aavaluoma